Tiede on jatkuvasti muuttuva ja kehittyvä, joskin nykyisin instituutioksi muodostunut pyrkimys tarkastella, kartoittaa ja ymmärtää todellisuutta. Thomas Kuhnin kehittämä tieteellisen vallankumouksen käsite, jossa vallalla oleva tieteen paradigma sortuu on Kuhnin mukaan osa tieteen normaalia kehitysprosessia. Ihmisen ymmärryksen ja tietoisuuden kehittymisen myötä on syntynyt uusi tieteentraditio, joka perustuu kvanttifysiikan, tietoisuustutkimuksen, biologian ja kosmologian alalla tehtyyn uuteen tutkimukseen. Kaikki eivät kuitenkaan ole olleet valmiita vastaanottamaan tätä uutta ymmärrystä todellisuudesta, sillä moni on ehdollistettu uskomaan jotakin ”tieteellisenä” vain jos se on puhtaan materialistista. Tämä on kuitenkin juuri sellainen Kuhnin kuvaama tilanne, joka edeltää uuden tiedekäsityksen valtaantuloa. Vanhan tieteen dogmaattisuus ja ennakkoluulot ovat kautta aikojen estäneet kehitystä ja sokeuttanut monet uudelta tiedolta.

Voidaankin sanoa, etteivät nykyajan skeptikot ole skeptikkoja sanan oikeassa merkityksessä, sillä he eivät koskaan kyseenalaista omia materialistisia ennakko-oletuksiaan siitä, mikä on todellista ja mikä ei. Jos ihmiset olisivat olleet silmät auki, ei nyt tarvitsisi kerralla joutua kohtaamaan valtavaksi paisuvaa, eri tieteenaloilta tulevaa uutta tietoa, jonka vaikutus käsitykseemme tieteestä ja aineellisesta todellisuudesta on varsin hämmentävä. Ihmisen psykologinen puolustusmekanismi vastustaa kuitenkin tietoa, joka ei sovi hänen jokapäiväiseen käsitykseensä todellisuudesta. Tietoisuuden avartuminen onkin avain uuden, holistisen maailmankuvan aidolle ymmärtämiselle.

Mekanistisuus – maailmankaikkeus koneistona

Se, mitä meille on koulussa opetettu aineesta, eli vanha newtonilainen tieteen materialistinen ja mekanistinen paradigma, näki fyysisen todellisuutemme kiinteinä kappaleina, jotka koostuivat jakamattomista osasista, atomeista. Nämä puolestaan koostuivat elektronien kiertämistä protoneista ja neutroneista. Nämä kiinteät kappaleet olivat kurinalaisissa kausaalisissa suhteissa ja muuttumattomien fysiikan lakien hallitsemia. Toinen materialistisen tiedekäsityksen ongelma on ollut uusien hiukkaslajien löytyminen aina kvarkkeja myöten, mikä on kyseenlaistanut vanhan käsityksemme aineesta atomeista koostuvana. Yhä pienempien hiukkasten metsästys, joka vihdoin osoittautuisi ”jakamattomaksi” onkin ollut fyysikoiden päänvaivana. Newtonilaisen fysiikan mukaan, aika ja tila olivat absoluuttisia ja kaikki voitiin kuvailla objektiivisesti. Jokaisella fyysisellä ilmiöllä oli selkeä fyysinen syynsä. Tämä näkemys todellisuudesta asettaa ihmisen kuitenkin yksinäiseen ja kylmään maailmankaikkeuteen, jota mekaaniset, kellokoneiston kaltaiset lainalaisuudet hallitsivat.

Aalto vai hiukkanen vai molemmat?

Kvanttifysiikan pioneeri Neils Bohr väitti 1920-luvulla, että hiukkaset, joista materian oli uskottu koostuvan, voidaan nähdä sekä hiukkasina, että aaltoina. Uusi käsitys on kuitenkin, että valo on samaan aikaan sekä hiukkanen että aalto, mitä on fysiikan piirissä alettu kutsua komplementaarisuudeksi. Fysiikassa valohiukkasia kutsutaan fotoneiksi. Max Planck on väittänyt, että kuumasta kohteesta lähtevä lämpösäteily tapahtuu energiapaketteina, joille hän antoi nimen kvantti. Myös Einstein esitti, että kaikki elektromagneettisen säteilyn muodot voivat ilmetä aaltojen lisäksi myös näiden kvanttien muodossa.

