Teppo Turkki Radio Citystä pyysi minulta jouluyön ohjelman, joka voisi olla matriarkaalinen scifi -satu. Siitä tulikin visio uuden ajan lapsista. (Radio City, Helsinki 25.12.85 klo 3.00-4.00)
 

Ennen kristinuskoa joulun ajalla oli eri merkitys. Kolme päivää sitten 21.12. oli talvipäivän seisaus. Aurinko siirtyi Kauriin tähtikuvioon auringon säteiden paistaessa kohtisuoraan maata kohti…

Tätä päivää kutsuttiin Äiti Maan sisäänhengitykseksi. Pohjoisella pallonpuoliskolla koitti vuoden pisin yö ja eteläisellä pallonpuoliskolla koitti pisin päivä. Pohjoisessa alkoi talvi ja auringon jumalatar oli jälleensyntynyt kasvaakseen pimeydestä valoon…

Toisella puoliskolla alkoi kesä ja aurinko oli siellä korkeimmillaan. Kaikella on vastakohtansa elämässä. Idän viisaat ovat sanoneet:

Taivas on ikuinen ja maa pysyvä.
Taivas ja maa ovat ikuisia ja pysyviä,
koska ne eivät ole olemassa itselleen.
Siksi ne voivat olla olemassa niin kauan.

Talvipäivänseisaus oli Skandinaviassa perinteisesti Uusi Vuosi. Sanotaan, että mitä kauemmaksi uusi vuosi on siirtynyt talvipäivänseisauksesta, sitä materialistisemmaksi on yhteiskuntamme muuttunut. Vielä 2. maailmansotaan asti juhlittiin Skandinaviassa `uutta vuotta` talvipäivän seisauksen aikaan.

Norjan kielessä sana yule (jul) tarkoittaa pyörää. Tämä aika tarkoitti, että vuoden pyörä pysähtyi ja lähti taas liikkeelle. Vaunun pyörät pysähtyivät ja rukin pyörät pysähtyivät. Kaiken työn piti valmistua ennen tätä aikaa. talvipäivän seisauksesta 2 viikon ajan kosminen pyörä pysähtyi ja ihmiset lepäsivät.

Tulevan vuoden sää ennustettiin näiden 12 päivän aikana, kun ajan pyörä lepäsi. Jokainen päivä edusti yhtä kuukautta. Hirteen tehtiin 12 viiltoa. Jos päivä oli pilvinen, tehtiin ympyrä, jos kirkas, niin pelkkä viilto. Puoliympyrä tarkoitti, että vain aamupäivä tai iltapäivä oli kirkas. Viillot ovat vieläkin näkyvissä monien talojen hirsissä.

Joulupuuron syönti juontaa juurensa hyvin kaukaa. Alun perin sitä syötiin Muinaisen Äidin kunniaksi, sillä perinteen mukaan kaikille naisille tarjottiin puuroa, kun he synnyttivät. Nertus , muinainen Äiti-jumalatar on alun perin tullut raskaaksi Skandinaviassa n. 2000-5000 v. sitten. Silloin hänen voimansa olivat niin suuret, että kaikki ihmisten tapahtumat olivat täysin yhteydessä maailmankaikkeuteen.

Noihin aikoihin sanottiin, että kaikki Tanskan lapset olivat syntyneet talvipäivän seisauksen jälkeisellä viikolla, ts. nykyisen joulun aikaan. Ennen vanhaan naiset ovuloivat eli tulivat hedelmällisiksi täyden kuun aikaan ja saivat kuukautisensa uuden kuun aikaan. He tulivat raskaaksi samaan aikaan. Kevään riittien ja seremonioiden aikaan, alkoi uusi elämä kehittyä naisten kohduissa.

Voit vain kuvitella, mitkä voimat olivat liikkeellä, kun naiset synnyttivät samoihin aikoihin. talvipäivänseisaus, joulu ja uusi vuosi olivat kaikkien syntymäpäivä. Kuinka tämä eroakaan nykyisestä joulutarinasta?!

