Elämää ohjaavat Luojan aineelliset ja henkiset lainalaisuudet. Kun ihminen syö ruokapalan, niin hyvin monimutkaiset tapahtumat muuttavat sen kehon voimavaraksi, vaikka ihminen ei ole niistä tietoinen. Vastaavasti henkinen kehitystapahtuma etenee sopivalla elämäntavalla automaattisesti tsakrojen aktivoitumisena ja herkkyyden sekä tietoisuuden kohoamisena.

Uskonnollisia kirjoja on kymmeniä tuhansia. Jokainen kirjoittaa omien ajatuksiensa värittämänä. Asian ydin pelkistyy Jeesuksen ohjeissa Vuorisaarnassa. Jeesus korosti, että Taivasten Valtakunta on sisäisesti teissä ja kehotti kokemaan Tämän ensimmäiseksi. Näin Jeesuksen mukaan ihminen onkin kaiken aikaa taivaassa Luojan rakkaudellisessa läsnäolossa tiedostamatta asiaa. Mitä ihminen ei tiedosta, niin sitä ei ole omassa todellisuudessa. Esimerkiksi jos toinen kertoo kuulleensa loistavan musiikkikappaleen, niin asiasta voi keskustella loputtomasti, mutta omaksi todellisuudeksi musiikkikappale tulee vasta kun sen on kuullut. Jeesus kehotti pyrkimään Luoja-, taivaskokemukseen ensimmäiseksi.

Avataara Amman mukaan Jumala on kaiken läpäisevä tietoisuus. Kaikki tapahtuu Tämän Mielessä. Avataara Amma tuo esiin näkemyksen, että jos ihminen ajattelee, keskittyy Jumaluuteen, jolla on muoto, niin ihminen kohtaa ensimmäiseksi Jumaluuden muotona, jos keskittyy Jumaluuteen, jolla ei ole muotoa, niin taivaskokemus on kuin sulautuminen tietoisena rakkauden, autuuden, valon mereen, suureen tietoisuuteen. Avataara Amman mukaan jokaisen on mahdollista kokea Luoja-, taivaskokemus maallisen elämän aikana.

Tähän liittyy mielenkiintoinen yksityiskohta. Materialististen psykiatrien on mahdotonta hyväksyä Jeesuksen sanoja: "Minä ja Isä olemme yhtä". Rakkaudessa ihminen yhtyy rakkauden kohteeseen kokien yhteyden. Jokaisen ihmisen on mahdollista kokea yksiselitteinen Luoja-, taivaskokemus ja todeta saman, minkä Jeesuskin totesi.

 

IHMISESSÄ ON KAKSI PERSOONALLISUUTTA, MIELTÄ. TÄMÄ SUUREMPI ON LUOJA

Carl G. Jung toi esiin kirjassaan ("Symbolit piilotajunnan kieli" Otava, 2003), että ihmisessä on kaksi persoonallisuutta, mieltä. Tämä suurempi on Luoja (Itse, Kristus). Jungin mukaan tämä voidaan koska tahansa todistaa. Jung perusti asian 80000 unen aineistoon. Jung toi esiin kollektiivisen piilotajunnan käsitteen, missä kaikki tapahtuu ja kaikki ovat yhteydessä toisiinsa.

Jungin mukaan ihmisen pitäisi elää kahdessa todellisuudessa samanaikaisesti ollen tarkkaavainen, mitä huomioita ja rakkaudellisia, yleviä virikkeitä saa Luojaltaan. Jungin mukaan tämä yhteys sisäiseen Itseen ei siis tarkoita subjektiivisten ajatusten pohtimista. Ihminen joutuu tavallisen ulkoisen elämän lisäksi jännittävään sisäiseen seikkailuun ja vapautuu kaikista epäilyistä sisäisen Itsen suhteen ja kokee suuren onnen ja elämäntarkoituksen. Ihmisen itsensä pitää tässä asiassa aktivoitua, muutoin Luojan läsnäolo voi jäädä vain piileväksi mahdollisuudeksi.