Nämä energiapaketit tai kvantit on vaistomaisesti yhdistetty hiukkasiin, mutta todellisuudessa ne tulisi nähdä pikemminkin energiana, kuin kiinteinä kappaleina. Uusi tutkimus on myös osoittanut, ettei yhtä hiukkasta ei voida enää tutkia toisista hiukkasista edes erillisenä yksikkönä, vaan ainoastaan osana laajempaa kokonaisuutta. Uuden tutkimuksen valossa hiukkaset eivät enää ole edes hiukkasia, vaan energiapyörteitä, joissa massan osuus on häviävän pieni.

Kokoelma uskomattomia tutkimustuloksia, joilla kaikilla yhteinen nimittäjä

Lynne McTaggart on kirjoittanut kirjan The Field, joka esittelee uutta tiedettä ja tutkijoita, jotka ovat saaneet uskomattomia asioita selville tutkimuksissaan. Uusi näkemys todellisuudesta ei kuitenkaan ole sopinut vanhaan materialistiseen ja mekanistiseen tieteen paradigmaan, mikä on aikaansaanut erilaisia mutkia matkaan näille tutkijoille, jotka samalla ovat kuitenkin edustaneet maailman johtavia yliopistoja. Niinkin laaja kirjo tutkittuja ilmiöitä, kuin kvanttifysiikka, ESP kyvyt, kyky vaikuttaa sattumanvaraisuuteen perustuviin kvanttilaitteisiin (REG, RNA), ihmisen kyky vastaanottaa tietoa, kuvia ja vaikutelmia ajasta ja paikasta riippumatta, veden kyky varastoida tietoa, tietoisuuden holografinen luonne, elävien organismien säteilemä valo, kollektiivinen tietoisuus ja sen vaikutukset (rukous, meditaatio, urheilutapahtumat jne.), sekä homeopatian toimintamekanismit selittyvät McTaggartin mukaan nolla-piste energiakentän avulla.

Myös energiaparantamista on pidetty länsimaisen tieteen piirissä epätieteellisenä, mutta uuden tutkimuksen mukaan se on niinikään tieteellisesti tukittava ilmiö. Elizabeth Targ suoritti sarjan kokeita kaukoparannuksesta käyttäen 17 eri parantajaa, jotka kaikki edustivat eri traditioiden tekniikoita. Tulokset olivat selkeitä. Riippumatta käytetystä menetelmästä ja uskonnollisesta taustasta, hoitoa saaneet potilaat tunsivat olonsa paremmiksi ja olivat myös paremmassa kunnossa lääketieteellisten tutkimusten mukaan.

Myös kokeet, joissa suuri ryhmä meditoijia meditoi yhdessä, on tutkimusten mukaan alentanut rikosten määrää Washington DC:ssa. Myös rukouksen voiman on todettu voivan vaikuttaa sydäntautipotilaiden terveydentilaan parantavasti. Kaikkien näiden tutkimusten johtopäätöksenä onkin, että mielellä on kyky vaikuttaa toisen ihmisen mieleen ja kehoon. Tätä kutsutaan telesomaattiseksi tai non-lokaaliseksi lääketieteeksi. Siihen on viitattu myös käsitteellä sympaattinen magia, jota voidaan käyttää niin positiivisilla kuin negatiivisilla tavoilla, kuten healing tai voodoo.