Kaikki tämä on unohdettu, koska nämä tarinat ovat peräisin matriarkaaliselta ajalta. Ajalta, jolloin naisten voimat olivat näkyvämmin esillä maailmassa. Naisvaltaisissa kulttuureissa jumalatar ei ollut näkymätön tai maallisen elämän yläpuolella, sillä jumalatar oli itse MAA, joka synnyttää. Kaikki elämä liittyi maan muutoksiin ja maa oli läsnä elämän muutoksissa. Siihen aikaan Äiti Maa voi hyvin. Tänä aikana voimme kuulla Äiti maan itkevän. Syvältä hänen sisältään kantautuu tuskainen huuto, jota maan lapset eivät voi olla kuulematta.

Äiti maa kärsii, sillä hän näkee, miten hänen energiaansa muutetaan. Kaikkialle kasataan esteitä, jotta maan voima ei saisi virrata vapaana. Äiti maa näkee, miten maan lapset kärsivät tästä. Maan lapsilta katoaa energiaa ja elämän ilo on vähissä. Lasten värit haalenevat. Hän näkee joukoittain yksinäisiä vaeltajia, etsiviä sieluja. Äiti Maa ymmärtää, miksi maan lasten on vaikea rakastaa itseään, mutta hän ei ymmärrä, miksi osa maan lapsista haluaa vain omistaa, omistaa… Miksi lapset eivät kaipaa vapautta omaisuuden kahleista? Äiti maa näkee kuinka toinen sielu pelkää toista sielua, kuinka sielut eivät pysty kohtaamaan silmästä silmään. kaikilla on kiire, kiire… Aikaahan on rajattomasti. Äiti Maa tietää, että häntä ei hoivata. Hän tietää, että jotain on tapahduttava.

Äiti Maan on synnyttävä uudelleen. On puhdistautumisen aika. Tänä yönä (24.12 -25.12.85) hän katsoo taivaalle ja hymyilee. Tänä jouluyönä hän näkee taivaalle syntyneen uusia tähtiä. Jousimiehen tähtikuviossa seikkailevat Venus ja Uranus ovat yhtyneet ja synnyttäneet uuden tähden. Äiti Maa antaa sille nimeksi Venurania. Ja minä, Venuksen tytär, jonka korkeampi hallitsija on Uranus, saan tehtäväkseni lähteä katsomaan, miltä näyttää elämä Venuraniassa tuolla uudella tähdellä.

 - Täällä Venuraniassa on hyvä hengittää, sillä ilma on raikasta. Venuranian asukkaat, jos ketkä kunnioittavat ilmaa. Hallitseehan Venus Vaakoja ja Uranus Vesimiehiä. Tärkein energian lähde on tuulivoima. Tuuli auttaa jopa asukkaita liikkumaan. Voimakkaiden tuulivirtojen mukana he voivat heittäytyä tuulen vietäväksi ja kulkea paikasta toiseen tuulen mukana. Venukseen liitetään rakkaus ja Uranukseen muutos. Venuranian asukkaat näyttävät todella rakkauden pioneereilta. Näen kaikkialla rakkautta, avointa, kaunista ja jokapäiväistä. Kädet koskettavat toisiaan, otsat hipovat otsia ja selät selkiä. Ajattelen maan lapsia, joiden näen niin harvoin avoimesti koskettavan toisiaan.

Tajuan, mitä Venuranian lapsilla olisi meille annettavaa. Näen heidän silmistään, että sielujen kohtaaminen on itsestään selvää tällä tähdellä. Kukaan ei halua omistaa toista. Kukaan ei suuntaa rakkauden voimaansa vain yhteen ihmiseen. Siksi Venuraniassa ei ole yksinäisiä tai syrjittyjä. Ulkoinen kauneus on täällä toisarvoista. Täällä nähdään toisen sisäinen kauneus eli kuinka paljon olet valmis avaamaan sydäntäsi. Koska sydämen voimat virtaavat tällä tähdellä niin vahvoina, haluaa moni tarttua käteeni. Minulle esitellään sateenkaari-temppeleitä korkeilla paikoilla. Tajuan, että tämä tähti on täynnä värejä ja täällä levitetään sateenkaaren värejä. Aluksi ihmettelin, kun täällä ei kuulu puhetta ja asukkaat ymmärtävät selvästi toisiaan.

