Jokainen tiedostaa ja havainnoi mielensä avulla. Kukaan ei kuitenkaan tiedä, mikä on mieli.

Neale Walsch kanavoi kirjoissaan, että mieli on aineellistunut osa mieltä. Hypnoosissa suoritettavassa "vesilasikokeessa" ihmisen tunto siirretään lasissa olevaan veteen ja ihminen reagoi kolmannen henkilön suorittamaan neulanpistoon veteen talon takana ja kauempana.

Hypnoosi ei voi tehdä kykyä, mikä ei olemassa. Mieli on näinkin laajempi käsite kuin aineellinen keho ja aivot.

Samanlainen energia vetää puoleensa toista samanlaista kuin magneetti hyvässä ja pahassa. Mielen havainnon pitää rekisteröityä aivoihin, jotta se olisi käytössä maallisessa elämässä. Ihminen on kaikenaikaa maallisessa todellisuudessa, mutta myös henkisessä rinnakkaistodellisuudessa saaden sieltä monenlaisia kosketuksia ja virikkeitä, jos vain kiinnittää asiaan huomiota. Carl G. Jung toi kollektiivisen piilotajunnan käsitteen, missä kaikki tapahtuu ja kaikki ovat yhteydessä toisiinsa. Avataara Amman mukaan Luoja on Mieli ja kaikki tapahtuu Luojan Mielessä. Vain ihmisen mieli voi tiedostaa Luojan Mielen.

Henkissielullisesti intuitio ei tule maallisesta mielestä vaan Sielusta eli Luojan läsnäolosta. Olisi keskeistä kiinnittää huomiota hienovaraisiin vivahteisiin, kuten aavistuksiin, rakkaudellisen tunteeseen, kohottavaan virikkeeseen, mielikuvaan, Hengen lempeään kosketukseen ja sanaan. Mitä enemmän kiinnittää huomiota omaan Luojayhteyteen, niin sitä todellisemmaksi tapahtuma tulee. Luojan läsnäoloon liittyy rakkaudellisuus, ilo, tietoisuuden kohoaminen ja päinvastoin pelko, ahdistus, kauhu viestittävät kielteisistä, tuhoavista, pahantahtoisista vastavoimista.

Ihminen on ajatuksiensa ympyröimä kuin pallon keskellä. Näin jokainen näkee elämänkin ajatuksiensa mukaisena. Mieli pystyy virittäytymään melkein mihinkä tahansa. Ajatukset ja mieli ovat minätajunnan työvälineitä ilman omaa harkintakykyä. Esimerkiksi hypnoosissa ihminen voi kuvitella olevansa jyviä nokkiva lintu eikä mieli näe asiassa mitään erikoista.

Ajatus on kuin "olio" tai tietokoneohjelma pyrkien toteuttamaan käskysanaa ja etsien yhtymäkohtia. Esimerkiksi jos pelkää paholaista tai UFOja, niin mieli alkaa etsiä tässäkin yhtymäkohtia, merkkejä, symboleita, erilaisia heijastumia, vastakaikuja, toisten pelkokuvitelmia. Mieli voi harhauttaa ihmistä, tämä voi kuvitella pimeässä viatonta rasahdustakin pelottavaksi tapahtumaksi.

Ihmisyydessä on kysymys ymmärtämisestä ja tiedostamisesta. Keskittyessä johonkin maallinen mieli ajatuksineen siirretään hetkeksi syrjään mahdollistaen kokemisen. Ei voi kokea, jos ajattelee. Ei voi kokea rakkauttakaan, jos ajattelee. Neale Walsch korostaa kirjoissaan, että tunne on Sielun kieli. Ihmistä ja ajattelua ohjaakin olennaisesti rakkaus tai pelko. Usein ihminen järkeilee tunteensa maalliselle mielelle hyväksyttäväksi keksimällä jonkin perusteen toiminalleen.