Jungin mukaan tietoinen yhteys oman psyykkisen ytimen kanssa alkaa usein persoonallisuuden haavoittumisella. Tämä on kutsu, vaikka sitä ei sellaiseksi tiedosteta. Ihminen kokee, että oma halu tai tahto on estetty ja tavallisesti tämä este projisoidaankin johonkin ulkopuoliseen, olosuhteisiin tai ihmiseen. Ihmisen pitäisi kääntyä suoraan ”pimeyttä” tai pelkoa kohti ja tällä tavalla selvittää, mitä sisäinen Itse ihmiseltä haluaa, mikä on salainen tavoite. Tässä sisäisen Itsen lähettämät unikuvasymbolit ovat keskeisiä, koska kysymys on uusista ratkaisuista, mihin vanhat ajatukset eivät sisällä vastausta tai ratkaisumallia. Joskus prosessi alkaa oivalluksista tarpeesta itsekasvatukseen.

 

IHMISELLÄ ON VAIN TÄMÄ NYKYHETKI

Jos ihminen uppoutuu vanhoihin ajatuksiin, niin oma ajatuskupla sulkee kaiken muun pois. Jokaisen tuli elää tietoisena nykyhetkessä valmiina havainnoimaan ja kokemaan elämää, kuten luonnon kauneutta, lintujen laulua, vastaamaan toisen hymyyn jne. Elämä on Luojan lahja ihmiselle, jotta tämä kehittäisi hienovarista sielullista herkkyyttään. Ihmisyydessä onkin kysymys ymmärtämisestä ja tiedostamisesta. Neale Walsch kanavoi kirjoissaan, että syntymällä ihmiseksi on tapahtumaketjussa, missä oma Luojayhteys pitäisi tiedostaa enemmin tai myöhemmin. Tähän Jeesuskin kehotti pyrkimään ensimmäiseksi. Jos umpioi mielensä maallisuuteen ja maallisiin mielipiteisiin takertuneilla ajatuksilla, niin elämä valuu mitä suuremmassa määrin ohi huomaamatta.

Ihminen elää maallisen elämän vastakkaisten voimien välissä. Näin ihminen voi täyttää mielensä kielteisillä mielikuvilla tai Luojan rakkaudellisella läsnäololla. On keskeistä huomata, että mielikuva on toteutukseen pyrkivä voima ja jokainen näkee elämän ajatuksiensa värittämänä.

 

KUN SIELU AKTIVOITUU IHMISESSÄ, NIIN HAITTAAVA HENKINEN PAINOLASTI TYÖNNETÄÄN TIETOISUUTEEN KÄSITTELYÄ VARTEN

Kun ihmisen tietoisuus, herkkyys, värähtely nousevat, niin silloin tullaan vastaavassa määrin tietoiseksi omasta kielteisyydestä, pimeistä pahantahtoisista ajatuksista, harmituksista, kaltoinkohtelusta jne. Tällöin puhutaan myös varjosta (Doppelgängeristä, paholaisesta, kynnyksenvartijasta). Ihminen on tehnyt tämän omaksi todellisuudekseen ajatuksillaan, tunteillaan ja teoillaan. Tällöin mukana voi olla myös edellisen elämän painolastia. Minä ja "paholainen" ovat erilliset, samantapaisesti kuten ajatus ja tunne ovat toisiinsa.

Rudolf Steiner on korostanut kirjassaan (”Henkisen Tiedon Tie”) tämän olevan karmallinen, astraalinen tilikirja hyvässä ja pahassa. Tätä ihminen kantaa tietämättään näkymättömänä mukanaan. Tähän liittyy myös muisto edellisistä elämistä. Osa selvänäkijöistä näkee toisen "paholaisen". Henkisessä kehityksessä se muuttuu enemmän ihmistä muistuttavaksi. Ihminen voi tulla siitä tietoiseksi sattumanvaraisesti. Tällöin kokemus kuvataan yleensä pelottavana harhanäkynä tai paholaisen kohtaamisena. Usein pitkään marihuanaa käyttäneet aavistavat tai tulevat jollakin tavalla tietoiseksi lähellä olevasta ”vainoojasta”.

Asian voisi ilmaista myös siten, että henkisessä kehityksessä Sielu työntää vanhoja tukkeumia pois käsittelyä varten. Nämä estävät henkisen värähtelytason nousua. Tällöin pelkkä ajattelu ei riitä. Harmitukset, pelot ja vastaavat pitää sanoa ääneen tai kirjoittaa jne. Varsinkin alkaessa meditoida mieleen tulee vanhoja "tukkeumia", jotka jo luuli unohtaneensa.

Ihmisen pitäisi päästä tasapainoon omien kielteisten pyrkimyksien ja voimien kanssa jalostamalla ne hyväntahtoisiksi ajatuksissa, sanoissa ja teoissa, kuvaannollisesti miekat taotaan auroiksi.