Minulle kerrotaan, että kantaessasi väriä, sinä kerrot sillä halusi ja millä tuulella olet sinä päivänä. Venuranian lapset haluavat ajoittain olla sanattomia ja silloin he maalaavat väriä kasvoihinsa tai pukeutuvat tiettyyn väriin. Jos joku haluaa eristäytyä ja mietiskellä, hän käyttää violettia. Jos joku haluaa rakastella, hän valitsee punaisen. Opiskeluhaluinen maalaa otsansa keltaiseksi. Jos haluaa tulla ulos kuorestaan, pukeutuu turkoosiin. Kasvonsa oranssiksi värjäävä, on todella aktiivisella tuulella. Keskustelua haluava kulkee sinisissä. Indigoon pukeutuva haluaa kuunnella intuitiotaan. Kenenkään ei tarvitse haalia vaatekokoelmaa, sillä vaatteita voi vaihtaa toisten kanssa.

Kun sade ja valo kohtaavat taivaalla ja synnyttävät sateenkaaren, on juhlan aika. Ne, jotka tuntevat tarvetta kohota, kävelevät sateenkaarta pitkin ja ne, jotka kaipaavat maan kosketusta, kulkevat sen ali.

Venuranian asukkaat elävät enimmäkseen taivasalla, sillä heidän vapauden tarpeensa on valtava ja he ahdistuvat sisätiloissa. Taivasalla he kokevat paremmin oman äärettömyytensä ja yhteyden maailmankaikkeuteen. Rakennukset ovat korkeita ja niissä on kattoikkunat. Tavallisissa taloissa he eivät pystyisi elämään.

Venuranian lapset ovat niin yhtä luonnon kanssa, että toisinaan heitä ei edes erota kukkien seasta, sillä Venurania on paikoitellen kuin yhtä kukkamerta. Puita on vähemmän, koska ne varjostavat liikaa. Asukkaat tuntevat kukkien salaisuudet ja he käyttävät kukkia ravinnossaan. He eivät syö mitään raskasta, koska miten he muuten voisivat heittäytyä tuulen vietäväksi. Keveys on sisäinen tunne. Venuraniassa ei yleensä sairasteta, sillä sairas yhteisö ja sairas ravinto tuottaa sairaita. Jos joku tuntee heikkoutta tai voimattomuutta, silloin tehdään kukista vahvistavia juomia ja tuoksuöljyjä. joita hierotaan heikkoon kehoon. Rakkaus on kuitenkin kaiken voiman lähde.

Tänä jouluyönä saan kuulla Venuraniassa, että aamuyön aikoihin tähtitaivaalla yhtyvät Mars ja Pluto Skorpionin tähtikuviossa. Tälle tähdelle annetaan nimi: Marplutonia.

Minua kehotetaan heti lähtemään Marplutoniaan. Ihmettelen, kun minulta kysytään, mistä linnusta pidän? Arkaillen tiedustelen, tuntevatko he tuulihaukan? Minulle nauretaan, sillä Venuraniassa tunnetaan kaikki linnut. Olisihan minun pitänyt arvata? Saan matkustaa tuulihaukan nokassa Skorpionin tähtikuvioon, joka ei ole kaukana. Minut halutaan muuttaa suopursuksi lennon ajaksi, koska silmistäni näkyy, että olen suon kasvatti. saan juomaa, jonka salaisuutta minulle ei kerrota. Muutun hetkessä suopursuksi ja matkani kohti Marplutoniaa alkaa…

Jo kaukaa näen Marplutonian suuret meret ja merien äärellä valtavat tulet. Muuten kaikkialla vallitsee pimeys. Maan lapsena kuvittelen elämän uinuvan öisin, mutta Marplutoniassa tajuan heti, että täällä eletään öisin. Päivät ovat levon aikaa, sillä asukkaat ovat tosi energisiä ja yö tasoittaa heidän dynaamista energiaansa. Totean pian, että täällä asukkaiden tunne-elämä on paljon syvempi kuin maapallolla. Syvien tunteiden näyttäminen on helpompaa yöaikaan. Näen asukkaissa Marsin ja Pluton liiton.