Erikoisena esimerkkinä henkisestä rinnakkaistodellisuudesta oli 5.5.2014 TV1:ssä dokumentti Dawa:sta, joka käsitteli lukutaidotonta paimentoilaispoikaa Itä-Tiibetin korkeilta aroilta. 13- vuotiaana Dawalle ilmestyi unessa (tai transsissa) munkki, joka kysyi halukkuutta välittää runoja ikivanhasta Kuningas Gesar-eepoksen hahmoista. Dawa sai kyvyn tuoda esille maailman pisintä runoeeposta, jolloin tuhansia säkeitä vanhaa, kirjakielistä eeposta tuli päivänvaloon. Kyky on säilynyt vuodesta toiseen muuttumattomana.

Itse hän kuvaa, että jumalat ilmentyvät hänen kauttaan. Kiinnitti huomiota, että tämä onnistuu parhaiten puhtaassa luonnon ympäristössä ja päinvastaisesti suurkaupungin saasteet vaikeuttavat, mutta eivät estä. (Ilmiö on sama, jos lukutaidoton suomalainen lapsi jostakin erämaasta olisi asiasta tietämätön, mutta kanavoisi kirjakielisen, parannetun version Kalevalasta.)

Rudolf Steiner on käsitellyt kirjoissaan kynnyksenvartijan, oman ”paholaisen”, doppelgängerin olemusta. Rudolf Steiner pitää sitä astraalisena tilikirjana, samalla korostaen, että kielteiset ajatukset näkyvät astraalimaailmassa demonisina muotoina. Tämä on ihmisestä erillinen. Joissakin poikkeusolosuhteissa sen voi havaita ja silloin sitä yleensä luullaan yleisesti paholaiseksi. Henkisessä kehitystapahtumassa se muuttuu hirviöhahmosta enemmän ja enemmän ihmistä muistuttavaksi.

Carl G. Jung on käyttänyt samasta nimitystä varjo. Piilotajunnan "kritiikkissä" Jung käyttää termiä "varjon tunnistaminen", koska se ilmenee unessa yleensä personoituneessa muodossa. Varjo ilmentää minän tuntemattomia tai vähäntunnettuja ominaisuuksia, jotka voisivat olla yhtä hyvin tietoisia.

Toiset unessa arvostelevat "varjon" vioista. Varjo ei koostu pelkästään tekemättä jättämisistä, siihen myös liittyy negatiivisten asioiden kohtaaminen. Varjo ilmenee samana sukupuolena. Kielteisissä tapahtumissa ihminen voi tulla tietoiseksi omista varjoenergioistaan.  Toisessa ärsyttää erityisesti omat viat, varjon piirteet. Tässä mielessä toinen ihminen ja tilanne voi olla kuin peili. Taiteessa tätä kuvataan Pyhän Yrjön ja lohikäärmeen kamppailuna.

Syntymällä ihmiseksi on tapahtumaketjussa, missä oma Luojayhteys pitäisi tiedostaa. Jeesus jo 2000 v. sitten toi esiin, että taivasten valtakunta on sisäisesti teissä eli ihminen on kaikenaikaa taivaassa, mutta tämä pitäisi tiedostaa. Mitä ihminen ei tiedosta, niin sitä ei ole omassa todellisuudessa. Jeesus kehotti ensimmäiseksi pyrkimään Luoja-, taivaskokemukseen. Neale Walsch kanavoi telepaattisesti kirjassaan (”Yhteys Jumalaan”, WSOY, 2002, sivulla 181) ” Pitäisi tehdä kaikki tarvittava: - mietiskelemään, liikkumaan, rukoilemaan, lukemaan, kirjoittamaan, kuuntelemaan musiikkia, mikä tahansa mikä toimii – sytyttääkseen tietoisuutenne uudelleen joka päivä. Silloin olette korkeimmassa pyhässä paikassa. Koette autuuden tunteen ja ajattelette itsestänne ja muista ja koko elämästä hyvää.

Walsch jatkaa kanavoinnissaan, että on mahdollista kokea aina tahtoessaan Luoja. Jumala elää myös ihmisessä, Luojan voi kokea sisällään tai ympärillään.  Ihmisellä on suurempi tietoisuus, osa sinua, joka on sinua suurempi, joka voi erityä pienestä itsestäsi ja puhua sinulle.

