Uskontoja on. Muun muassa minä olen elänyt, kuten moni muukin, erilaisissa kulttuureissa. Buddhalaisuus vetoaa älyyn, harkintaan. Hindustanian tarina kertoo leijonasta. Se luuli olevansa lammas, vaelsi laumassa, kunnes näki kuvansa, leijonapäänsä virran heijastuksesta… Karjaisu tuli kuin itsestään.

Kristillinen uskonto on näillä leveysasteilla dominoiva. Ainakin oli. Ateismi, se vasta uskoa vaatiikin. Moni Suuren hengen kieltävä on sitä vain mieleltään, mutta mieli on ajatuspyörä. Sen takana on tosi itseys. Meditaatioharjoitus hidastaa pyörää, pysäyttää sen. Silloin voi valita ajatuksensa itsenäisesti. Theban kiihko, kaupunkisäntäily, ajatukset dominoivat, automaatti. Elefantti posliinikaupassa.

Minulla oli tähän elämään tullessa vahva kokemus toimimattomuuden filosofiasta. Näennäinen lepo on valvetila, ei laiskuutta. Nyt, 61, voin säätää biorytmiäni. Silti... umpikujiakin on ollut. Paluu lähtöruutuun kuin lasten lautapelissä.

Kristus-tietoisuus, sen odotus. Ihminen ei pääse taivasten valtakuntaan(ko).
Nasaretilainen noudatti yhtä poikkeusta lukuun ottamatta passiivista virtausta. Tao, oli hänen polkunsa. Lempeä tiensä.

Opetuslapset, muun muassa, heidän laatunsa vastaa toisinaan yhden henkilön kehityskulkua. Epäilevä Tuomas, kiivas Pietari.. Hän joka symbolisesti vajosi aaltoihin. Alitajunnan voima, pimeä valo, sai voiton hetkeksi.

Mielenkiintoista on integroida erilaisia muinaisia ajatussuuntia. Selkeästi, Intia ei kokonaisuutena vastaa hinduismin ideaalia. Ja onko Suomessa Kristus-tietoisuus arkipäiväämme..?

Teosofiaa... alkemiaa. Jokaisen on kuitenkin, onneksi, kohdattava kitka, lohikäärmeensä ihan itse. Tähdennän, että jokainen on ollut, ehkä sadasti, aloitusruudussa, kaukana paalupaikasta...