Täällä tunnetaan vain kaksi väriä: Marsin punainen ja Pluton musta. Asukkaiden hiukset ja asusteet ovat joko punaisia tai mustia. Kehon yläosa on aina paljas, niin miehillä kuin naisilla. Täällä ei ole sukupuolirajoja. Jokainen saa olla omanlaisensa, sillä täällä tiedetään, että jokainen kantaa sisällään ”miestä ja naista”. Kehon koristeluun käytetään simpukoita ja meritähtiä, jotka aallot ovat tuoneet rantaan. Näen kehojen kimalluksen öisten tulien loisteessa, sillä asukkaat ovat maalanneet toisiaan kullalla ja hopealla. Käärme, etenkin kobra, on tulivuoren kanssa suosituimpia symboleja.

Kysyn ihmetellen, kuinka näin voimakastahtoiset ja rohkeat ihmiset tulevat toimeen keskenään? Saan kuulla, ettei kukaan Marplutoniassa kontrolloi toista. Siellä jokainen joutuu kantamaan vastuuta yhteisöstä. Kukaan ei halua hallita toista, koska ei halua itseään hallittavan. Yksilöllisyys on kunniassaan ja kaikki tuntuu toimivan ilman keskitettyä valtaa.

Marplutonia on täynnä pieniä yhteisöjä. Joissakin on sekä miehiä että naisia, toisissa vain naisia tai miehiä. Lapsia on kaikkialla. Lapset tietävät, että aika ajoin naiset haluavat olla keskenään ja miehet vetäytyvät välillä miesten joukkoon. Mitkään yhteisöt eivät ole täällä lopullisia, sillä täällä tiedetään, että elämä on jatkuvaa muutosta. Tajuan asukkaiden toteuttaneen anarkiaa käytännössä. Siitä ovat monet maan lapset haaveilleet jo kauan. Minun on aika liittyä joukkoon. Tulen ympärillä alkaa juuri käärmetanssi…

Minua kiehtoo Marplutonian asukkaiden suunnaton salaperäisyys. Syntyihän se Skorpionin tähtikuviossa. He selvästi näkevät sisälleni ja kysyvät, mikä mieltäni askarruttaa? Totean havainneeni, että he kantavat sisällään suurta salaisuutta ja haluaisin tietää tuon salaisuuden. Näen monissa Marplutonian ihmisissä tuttuja piirteitä, läheisiä katseita aivan kuin muistoja elämäni varrelta. He tajuavat heti, mistä on kysymys. saan kuulla, että olen tuntenut nuo yksilöt elämieni aikana, sillä emmehän elä vain tätä elämää, vaan kannamme sisällämme tietoa ja muistoja edellisistä elämistämme. Kohtaamme uudestaan ne ihmiset, joiden kanssa meillä jäi jotain kesken. Täällä ei ole olemassa kuolemaa ilman jälleensyntymistä. Elämä on kuin spiraali, joka kasvaa ja kehittyy…

Katson taivaalle ja näen, että Skorpionin tähtikuvio on noussut korkeimmalle kohdalle. Kuulen, että kolmaskin tähti on syntynyt tänä yönä. Kauriin tähtikuviossa yhtyvät aurinko ja Neptunus. Marplutonian lapset ovat antaneet sille nimen: Aurneptunia. Ihmettelen, miten löydän Aurneptuniaan. Marplutonian naiset lupaavat siirtää minut sinne ajatuksen voimalla. He asettuvat meren äärelle rinta rinnan ja sulkevat silmänsä. Naiset keskittävät ajatuksensa minuun ja tajuan äkkiä jättäväni jäähyväiset Marplutonialle. Odotan jännityksellä, mitä voi syntyä Auringon ja Neptunuksen liitosta. Näinhän Marplutoniassa tulen ja veden liiton hedelmät. Maassa olin usein nähnyt, etteivät Leijonat ja Kalat aina ymmärtäneet toisiaan.

