Lääketieteellisesti
eli materialistisesti ihmiskuva on yksinkertainen. Ihminen on
sattumalta syntynyt solujoukkio, joka on saanut ihmishahmon.
Kaikki toiminnat pyritään selittämään
soluaineenvaihduntana. Sokeat solut ovat kuvaannolliset kuin
miljoonien kuoro, joiden sattumanvaraisten toimintojen
yhteisvaikutuksesta syntyisi oivalluksia, loistavia kirjoja,
musiikkikappaleita, näytelmiä. Tätä ei usko materialistikaan.
Henkissielullisesti tapahtuma on hyvin erilainen.
Jumalallinen olento, Itse, monadi on luonut aineellisen kehon
maallista elämää varten. Tässä ajattelussa keho on kuori. Elämä,
tajunta ja ajattelumahdollisuus tulevat Luojan huomiosta, Tämän
läsnäolosta ja energiavirtauksesta.
Mieli ja keho ovat minä-tajunnan työvälineitä.
Toisaalta ajatukseen liittyy suuri itseään toteuttava voima. Jokaisen
pitäisi olla huolellinen, mitä ajatuksia hyväksyy mieleensä.
Maallinen persoona on omilla ajatuksilla luotu.
Jokainen näkee elämän omien ajatuksiensa mukaisena. Mitä enemmän
takertuu ajatuksiin, maalliseen persoonaan sekä kehoon, niin sitä
vaikeampaa on tiedostaa oma henkinen olemassaolo. Mitä enemmän ihminen
takertuu mieleen ja kehoon, niin sitä enemmän myös erillisyys
korostuu.
Neale Walsch kanavoi kirjoissaan, että kaikki
ihmiset tulevat toisesta valtakunnasta ja tekeytyvät ihmisiksi.
Sananlaskuissa sanotaan: "Herra loi minut töittensä esikoiseksi,
ensimmäiseksi teoistaan, ennen aikojen alkua. Iankaikkisuudesta minä
olen asetettu olemaan, alusta asti, hamasta maan ikiajoista".
Kirjassaan "Symbolit piilotajunnan kieli" Carl G.
Jung on tullut 80000 unen aineiston pohjalla johtopäätökseen, että
ihmisessä on kaksi mieltä, persoonaa. Tämä suurempi on Luoja. Samassa
kirjassa Jung kirjoitta, että ihminen on saanut mielensä Luojalta.
Ilmeisesti tähän liittyen kukaan ihminen ei tiedä, mikä mieli on.
Tietoista Luojayhteyttä sanotaan Luoja-,
taivaskokemukseksi. Vain ihmisen mieli voi kokea Luojan Mielen.
Rakkaus on ihmisen ja Luojan yhdistävä tekijä. Rakkauden kokemukseen
liittyy korkea tietoisuus.
Kirkkouskonnossa on ollut pitkään käsitys, että
aineellinen keho nousee taivaaseen. Katolilaisuudessa aikoinaan jopa
kerettiläisiä poltettiin, jotta nämä eivät pääsisi ilman kehoa
taivaaseen. Luterilaisuudessakin tulee esiin tämä takertuminen.
Viimeiselle tuomiolle haudasta nousee "jalostunut ruumis".
Neale Walsch kanavoi kirjassaan "Ystävyys Jumalan
kanssa" sivulla 80 egon olemusta. Ego on luotu illuusion luomiseksi,
jotta ihminen voi kuvitella, että oma itsesi on erillään muusta
sinusta. Eli se on se osa sinua, joka kuvittelee, että olet yksilö.
"Kun egosta tulee niin suuri, että pystyt
näkemään vain erillisen itsen, kaikki mahdollisuudet yhtenäisen itsen
kokemiseen katoavat..."
Jeesus kuvasi Vuorisaarnassa elämäntavan, mikä
johtaa Luoja-, taivastietoisuuteen. Tämä elämäntapa estää myös
takertumasta maallisuuteen. Neale Walsch kanavoi kirjoissaan, että
syntymällä ihmiseksi jokainen on tapahtumaketjussa, missä oma
Luojayhteys pitäisi tiedostaa. Mitä ihminen ei tiedosta, niin sitä ei
ole omassa todellisuudessa.