 

ORTODOKSEILLE ON SUURIN ONNI JA AUTUUS PYHÄN HENGEN JA KRISTUKSEN KOKEMINEN, TÄHÄN PYRITÄÄN HENGELLISYYDEN AVULLA

Keskisuomalaisessa oli 24.12.2018 pappismunkki Mikaelin haastattelu. Tässä hän kiinnitti huomiota: "Munkkien ja muiden ortodoksien kutsumus on pyrkiä yhteyteen Jumalan kanssa, antaa tilaa Jumalan tahdolle ja läsnäololle. Isä Mikaelin mukaan Jumalan läsnäoloa ihmisessä ei kuitenkaan yleensä itse huomaa. Sen sijaan muut huomaavat, että toinen ihminen alkaa huokua Jumalan hyvyyttä ja rauhaa. Sellaisen ihmisen lähellä tulee rauhallinen olo, valon tuntu. - Kun valon määrä lisääntyy ihmisessä, hän myös itse näkee selvemmin, mitä vielä puuttuu siitä, että olisi lähempänä Jumalaa." "Ortodoksisuuden arvoitukset avautuvat isä Mikaelille parhaiten mystiikan, taiteen, runojen, kirkkolaulujen ja ikonien kautta."

On hyvin inhimillistä suhtautua uskonnollisiin asioihin vain ulkokohtaisesti eli järkeilemällä ja pohtimalla. Kun ihminen ymmärtää sisimmissään, että jokin asia on arvokas ja todellinen, niin siitä huolimatta se työnnetään johonkin mielen sopukkaan ja unohdetaan sinne. Joskus voidaan hetki miettiä, että olipa erikoinen kokemus. Usein ajatellaan, että henkisille asioille voi antaa huomiota joskus tulevaisuudessa paremmalla ajalla. Henkisesti arvokkaaseen ja kehittävään tapahtumaan, kokemukseen tai Luojan ylevään huomioon pitäisi suhtautua nykyhetkeen liittyvänä aktivoivana asiana.

Kaikki inhimillinen hetki hetkeltä kehittyy tai taantuu, myös oma Luojayhteys. Henkissielullisesti Luoja on lähempänä kuin oma hengitys. Luoja ei pakota ihmistä tahtoonsa. Avataara Amma korostaa, kun ihminen lähestyy Luojaa yhden askeleen, niin Tämä lähestyy sata askelta. Mutta pitäisi astua tämä pieni oma liikahdus. Henkissielullisesti ihmisen elämä, tajunta ja näin ajattelumahdollisuus tulevat Luojan huomiosta Tämän (hindulaisuudessa monadin) energiavirrasta. Joogassa on kuvattu selvänäköisesti näitä energiavirtoja. Ilman tätä Luojan huomiota ihminen on pelkkä kuori.

Kymmenet miljoonat ihmiset ovat kokeneen kehosta irtautumisen. Tällöin henkinen ihminen on liikkunut ajatukset voimalla ja huomannut, ettei keho ajattele, vaan se on pelkkä kuori. Tähän kokemukseen liittyy yleisesti kuolemapelon menettäminen. Ihmiset muistavat tämän kokemuksen yksityiskohtaisesti koko elämän. Jotkut kokevat kehosta irtautumisen useamman kerran elämänsä aikana tehden mielenkiintoisia havaintoja esimerkiksi naapurihuoneistosta.

 

SUURIN ONNI JA AUTUUS ON OMAN LUOJAYHTEYDEN KOKEMINEN

Ihminen on sekä etsijä että etsinnän kohde, etsii jotakin, joka ihmisellä jo on. Onnellisuutta pyritään etsimään usein itsensä ulkopuolelta. Kaikki pyrkimykset etsiä maallista onnea ovat kuitenkin harharetkiä, sillä se mitä ihminen etsii on sisimmässäsi.

Neale Walschilta on seitsemän suomenkielistä kirjaa, joissa hän on käsitellyt telepaattisesti Luojan ja ihmisen suhdetta sekä kommunikointitapoja. Esimerkki kirjasta "Yhteys Jumalaan": "Pitäisi tehdä kaikki tarvittava: - mietiskelemään, liikkumaan, rukoilemaan, lukemaan, kirjoittamaan, kuuntelemaan musiikkia, mikä tahansa mikä toimii – sytyttääkseen tietoisuutenne uudelleen joka päivä. Silloin olette korkeimmassa pyhässä paikassa. Koette autuuden tunteen ja ajattelette itsestänne ja muista ja koko elämästä hyvää.”

