(Klikkaa kuva isoksi)

Ektoplasma. Meedio Stanislava P. Tarkkasilmäinen huomaa, että meedio on laitettu erityisen trikoon sisään ja meedion pää sekä kädet on laitettu piiloon harson alle mahdollisen petoksen poissulkemiseksi. Näistä huolimatta ektoplasma ilmestyy kaikkien nähtäville ja kuvattavaksi. (Copyright http://www.ergruber.com/)

 

Ihminen on samanaikaisesti myös henkisessä rinnakkaistodellisuudessa, josta on monenlaisia kosketuskohtia maalliseen elämään, jos vain kiinnittää niihin huomiota. Yksi mielenkiintoisimmista tapahtumista on meedion läsnäoloon liittyvä ns. ektoplasman muodostuminen. Tämä voi näkyä aavistuksenomaisena sumumaisena, verhomaisena tai hyvinkin konkreettisena.

Ilmeisesti ihmiskunnan herättämiseksi pitkästä henkisestä pimeydestä synnytettiin korkeampien henkisten voimien toimesta ilmiömeedioiden tapahtuma-aalto, jota oli erityisesti vuosien 1880-1950 välisenä aikana. Euroopassakin oli tänä ajanjaksona lukuisia huippumeedioita, joita tutkittiin toistuvasti myös yliopistoväen toimesta. Tilaisuuksia oli lukemattomia. Tapahtumista E. Mattiesen teki tuhat sivuisen tiiviin yhteenvedon "Das persönliche Uberleben des Todes" I-III (v. 1936). Kirjassa on aivan ainutlaatuinen lähdeluettelo. Kirjan II-osassa on lukuisia ektoplasmakuvia.

Internetistä löytyy inhimillisesti katsoen lähes rajattomasti ektoplasmakuvia, niitä on useilla sivustoilla, esim. www.survivalafterdeath.info/photographs.htm  ja  www.photographymuseum.com/seance.html
Jos joku väittää, ettei ektoplasmaa ole olemassa, niin samalla myöntää, ettei ole perehtynyt asiaan. Tässäkin tulee esiin, että usein ihmisille riittää uskonsa, luulonsa tai mielipiteensä esille tuominen, mutta ei ole kiinnostusta syvemmin perehtyä asiaan. Ektoplasmasta todellisuutena on lukemattomia näyttöjä, joita on havaittu ja kuvattu myös kontrolloiduissa tieteellisissä koeolosuhteissa. Tällöin minkäänlainen vilppi ei ole mahdollista.

Lääketieteellisesti eli materialistisesti meedioiden materialisaatiotapahtumat ovat ilmiöitä, jotka eivät tapahdu aineellisten lakien mukaisesti. Tästä johtuu yliopistoväen erittäin ankea ja torjuva asenne näihin tapahtumiin. Kukaan ihminen ei tiedä, kuinka nämä ilmiöt syntyvät. Ektoplasmailmiöt osoittavat, ettei materialismi pysty selittämään ihmisen olemusta kuin osittain.

Materialisaatiomeedioilla on kyky vapauttaa tuntematonta energiaa, mahdollisesti praanaa ja omaa ainettakin. Puhutaan ns. ektoplasmasta. Tästä voi muotoutua meediotapahtumassa esineitä, hahmoja, olentoja. Lähes aina ektoplasma palautuu täydellisesti lähettäjään. Mahdollisesti ilmiöiden synnyttämiseen voidaan käyttää myös muista henkilöistä vapautuvaa energiaa. Riippuen meedion energisyydestä ja terveystilanteesta niin välillä ilmiöt onnistuvat ja välillä eivät.

Tässä yhteydessä mielenkiintoinen yksityiskohta oli Nina Kulagina, jota tutkittiin vuosikausia kommunistisessa Neuvostoliitossa. Hänellä oli kyky pitää ajatusvoimalla muovipalloa ilmassa ja liikutella kompassineulaa. Tämän perusteella ihmisellä olisi kyky välittää tahdonalaista energiaa itsensä ulkopuolelle. Tämänkään ei pitäisi olla yliopistotieteen mukaan mahdollista.

Nobel palkitun Charles Richetin ja prof. Schrenck-Notzingin meedioihin kohdistuvat perustutkimukset ovat merkittäviä. Professori Schrenck-Notzingin kirjassa "Phenomena of Materialisation" on yksistään 225 ektoplasmakuvaa.