Ihmisen pitäisi löytää aito minä, sisäinen Itse.
Tähän pitäisi suhtautua kuin hyvään ystävään. Mitä enemmän kiinnittää
asiaan huomiota, niin sitä todellisemmaksi tapahtuma tulee.
Korkeammassa tietoisuudessa kaikki olemme yhtä. Raamatunkin mukaan
kaikki ihmiset ovat Jumalan lapsia.
Kehosta irtautumiskokemuksen ovat kokeneet
kymmenet miljoonat. Tällöin ihmisen on mahdollista havainnoida itseään
henkissielullisena olentona. Tämä kokemus muistetaan
yksityiskohtaisesti koko elämä ja siihen liittyy yleisesti
kuolemanpelon menettäminen.
On arvoituksellinen sanonta, että katselen
itseäni katselemassa itseäni. Kehosta irtautumiskokemuksessa irrotaan
kevyesti kehosta ja katsellaan aineellista kehoa. Tällöin pystytään
liikkumaan ajatuksen voimalla. Tällöin huomaa tai aavistaa paikalla
henkisesti korkeamman olennon, joka mahdollistaa tapahtumat. Tällöin
voi huomata tarkkailevansa itseään henkissielullisena olentona
sivulta.
Kehosta irtautumiskokemuksessa koetaan ihmisen
olemus henkisenä olentoja ja vastaavasti todetaan, että aineellinen
keho on pelkkä kuori ilman omaa elämää. Kehosta irtautumiskokemuksessa
ihmisellä on suuri vapauden tunne ja voi tulla toive olla palaamatta
kehoon, mutta tässä suhteessa tapahtuma ei ole ihmisen hallinnassa.
Maallisesti arvostetaan suuresti menestystä,
valtaa, rahaa ja kunniaa, mutta jos ihminen on kokenut
Luojaläheisyyteen liittyvän onnellisuuden, niin maalliset mittapuut
eivät saavuta tätä. Jokainen etsii onnellisuutta. Mikä on lähinnä ja
arvokkainta onkin lähempänä kuin oma hengitys.
Syvemmässä merkityksessä rukous ja meditaatio
tarkoittavat hetkeä olla Itsensä kanssa. Joillakin tämä onnistuu
parhaiten kävelemällä luonnossa, toisella palvelevassa
rakkaudellisessa työssä, toisella keskittymällä ikoniin tai
kohottavaan musiikkiin jne. Rukouksessa ja meditaatiossa on olennaista
aluksi keskittyä Luojaan kiitollisella tai rakkaudellisella
mielikuvalla ja näin irrottautua maallisista ajatuksista.
Ihmiselle kirkastuu jossakin vaiheessa, että on
kaiken aikaa Luojan rakkaudellisessa läsnäolossa, onnellisuuden
lähteessä.
Avataara Amma suosittelee, että jokaisessa
ajatuksessa ja toiminnassa olisi tapa, mikä auttaa olemaan yhtä Itsen
kanssa eli tehdä kaikki yhdessä Luojansa kanssa ja Hänelle.
Olemalla läsnä oleva koko elämän voi muuttaa
Luojaläheiseksi meditaatioksi. Henkissielullisesti koko elämä on
Luojan läsnäoloa. Raamatun mukaan Hänessä (Kristuksessa) me elämme,
olemme ja liikumme.
Kielteisistäkin kokemuksista huolimatta olisi
keskeistä olla henkisesti päämäärätietoinen. Usein "pahojen"
tilanteiden yhteydessä mahdollistuu henkisen ymmärryksen olennainen
kohoaminen. Kun hätä on suurin, niin apukin on lähinnä. Luojalle
kaikki informaatiokanavat ovat mahdollisia, usein ratkaisu nähdään
symbolisen, selkeän unen muodossa. Elämän kokemuksien taustalla on
aina Luojan myötätuntoinen ja rakkaudellinen läsnäolo.
Markku Jyväkorpi
www.rajatieto.com