Toisena esimerkkinä kirjasta "Huomisen Jumala" (WSOY, 2005): Jokaisen sisällä on lähde, kysy ja mene sisimpääsi, tutkistele asioita sydämessäsi, sieltä löytyy vastaukset, ilo, rauha ja rakkaus. Suurempi sinä voi eriytyä pienestä itsestäsi ja puhua sinulle, samalla paljastaen totuutta olemassaolostasi. Jumalallinen virike palvelee ensin elämää, ennen pientä itseä. Olisi hyvä palvella elämää kaikessa mitä ajattelee, sanoo ja tekee. Olisi hyvä kysyä edistääkö ajatus elämää vai tuhoaako se sitä.

Neale Walschilla on mielenkiintoinen toteamus ensimmäisen kirjansa esipuheessa: "Tiedän nyt että kaikki mitä elämässäni on ollut on tullut Jumalalta."

Jokaisen ihmisen elämä etenee vapaan tahdon mukaisena omien ajatuksien johdattama. Tähän liittyen ihminen voi joutua tilanteisiin, mitä ei missään haluaisikaan.

"Emmanuelin kirjassa" kuvataan kuinka Pat Rodegast näki meditatiivisessa tilassa edessään rakkautta säteilevän valo-olennon, jonka kanssa keskusteli. Kirja kirjoitettiin näistä suoranaisista keskusteluista. Tässä kirjassa korostetaan, että kaikki ihmiset ovat kanavia. Kaikki ihmiset osaavat kuunnella sydäntään. Tärkein opettajasi on intuitiivinen tietosi. Samassa kirjassa neuvotaan suhtautumaan henkiseen opastukseen seuraavasti: "Teidän on pantava se koetukselle. Tarkistettava se. Kuultava mitä sanotaan ja annettava lopulta sydämenne, oman sisäisen viisautenne, intuitionne olla tuomarina. Älkää hyväksykö mitään mikä ei kuulosta oikealta. Tästä vastuusta ei pidä koskaan luopua."

Apostoli Paavali antoi hyvin samantapaisen ohjeistuksen eli henkiä pitää koetella ja pitää se, mikä on hyvää. Hedelmistä puu tunnetaan.

 

IHMISEN TULISI OLLA HUOLELLINEN JOKAISESTA AJATUKSESTA, MINKÄ HYVÄKSYY MIELEENSÄ

Ihmisen tulisi olla huolellinen jokaisesta ajatuksesta, minkä hyväksyy mieleensä. Mieli pystyy virittäytymään melkein mihinkä tahansa toteuttaen sokeasti ajatuksia käskysanoina. Ajatuksella on valtava voima, jopa maalliset näköhavainnot muuttuvat ensin ajatuksiksi, mitä vasta havaitaan. Omat ajatukset muodostavat suodattimen, minkä läpi maallisetkin havainnot menevät. Jokainen näkeekin maailman ajatuksiensa mukaisena. Hypnoosikokeissa tulee hyvin esiin, kuinka virheelliset ajatukset harhauttavat minää mielen avulla. Esimerkiksi ihminen voi kuvitella olevansa hengenhädässä oleva hiiri, joka juoksee kissaa pakoon ja samalla ihmetellä, kuinka katsomo nauraa, vaikka toisella on suuri hätä.

Vastaavasti jos ihminen epäilee tai pitää Luojakokemusta mahdottomana, niin omat ajatukset tekevät esteen, minkä läpi on hyvin vaikeata havaita tai kokea ajatuksiensa vastaista. Luoja-, taivaskokemus voi olla myös hyvin lyhytaikainen, esimerkiksi 1-2 sekuntia, mutta tämä poistaa kuolemanpelon ja antaa ymmärryksen ihmisen henkisestä olemuksesta.

Ihminen ei saisi tehdä itselleen ajatusesteitä ennakkoehdoilla ja odotuksilla. Ihminen on usein liian vaativainen itselleen. On keskeistä huomata, ettei kukaan ihminen ole täydellinen ja mitä enemmän henkisesti kehittyy niin sitä enemmän huomaa kehittymisen tarvetta. Luoja lähestyy ihmistä haluamallaan tavalla ja haluamallaan hetkenä. Keskeistä on päämäärätietoinen pyrkimys. Jeesus kehotti, että Luojaa pitäisi lähestyä lapsen kaltaisesti eli vilpittömästi ja luottavaisesti.