Vieläkin vaikuttavassa IMI:ssä (Institut Metapsychique International) Pariisissa tutkittiin jo noin sata vuotta sitten huippumeedioita, jotka pystyivät aikaansaamaan erilaisia aineellistumisilmiötä. Miesmeediot olivat tutkimuksen yhteydessä alastomina, transsissa ja tietämättömiä, mitä ympärillä tapahtui. www.metapsychique.org

Yksi ainoa tarkasti kontrolloitu ja kuvattu tutkimustapahtuma tekee asian todelliseksi. Jos ilmiö tapahtuu lukuisia kertoja tieteellisissä tutkimusolosuhteissa, niin tapahtuman pitäisi olla todellista kaikille.

Tanskalainen Einer Nielsen on eräs esimerkki lukuisista aikakautensa materialisaatiomeediosta, tarkemmin kirjassa "Tie taivaan ja maan välillä" (v. 1954).  Transsissa Nielsen ei reagoinut neulanpistoihin. Hän oli esiintymässä vielä 1950 alussa Helsingissä. Googlessa medium Einer Nielsen saa yli 350000 hakuvihjettä.

Englannissa Helen Duncan sai meediokyvyillän suurta huomiota, joutuen jopa vankilaan. en.wikipedia.org/wiki/Helen_Duncan

William Hope (kuollut 1933) oli aikanaan erityisen kuuluisa valokuvameedioina. Hänen läsnä oloonsa liittyen saatiin 24 vuoden aikana noin 2500 henkistä valokuvaa. Näissä valokuvissa oli edesmenneiden täsmällisiä henkilökuvia. Usein oli ohutta ektoplasmaa, jonka keskellä oli kuva kasvoista.

Major Tom Patterson kirjoitti kirjan "100 Years of Spirit Photography" (v. 1965) Tässä kirjassa William Hopen läsnä oloon liittyen saatiin eräänä erikoisuutena poikkeuksellinen henkinen valokuva. Ektoplasman keskellä on tarkka pääkuva valokuvattavan henkilön siskosta, joka kuoli 27 v. aikaisemmin. Hänestä ei ole otettu koskaan mitään kuvaa. Äiti ja veli tunnistivat tarkan kasvokuvan.

Meedion erittämässä ektoplasmassa on joskus useita löydöksiä, kuten Dr. T. Glen Hamilton ottamassa valokuvassa, joka löytyy internetistä www.photographymuseum.com/doylefalg.html.

Henkisiä ilmiöitä on ollut aina. Runsaasti niitä on kuvattu myös Raamatussa. Tällöin puhuttiin profeetoista ja noidista. Raamatussa on lukuisia kuvauksia myös aineellistumisilmiöistä. Erityisen merkittävä oli Jeesuksen aineellistuminen kuolemansa jälkeen. Tässä oli mielenkiintoinen yksityiskohta. Kun Jeesus aineellistui, niin hän sanoi Marialle, ettei häneen saa koskea. Myöhemmin Jeesusta sai vapaasti kosketella. Asiaan liittyvässä kirjallisuudessa tämä näkökulma tulee toistuvasti esiin, eli kesken aineellistumisen ei saa koskea, myöhemmin saa.

Taborin vuorella Jeesuksen kirkastumistapahtumassa Jeesuksen mukana oli kolme opetuslasta ja he keskustelivat Mooseksen ja Elian kanssa. Tapahtuma oli hyvin konkreettinen, koska Pietari olisi halunnut rakentaa majoja taivaan edustajille.

Raamatun VT:ssa on monia myös rajatietoon liittyviä ilmiöitä, kuten 1 Sam. 28 on tapahtuma, missä Een Doorin noita manasi Saulille Samuelin hengen näiden keskustelua varten.

Kaikki puhuvat mielellään totuudesta ja oikeassa olemisesta. Omien ajatuksiensa, mieleensä valittujen ajatuksien näkökulmalta jokainen pitääkin itseään oikeassa olevana ja toisaalta ihminen pystyy järkeilemään mitä tahansa vetoamalla johonkin pieneen yksityiskohtaan, jonkun mielipiteeseen tai vaatimalla "tieteellinen" todistus.

Näillä keinoilla mitä tahansa voidaan tulkita omalla tavallaan ja vastustaa mitä tahansa mielipidettä tai tapahtumaa. Yliopistotieteen tieteelliseen, periaatteessa loputtomaan toistettavuuteen perustuvan totuuden ja elämän todellisten tapahtumien välillä ei tarvitse olla kuitenkaan mitään tekemistä keskenään. Esimerkiksi jos valvontakamera kuvaa rikostapahtuman, niin jokainen pitää todistetta todellisena ja tapahtumaa todistettuna. Mutta jos valvontakamera kuvaisi henkisen tapahtuman, niin vastaanotto olisi päinvastainen. Materialistinen tiedemaailma ei hyväksy kuin materialistisia selitysmalleja.