Avataara Amman mukaan, kun ihminen lähestyy Luojaa yhden askeleen, niin Tämä lähestyy ihmistä sata askelta. Amman mukaan jokaisen ihmisen on maallisen elämän aikana mahdollista kokea Luoja-, taivaskokemus. Tässäkin tulee hyvin esiin, että ihmisen pitäisi aktivoitua. Jokaisella elämä etenee omien ajatuksien mukaisena. Jos ei tee mtään, niin ei mitään tapahdukaan. Omat ajatukset avaavat oven taivasten valtakuntaan tai sulkevat oven.

Neale Walsch kanavoi kirjassa "Keskusteluja Jumalan kanssa 3" seuraavasti: "En voi antaa sinulle sitä, mitä et usko voivasi saada, vaikka kuinka sitä haluaisit - sillä en toimi ajatustesi vastaisesti. En voi. Sellainen on laki. Jos ihminen uskoo, ettei voi saada jotakin, se on sama kuin ei haluaisi sitä, sillä lopputulos on sama.

Eräänä esimerkkinä henkisen rinnakaistodellisuuden konkreettisuudesta on Pariisissa vaikuttava musiikin professori Igor Reznikoff. Hänen mukaansa on olemassa ikonin ja meidän kehomme suhde ja äänen ja kehon suhde. Ikonilla on vaikutus meidän sieluumme meidän kehomme kautta. Laululla on sama vaikutus. Reznikoffin mukaan pyhä laulu on rakennettu ihmisen kehon resonanssin kautta. Primitiiviset kulttuurit ovat vielä musiikin alkulähteillä, koska niillä on säilynyt laulullinen yhteys näkyvän ja näkymättömän maailman välillä. Samaa ideaa käyttävät shamaanit. Antiikin aikana ja myös kristillisessä perinteessä ihmisen koko elämä ymmärrettiin sielun matkana eli sielun kehitysnäkökulmalta. Laulun avulla ihminen voi matkustaa näkymättömään ja takaisin. Laulaminen toimii kulkuneuvona sielun matkalla.

Rakkauteen liittyy korkeat värähtelyt, onnellisuus, ilo, aktivoituminen, luovuus ja tietoisuuden kohoaminen. Taiteilijat voivat päästä muusan avulla saavutuksiin, mikä muutoin ei olisi mahdollista. Ihminen voi kokea toisen avulla suuren rakkauden tai lievemmän ihastumisen. Tässä jumalalliset rakkauden energiat yhdistetään toiseen ihmiseen. Rakkautta ei voi ottaa, mutta kun antaa rakkautta, niin sen voi kokea vastakaikuna itsessään. Tämä vastavaikutus on helppo havaita, esimerkiksi äidin ja pienen lapsen välillä. Toisen hymyn jälkeen kumpikin hymyilee kokien rakkautta, iloa, hyvänoloa.

Kun ihminen kokee jotakin, niin kehossa tapahtuu aina vastaava kehollinen reaktio pienellä viiveellä. Psyykelääkkeet pyrkivät turruttamaan ihmisen kuitenkin siten, että tunteita ja vastaavia kokemuksia ei tiedosteta, elämä muuttuu ulkokohtaiseksi. Erityisesti vanhus voidaan turruttaa näin nykyajan "zombiksi".

Elämään ja sen ilmiöihin voi suhtautua ulkokohtaisina tapahtumina. Henkissielullisesti on keskeistä aina hetkeksi keskittyä ja antaa tapahtuman viestittää olemustaan. Luojaan, rukoukseen, pyhiin sanoihin, lauluihin, pyhiin paikkoihin ja tilaisuuksiin, mantroihin, uskonnollisiin tauluihin liittyy erityisen voimakas sisäinen puoli eli selkeä kosketus ihmisen sisäisiin tuntoihin, elämän lähteeseen, Luojan läsnäoloon.

Tämän voi kokea vastakaikuna, sisäisinä värähtelyinä, rauhana, tasapainoisuutena, onnellisuutena, oivalluksina, rakkaudellisena tunteena sekä mahdollisesti suoranaisena henkisenä kokemuksena. Tällainen tapahtuma itsessään puhdistaa ihmistä, edistää sisäistä heräämistä ja henkistä kasvua. Luojan kosketukseen liityy aina kohottava jälkivaikutus. Mitä enemmän ottaa Luojan huomioon elämässään, niin sitä todellisemmaksi tapahtuma tulee.

Markku Jyväkorpi

www.rajatieto.com