 

VUORISAARNASSA JEESUS KUVAA JUMAN TAHDON IHMISYYDEN MALLIKSI, MIKÄ JOHTAA MYÖS AUTOMAATTISESTI LUOJA-, TAIVASTIETOISUUTEEN

Vuorisaarnassa Jeesus välitti Jumalan tahdon kuvaten jokaiselle tarkoitetun ihmisyyden hyvätahtoisen elämäntavan, missä huomioidaan elämän ja toisten auttaminen. Tässä korostuu hyväntahtoinen, inhimillinen ihmisyyden elämäntapa, elämän ja toisten auttaminen, mielen hallinta, rukous sekä pyrkimys totuudellisuuteen ja henkisiin kokemuksiin, tietoiseen Luoja-, taivaskokemukseen. Ei saisi tehdä mitään sopimatonta tai toista vahingoittavaa. Tämä elämäntapa johtaa ihmisen automaattisesti myös tietoiseen Luojayhteyteen.

 

 

USKONNOLLINEN MEDITAATIO JA RUKOUS OVAT YKSI JA SAMA. OLLAAN KIITOLLISELLA MIELELLÄ HETKI LUOJAN RAKKAUDELLISESSA LÄSNÄOLOSSA

Jeesuksen kuvaamassa elämäntavassa korostetaan omia pyrkimyksiä, pyritään tietoiseen Luojayhteyteen. Jeesuksen viitoittamassa elämäntavassa painotetaan rukousta, pyrkimystä mielen hallintaan ja sen suuntaaminen Luojaan sekä hyväntahtoisuuteen. Jeesus rohkaisi "etsivä löytää, kolkuttavalle avataan".

Raamatussa lukee, että ihminen luotu Jumalan kuvaksi, rakkausolennoksi. Rakkausolentona ihmisen tulisi rakastaa Luojaa, itseään sekä lähimmäisiään, mikä johtaa ihmisen henkiseen eheytymiseen oman henkisen olemassaolon tiedostamiseen eli yksiselitteiseen tietoiseen Luojakokemukseen. Jeesus kuvasi käytännön esimerkein, kuinka rakkaudellisuus ilmenee maallisessa elämässä.

 

JEESUKSEN HENGELLISET KEHOTUKSET EIVÄT SOVI LUTERILAISEN KANSANKIRKON OIKEAOPPISUUTEEN

Uskonto-opillisesti on mielenkiintoista, että ortodokseille hengellisyys on luonnollinen osa kirkollista toimintaa. Mutta protestanttinen kirkko, aina Lutherista asti, on suhtautunut henkisiin kokemuksiin, jopa mystiikassa Kristuksen kokemiseen kielteisesti, koska tämä vaarantaa vanhurskauttamisoppia sekä kirkkoyhteisöä (Otavan iso tietosanakirja). Kirkkoherra Voitto Viro tuo kirjassaan "Sielu on suunnaton ihme" syyn protestanttien kielteiseen suhtautumiseen mystiikassa Luojansa kohtaamisesta: "ihmisen syntisyys ja vanhurskauttamisopin perusteet vaarantuvat".

Luterilainen kansankirkko "vannoo" Jeesuksen nimeen, mutta Jeesuksen kehotukset hengelliseen uskonnollisuuteen, henkisiin kokemuksiin jopa Pyhän Hengen ja Kristuksen kokemiseen pyritään torjumaan kirkon "oikeaoppisuudella". Tämän kansankirkon ankean asenteen sai aikanaan kohdata myös kirkon sisältä syntynyt Nokia Missio herätysliike.

 

VAPAA TAHTO VOI OLLA HENKINEN ANSA

Vapaa tahto voi olla myös ansa. Ihminen voi eristää Luojan ajatuksillaan huomaamattaan tai tietoisesti. Luoja on kuitenkin kaiken aikaa lähellä ihmistä, lähempänä kuin oma hengitys, mutta on olennaista ottaa Luoja huomioon elävänä todellisuutena ja kutsua mukaan elämäänsä. Avataara Amma suosittelee kaiken tekemistä yhdessä Luojansa tai mestarinsa kanssa ja Hänelle. Asian voisi ilmaista myös siten, mitä enemmän korkeampi minä, Sielu voi ilmentyä ihmisessä ja ihmisen kautta, niin sitä läheisempi on Luojayhteys.
 

Markku Jyväkorpi
www.rajatieto.com