Kun maailmankaikkeutta tarkastellaan uusimpien fysiikan tutkimustulosten valossa, olemme itse asiassa valtavan energiameren ympäröimiä, jota kutsutaan nolla-piste energiakentäksi.
Kaikkialla läsnä oleva nolla-piste energiakenttä on ensin löydetty niin kutsutun Casimir efektin kautta, joka osoitti, että vielä 0 Kelvin asteen lämpötilassa, jossa vanhan klassisen fysiikan mukaan kaiken liikkeen olisi pitänyt lakata, tapahtui yhä sähkömagneettisia ilmiöitä kahden laatan välisen paineen muodossa. Ilmiön selitys liittyi tilan kvanttivirtauksiin, jotka loivat voimakkaamman paineen näiden kahden levyn ympärille, niiden väliseen paineeseen verrattuna. Ensin uskottiin, että nämä virtaukset olivat niin sattumanvaraisia ja häviävän pieniä, ettei niitä voitaisi suunnata tai hallita millään tavalla. Tutkimukset ovat kuitenkin osoittaneet, että tämä ei pitänyt paikkaansa, vaan että sitä voitiin käyttää moniin teknisiin sovellutuksiin.

Tämä energiameri on niin valtava, ja sisältää niin paljon energiaa, että vain yhden kuutiometrin sisältämä energiamäärä riittäisi tuomaan kaikkien merien vesimäärän kiehumispisteeseen. Erwin Lazlo on nimennyt sen kirjassaan Science and the Akashic Field, kosmiseksi, ultraheikoksi taustakentäksi, vakuumiksi. Sen luonnetta kuvataan sanoilla ultratiivis kosminen informaation välittäjäaine. Se on myös suprajohtava, eli täysin vailla kitkaa toimiva. Tämä aikaansaa sen, että meidän on hyvin vaikea havaita sitä. Lazlon mukaan tämä uusi tieteen käsite asettaa perustan täysin uudelle ymmärrykselle luonnosta, mielestä ja maailmankaikkeudesta.

1900-luvun vaihteessa elänyt tekninen nero Nikola Tesla kuvasi kenttää teoksessaan Mans Greatest Achievement seuraavasti: Tämä alkuperäinen välittäjäaine, eräänlainen voimakenttä, muodostuu materiaksi, kun prana tulee yhteyteen sen kanssa, ja kun tämä toiminta lakkaa, materia häviää ja palaa Akashaan. Koska tämä välittäjäaine täyttää koko avaruuden ja tilan, kaikki on yhteydessä siihen.

Akasha kenttä - tieteen uusi tulokas

Erwin Lazlo on nimennyt tämän kentän Akasha kentäksi, lyhyemmin sanottuna A-kentäksi, jonka mukaan uusi todellisuuskäsitys perustuu äärettömään kvanttivirtausten mereen, joka toimii kaikkien asioiden muistipankkina, mitä koskaan on tapahtunut ja mitä koskaan tulee tapahtumaan. Se on valtava informaationvarastoija ja yhdistää kaikki paikat jokaiseen muuhun paikkaan todellisuuden syvätasolla. Sitä voidaan mitata epäsuoralla tavalla, sen kaikkialla läsnä olevan luonteen takia, joka toisaalta tekee sen meille vaikeaksi havaita. Nämä ilmiöt sisältävät useita eri aiemmin käsittämättöminä pidettyjä ilmiöitä eli anomalioita, kvanttifysiikan, biologian, kosmologian ja tietoisuudentutkimuksen alueilla.