Henkisestä rinnakkaistodellisuudesta tulee monenlaisia kosketuksia maalliseen elämään. Esimerkiksi kaikkialla maailmassa olisi helposti toistettavissa ”vesilasikoe”, missä syvähypnoosissa ihmisen tunto siirretään veteen vesilasissa. Vesilasikokeessa kolmannen ihmisen suorittama neulanpisto veteen aiheuttaa aina kipureaktion, vaikka se suoritettaisiin toisessa huoneessa tai vaikkapa talon ulkopuolella. Kirjassaan "Hypnoosi" (Tammi, 1968) sivulta 226 alkaen psykologi Jarl Fahler kuvaa yksityiskohtaisesti kokeitaan vesilasikokeessa, siihen liittyvää tekniikkaa ja huomioon otettavia yksityiskohtia.

Tätäkään ei voi selittää maallisilla tai lääketieteellisillä lainalaisuuksilla. Koe osoittaa, että aivot on vain osa mieltä eli mieli on paljon laajempi käsite kuin aivot. Hypnoosi ei voi tehdä ihmiselle kykyä, mitä ei ole olemassa. Tämä koe antaa selityksen, kuinka kehosta irtautumis- ja kuolemanrajakokemuksessa voidaan tehdä havaintoja tapahtumista, mikä on mahdotonta kehosta käsin aivotapahtumana.

Tämä koe selittää myös omalla tavallaan, kuinka toisinaan voi tulla elävä kokemus, suoranainen kosketus edesmenneen läheisen läsnäolosta. Mahdollisesti tähän tarvitaan aavistuksenomainen määrä ylimääräistä praanaa tai ektoplasmaa.

Henkissielullisissa asioissa varmuuden voi saada vain oman kokemuksen kautta. On kuitenkin vaikeata havaita tai kokea omien ajatuksiensa vastaisia asioita. Toisaalta jos ihminen pitää jotakin asiaa mahdottomana, niin tällaista on hyvin vaikeata ryhtyä selvittämään. Omaan aktivoitumiseen tarvitaan uskoa ainakin hitunen, "sinapinsiemenen" verran.

Jokaisen elämä etenee vapaan tahdon, omien ajatuksien mukaisena. Ihminen näkee elämänkin ajatuksiensa mukaisena ollen myös ajatuksiensa kaltainen.

Pitäisi olla huolellinen, mitä ajatuksia mieleensä hyväksyy. Omat ajatukset ovat kuin tietokonemaisia käskysanoja, jotka pyrkivät toteuttamaan sokeasti itseään hyvässä ja pahassa. Omat ajatukset, hyväksytyt mielipiteet pyrkivät kontrolloimaan, mitä ajatuksia mieleen hyväksytään eli mitä ajatellaan, mitä tehdään, mitä havaitaan, minne mennään jne. Ajatus voimistuu aina lisää sitä ajateltaessa.

Totuudellisuuden pitäisi olla jokaisella johtotähtenä. Vain totuus on ajanmittaan kestävää. Valittu näkökulma muuttuu keskeiseksi. Esimerkiksi jos ihminen hyväksyy mielipiteen, ettei henkimaailmaa voi olla olemassa, niin omat ajatukset alkavat kiinnittää huomiota tapahtumiin ja käsityksiin, jotka tukevat tätä mielipidettä sekä päinvastoin pyrkivät torjumaan henkimaailmaan viittaavan. Näin ihminen voi "noitua" itsensä lähes huomaamattaan materialismin ahdistavaan ajatuskuplaan.

Toisen henkiseen kokemukseen, todennettuun henkiseen ilmiöön pitäisi suhtautua virikkeenä aktivoitua omalle henkiselle tielle. Tässä on syvällisemmässä merkityksessä kysymys Luojan kutsumisesta elämäänsä, sopusoinnusta sisäisen Itsensä kanssa. Jeesus jo 2000 v. sitten korosti, että taivasten valtakunta on sisäisesti teissä eli Luoja on aina läsnä ihmisen elämässä, henkisessä kehitystapahtumassa tullaan tapahtumasta tietoiseksi.
 

Markku Jyväkorpi

www.rajatieto.com