Aurneptuniassa tajuan heti, että Kauris- energia oli yhdistänyt nämä kaksi erilaista voimaa. Aurneptunian ihmiset ovat hyvin maanläheisiä ja luonnon lapsia. Siitä ei ollut epäilystäkään. Täällä ei näy merkkiäkään sateenkaaren väreistä, kullasta tai hopeasta puhumattakaan. Kiinnitän huomioni hiuksiin, jotka olivat puunneulasia, saraheinää tai vanhusten päässä tupasvillaa. Vähäinen vaatetus on tehty jalostamattomista luonnon materiaaleista. Täällä ihmiset puhuvat puiden ja eläimien kanssa. En hämmästy, sillä olin kuullut maapallolla luonnon hengistä. Ihastun, kun nähdessäni ihmisten syleilevän ja suutelevan puita. Näen heidän antautuvan maalle. Olen haltioissani. Tunnen näkeväni lapsuuteni unelmien toteutuvan. Aurneptunian asukkaat ovat selvästi vakavampia ja rauhallisempia kuin edellisten tähtien asukkaat. He tuntuvat olevan äärimmäisen herkkiä kaikille ympäristön värähtelyille.

Täällä käytetään vain aurinkoenergiaa ja tajuan pian, että kaikki ohjeet tulevat luonnolta. Ihmiset osaavat tulkita tuulen ja veden kieliä. Minulle kerrotaan, että tuulen voimakas ulvonta tarkoittaa, että ihmisten tulee puhdistaa sisäiset ajatukset. On uusien tuulien eli uusien ajatusten aika. Jos meri myrskyää yötä päivää yhtäjaksoisesti, se enteilee muutosta ihmisten tunne-elämässä. Auringon porotus ja parin päivän helle oli merkki: - Nyt on aika toimia. lepokausi päättyi ja uuden rakentaminen alkaa. Jos maa kuivui ja halkeili, se kertoi asukkaiden etääntyneen maasta ja irtaantuneen jokapäiväisistä toimista. Elämän jatkumisen kannalta maanläheiset toimet olivat välttämättömiä. Näin luonto piti huolta Aurneptunian asukkaista, jotka ajoittain vaipuivat omaan fantasiamaailmaansa.

Näen heidän mielikuvituksensa olevan sanoin kuvaamatonta. Luomistyön ohella asukkaat eivät saa unohtaa ravinnon tuotantoa, vaikka he keräävät luonnosta suurimman osan. Luonnon anti ei aina riittänyt. Aurneptuniassa jokainen oli aika ajoin taiteilija, sillä kaikilla oli tarve luoda jotain kaunista, mutta aina käytännöllistä. Jopa heidän musiikkinsa tarkoitus oli joko vilkastuttaa mielikuvitusta tai rauhoittaa mieltä ankaran luomisvaiheen jälkeen. Nähdessäni Aurneptunian rakennukset, en heti tajua niiden olevan rakennuksia. maapallolla niitä kutsuttaisiin veistoksiksi, koska rakennukset ovat niin moniulotteisia ja fantastisia. En nähnyt missään kulmikkaita ja neliömäisiä rakennuksia, vaan kaikki näytti kappaleelta luontoa erilaisine ulokkeineen. Rakennelmissa oli käytetty kiveä, puuta, savea, simpukoita ja kaikkea, mitä luonto tarjosi.