Kosmologian anomalioita

Kosmologian piiriin kuuluvat ilmiöt, jotka tulevat helpommin ymmärrettäviksi tämän kentän avulla ovat mm. maailmankaikkeuden laajentuminen, huolimatta gravitaatiosta, jonka muuten tulisi hidastaa tätä laajentumisprosessia. Toinen arvoitus ovat nk. universaalit vakiot ja niiden hienovireisyys, jota ilman maailmankaikkeus selliasena kuin me sen nyt tunnemme ei voisi olla olemassa. Myös maailmankaikkeuden puuttuva massa, jossa gravitaation vetovoima on suurempi, kuin maailmankaikkeuden massa antaisi aiheen olettaa, ei edes silloin jos pimeän aineen vaikutus otettaisiin huomioon on ollut arvoitus tutkijoille. Kolmas vaikutus liittyy luonnossa kautta linjan esiintyvään pyhään geometriaan, joka voidaan havaita kaikilla tasoilla. Lopuksi Lazlo mainitsee nk. Horisontaaliongelman, jonka mukaan evoluutio on tapahtunut samaan tahtiin kautta koko maailmankaikkeuden riippumatta etäisyydestä, missä valo ei voinut tulla kysymykseen informaation välitttäjäaineena. Princetonin Yliopiston tutkija Hal Putchoffin mukaan myös planeettojen pyörimisliike auringon ympäri, sekä elektronien kiertoliike atomien ympärillä voidaan selittää tämän syvätasolla vaikuttavan kentän kautta. Putchoffin mukaan ilman jatkuvaa energiavirtausta nolla-piste energiakentästä, nämä lopulta menettäisivät nopeutta ja romahtaisivat keskukseen painovoiman vaikutuksesta. Jopa organismien eri koot voidaan liittää tähän kenttään. Putchoffin ja Haichin löydökset viittaavat siihen, että inertia, gravitaatio ja jopa massa ovat kaikki seurausta varautuneiden hiukkasten ja nolla-piste energiakentän välisestä vuorovaikutuksesta.

Kvanttimaailma ja tilan ja ajan illusorinen luonne

Kvanttimekaniikka, joka on jo pitkään askarruttanut tutkijoita oudolla luonteellaan, sisältää mm. kvanttitason non-lokaaliset vaikutukset. Non-lokaalisuudella tarkoitetaan kahden hiukkasen vuorovaikutusta sen jälkeen, kun ne kerran ovat olleet kontaktissa toisiinsa, riippumatta välimatkasta paikassa ja jopa ajassa. Tutkimukset ovat nimittäin osoittaneet, että myöhemmin tehdyt kokeet vaikuttivat menneisyydessä tehtyihin mittauksiin! Muita vaikutuksia ovat teleportaatiovaikutukset, jossa yhden hiukkasen informaatio voitiin siirtää toiseen paikkaan tila-aika jatkumossa. Kvanttifyysikko Heisenberg oin tehnyt tunnetuksi nk. epävarmuusperiaatteen, jonka mukaan hiukkasen nopeutta ja suuntaa ei voida samanaikaisesti mitata. Rinnakkaisuniversumeiden ajatus saa niinikään vahvistusta kvanttifysiikan tutkimustuloksista, joiden mukaan hiukkanen on olemassa missä tahansa potentiaalisessa tilassa ennen mittauksen suorittamista, ja romahtaa tiettyyn tilaan vasta mittauksen suorittamisen aikaan. Tämä muuten sisältää kaikki hiukkaset, jotka liittyvät mitattuun hiukkaseen millään tavalla ja jopa hiukkaset, jotka ”luulevat” että ne mitataan, mutta lopulta jäävät mittaamatta!

Biologian anomaliat

Biologian alalla anomaaliset vaikutukset mekanistisessa paradigmassa ovat sisältäneet ilmiöitä, kuten elävien organismien koherenssi, eli järjestäytyneisyys, ja niiden sisäinen yhteys esim. osien suhteessa toisiin osiin, solujen toisiin soluihin, elimet toisiin elimiin, mikä tapahtuu hetkessä ilman viivettä. Elävät organismit ilmentävät koherenssia sekä sisäisesti että ulkoisesti tavalla, jossa koherenssi ilmenee myös suhteessa elävän organismin ympäristöön. Tämä voidaan ymmärtää esimerkistä, jossa äiti kykenee tuottamaan jälkeläisiä, joilla on uusia ominaisuuksia, jotka paremmin palvelevat selviytymisessä muuttuneessa ympäristössä. Biologien uuden tutkimuksen valossa informaatio ei voi kulkea paikasta toiseen pelkän kemiallisen ja fysiologisen tiedonsiirron tavalla, jota voitaisiin verrata sattumanvaraisesti kihiseviin biljardipalloihin, mikä oli tämän ilmiön selitys mekanistisen paradigman mukaan. Jopa koko evoluution konsepti on selitettävissä vain tietoisuuden ja holografisen tiedonvälityksen kautta. Siten uuden biologian valossa, elävä organismi voidaan nähdä makroskooppisena kvanttijärjestelmänä.

Monet luonnolliset ilmiöt, kuten lajien evoluutio ja eläinten kyky löytää tiensä kotiin mitä erilaisimmissa olosuhteissa liittyvät taustalla vaikuttavaan informaatiokenttään, jota biologian anomalioiden tutkija Rupert Sheldrake kutsuu nimellä morfogeneettinen kenttä. Tämä kenttä selittää eläinten ja ihmisten kyvyn oppia uutta informaatiota helpommin, sen jälkeen kun tietty määrä ihmisiä on oppinut tämän uuden taidon. Tämä huomattiin ensimmäisen kerran apinoita tutkittaessa japanin saarilla, jossa nuori apina oppi pesemään bataatin joessa. Vähitellen muut apinat alkoivat oppia tätä uutta taitoa, jaa lopulta, kun100 apinaa oli oppinut tämän uuden taidon, kaikki loputkin apinat oppivat tämän taidon hetkessä. Ja tutkijat huomasivat tämän lisäksi, että myös toisella saarella olleet apinat olivat kaikki oppineet tähän aikaan samanaikaisesti tämän uuden taidon, ja ilman mitään selvää tapaa, jolla tieto olisi muuten voinut siirtyä saarelta toiselle.

Tietoisuuden mysteeri

Kaikissa vanhoissa kulttuureissa ja alkuperäisheimoissa ihmiset ovat olleet tietoisia ilmiöistä viiden tunnetun aistin ulkopuolella. Myös tietyt arkkityyppiset kuvat tulevat esiin kaikissa kulttuureissa riippumatta ajasta ja paikasta. Uudet tieteelliset tutkimukset mm. etäkatselu (remote viewing) tutkimukset ovat myös osoittaneet, että ihmisen mieli ei todellakaan ole rajoitettu aikaan ja paikkaan. Näissä kokeissa normaalit ihmiset kykenivät vastaanottamaan informaatiota maantieteellisistä kohteista pelkän rentoutumisen ja keskittymisen avulla. Pelkät karttakoordinaatit riittivät antamaan informaatiota koelaboratioon, jossa koehenkilö rentoutui. Myös ihmisten välinen tunneside on osoittautunut tämäntyyppisen informaation välittymistä lisääväksi tekijäksi. Tämä viittasi siihen, että nolla-piste energiakenttä välitti tätä informaatiota ja loi sillan kaikkien asioiden välille. Puchoff kokeili koetta jopa sukellusveneessä 170m syvyydessä, sillä vedellä oli kyky ehkäistä sähkömagneettisten aaltojen etenemistä, mitä pidettiin tämän informaation välittäjänä aikaisemmin. Tulokset olivat kuitenkin samoja myös näissä olosuhteissa, mikä viittasi siihen, että informaatio ei kulkenut elektromagneettisten aaltojen välityksellä. Informaatio on Lazlon mukaan varastoitunut tähän eetteriin interferenssimalleina ja paineaaltoina, jotka voivat varastoida äärettömän määrän informaatiota sisälleen. Nämä paineaallot voivat joko vahvistaa tai mitätöidä toisensa kuten meressä. Tämä on yhdistetty fyysisten kappaleiden kokoihin.

Uusi holistinen tiedekäsitys tulee – oletko valmis?

Uudessa holistisessa tieteen paradigmassa kaikki on yhteydessä kaikkeen muuhun. Järjestelmät, jonka osana kaikki olemassa oleva on, sekä holografian periaate, jossa osa sisältää kokonaisuuden, niin ylhäällä kuin alhaalla ovat keskeisiä holistisen tieteen käsitteitä. Tämä yhdistää meidät kaikkeen siihen, mitä ennen olemme luulleet olevan meistä niin erillisiä. Me voimme virittäytyä tuhoaville tai harmonisoiville aallonpituuksille, informaatiotasoille.