Ihmetellen katson pohjapiirroksia, koska jokainen pohjapiirros on erilainen ja niissä tuntuu piilevän arvoitus. Talo, jonka lattia on kolmion mallinen, on omistettu Jupiterille. Se oli tehty juhlia ja iloa varten. Viisikulmainen lattia oli tarkoitettu opintoja ja ajatustyötä varten. Kuusikulmainen lattia kuului rakkaudelle. Rakennus, jossa oli 7 eri tilaa, oli omistettu Neptunukselle. Nuo tilat ovat hiljentymistä ja tutkimustyötä varten. Mahtavin rakennus täällä on Auringon ja kuun temppeli, jossa uusi elämä saa alkunsa. Jokainen, joka haluaa antaa energiaa uudelle elämälle, saa olla mukana synnytyksessä. Synnyttäminen ei ole suljettu tapahtuma, sillä täällä syntymä on luonnollinen ja iloinen tapahtuma. Mitään laitteita ei ole käytössä. Ihmiskädet ja sydämen voimat ovat tärkeimmät apuvälineet. Kaiken lämmön ja hellyyden keskellä synnyttäjän oli mahdotonta tuntea yksinäistä kipua ja tuskaa. Jokainen vastasyntynyt sai ensimmäisenä kokea monien lämpimät katseet…

Matkani taivaankannella alkaa tänä jouluyönä lähetä loppuaan. Tunnen kotiinpaluun olevan lähellä. Samalla tunnen osan sydämestäni jäävän ikuisesti Venuraniaan, Marplutoniaan ja Aurneptuniaan. Jossain kaukana kotiinpaluutani odottaa Äiti Maa, jossain kaukana linnunradan toisessa päässä. Aurneptunian ihmiset sanovat muistavansa minut seuraavan täydenkuun aikaan eli jo torstain ja perjantain välisenä yönä. Kysyn, miten voisin huomaamattomasti palata kotiin. he sanovat lähettävänsä minut tähtisumun mukana. Kaikilta kolmelta uudelta tähdeltä halutaan lähettää tänä jouluyönä tähtisumua Äiti maalle ja sen lapsille, sillä nämä kolme tähteä olivat syntyneet avaruuteen kasvattamaan rakkautta maailmankaikkeutta ja elämää kohtaan. Tuo tähtisumu tarttuisi kaikkiin tänä yönä syntyviin maan lapsiin. Näin nämä uudet lapset saavat osansa Venuranian, Marplutonian ja Aurneptunian energiasta. Kasvaessaan lapset tulevat pitämään sisällään siementä, josta eräänä päivänä kehittyyy hedelmä.

Olen jälleen kotona Äiti maan sylissä ja kuulen etäältä lasten laulua:

On olemassa puutarha,
missä jokainen sydän voi jakaa antamisen iloa.
Hiljaa kuunnellen saata kuulla heidän laulavan kehtolauluaan
kutsuen sinua liittymään heidän rakkaudella täyttämään puutarhaansa…
(lainattu laulusta)

Tulet varmasti tulevaisuudessa kohtaamaan näitä tänä jouluyönä syntyneitä maan lapsia. Jos näet heidän silmänsä sädehtivän yön sylissä, ota tuo valo vastaan. Jos tunnet heidän kosketuksen ihollasi, syleile heitä, heittäydy heidän mukaansa, sillä näin saat itse osasi valtameren voimista. Vielä vuosien päästä tulemme muistamaan tämän jouluyön, jolloin Äiti Maa sai joululahjaksi tähtisumua taivaankannen uusilta tähdiltä Venuranialta, Marplutonialta ja Aurneptunialta.

- - -

Kun ohjelmani loppui klo 4 jouluaamuna 25.12.1985, kuulin juontaja Teppo Turkin sanovan syvällä ja kiitollisella äänellä: -Kiitos, Helena Luukkonen. Minulle tämä on ollut elämäni rakkain työtehtävä.
Kirjoitin tekstin 4 päivässä Malmin yhteisössämme. Minua ei saanut häiritä eikä pyytää puhelimaan. Olin jossain avaruudessa. 

 

Musiikki, jota käytin ohjelmassa:
Eno, Brian: Music for films /Buffy Saint-Marie: Marie, Poppies/ Kitaro: Caleidoscope /Mooncircles: Innermood /Stevie Wonder: The secret life of plants , Come back as a flower/ Mike Oldfield/ Brian Eno: The carrier/ Maw l wa Raqsa: Kurdimusiikkia / All is One: Zen meditation / Ragas, India / Jean Sibelius