Tämä tekee meidät myös vastuullisiksi siitä, mihin virittäydymme, kun ajattelemme, tunnemme, ja uskomme johonkin. Uskomuksemme todellisuudesta heijastavat ymmärrystämme. Se, mitä uskomme luo rajat sille, minkä puitteissa voimme toimia. Heijastaako tieteen kehitys kollektiivista ihmiskunnan tietoisuuden avartumista? Uskon niin. Ainoa ongelma näyttää olevan se, ettei tätä uutta tietoa opeteta kouluissa ja yliopistoissa vielä riittävästi. Toinen ongelma liittyy perinteisiin eri tieteenalojen toisistaan erottamiseen, joka hidastaa kokonaisuuksien hahmottamista. Englannisssa sijaitseva Schumacher College on kuitenkin korkeakoulu, jossa on jo mahdollista opiskella holistisen tieteen yliopistotutkinto.

Ajatus ja vesi

Masaru Emoto tunnetaan veden kiderakenteita koskevista tutkimuksistaan. Emoto vahvistaa sen, että ajatuksella on voimakas vaikutus todellisuuteen. Emoto valokuvasi vesinäytteitä, jotka oli altistettu erilaisille vaikutuksille. Positiiviset vaikutuksille, kuten rukoukselle tai klassiselle musiikille, altistetut vesinäytteet muodosti kauniita kiderakenteita jäätyessään, kun taas kielteiset ajatukset tai heavy-metal musiikki loivat vääristyneitä, jopa hätkähdyttäviä kiderakenteita. Myös saastunut vesi osoitti vääristyneitä rakenteita, verrattuna puhtaisiin tai pyhien kohteiden vesinäytteisiin.

Toivo, että veden pH muuttuu –ja näin myös tapahtuu!

Stanfordin Yliopiston fyysiikan professori William Tiller tutki ihmisen intention vaikutusta ympäristöönsä. Tillerin mukaan tietoisuus tulisi ottaa mukaan uuteen tutkimukseen tutkimusten mukaan sillä on kyky merkittävässä määrin vaikuttaa fyysiseen todellisuuteemme. Tiller kutsuu laitteitaan IITD (intention imprinted technological device), ja on onnistunut tieteellisesti todistamaan, että ihmisen intentio kykenee muuttamaan veden pH:ta, ATP/ADT entsyymi ja koentsyymitasapainoa banaanikärpästen toukilla, sekä valon spektriä. Tiller vahvistaa myös, että tietyt paikat ylläpitävät intentiota sen jälkeenkin, kun alkuperäinen intentionlähde oli poistettu paikalta, kuten pyhissä paikoissa tai sotatantereilla on aistittavissa.

Tillerin mukaan todellisuus on myös moniulotteinen. Tiller on vahvistanut tieteellisillä tutkimuksillaan todellisuuden eri tasojen olemassaolon ja jopa ihmisen hienoaineanatomian perusteet, jotka ovat monien henkisten koulukuntien opetuksen perusta, mukaan lukien ihmisen henkinen, mentaalinen ja tunnetaso. Tillerin mukaan todellisuudella on monta eri tasoa, joista fyysinen todellisuutemme on vain yksi monista, ja kaikkein karkein. Tiller kirjoittaa kirjassaan Consciouss Acts of Creation myös tarpeesta kehittää tutkijoiden omaa henkisyyttä. Tillerin mukaan nämä tutkimukset osoittavat, että materialistinen käsitys todellisuudesta on vanhentunut, ja tarvitaan uusi malli joka sisältää nämä uudet tasot ja tietoisuuden roolin.

Suosittelen kaikille asiasta kiinnostuneille katsottavaksi myös aihetta käsittelevää What the Bleep do we know? Elokuvaa, joka käsittelee todellisuuden moniulotteista luonnetta ja kvanttifysiikan käytännön seurauksia ajatuksia herättävällä tavalla.

Artikkelin kirjoittaja Anu Kumpulainen kirjoittaa gradua holistisesta maailmankuvasta Helsingin Yliopistossa. Anu on myös Aura-Soma väriterapeutti, visualisointikouluttaja ja kääntäjä.