Vanhetessamme pehmytkudokset kovettuvat kalsiumin
soluttautumisen seurauksena. Tämä kalkkiutumistapahtuma on
rappeutumissairauksien pääasiallinen osatekijä. K-vitamiini
pitää kalsiumin poissa pehmytkudoksista. Uusien löytöjen mukaan
K-vitamiinin puutos aiheuttaa verisuonien kalkkiutumista luultua
enemmän.
Tuore tutkimus osoitti, että kun naisille annettiin K-vitamiinia
estävää lääkettä, valtimokalkkiutuma lisääntyi 50 prosentilla
verrattuna naisiin, jotka eivät ottaneet tätä lääkettä (warfariini).
Patologinen muutos tapahtui vain yhden kuukauden aikana. Tämän
tutkimuksen mukaan pitempiaikainen warfariinin käyttöön liittyi
vakavampi valtimonkalkkiutuminen.
Dialyysipotilaat kärsivät vakavasta valtimonkalkkiutumasta sydän- ja
verisuonitaudissa. Sen osuus on lähes puolet kaikista kuolemista.
Eräässä kliinisessä tutkimuksessa tarkasteltiin dialyysipotilaiden
K-vitamiinitasoja. Tulokset osoittivat, että 93 prosentilla potilaista
oli valtimokalkkeuman riski. Tämän riskin osoitettiin alenevan
K2-ravintolisällä.
Alla oleva lainaus on otettu American Heart Association -lehdessä
julkaistusta artikkelista.
“Useimmilla yli 60-vuotiailla yksilöillä on vähitellen kasvavia
kalsiumkivennäiskertymiä suurissa valtimoissaan. Tämä verisuonten
kalkkiutuminen heikentää aortan ja valtimoiden joustavuutta, mikä
heikentää sydämen ja valtimoiden verenkiertoa aiheuttaen huomattavaa
kuolleisuutta 6-8 verenpainetta, aortan kovettumista, sydämen
laajentumista, sydänlihaksen ja alaraajojen iskemiaa (paikallinen
veren puute/ hapen puute), kongestiivista sydäntautia (sydän ei jaksa
pumpata) ja rakenteellisen eheyden heikentymistä. Kalkkiutumisen
vakavuus ja laajuus heijastavat valtimonkovetustaudin aiheuttaman
plakkiutumisen määrää ja ennustavat vahvasti ja riippumattomasti
sydäntauteja ja sydäntautikuolleisuutta.” (Lähde: American Heart
Association.)
Tästä kiistämättömästä aineistosta huolimatta lääkärit eivät nykyään
tee mitään suojellakseen ikääntyviä potilaita verisuonten
kalkkiutumisen tuhoisilta vaikutuksilta. Tässä artikkelissa kerrotaan
lyhyesti, kuinka oikea K-vitamiinin käyttö voi merkittävästi suojata
pehmytkudostamme kalkkiutumiselta.
Haku the National Library of Medicin -tietokannasta termillä “vascular
calcification” antoi tätä kirjoitettaessa tulokseksi seuraavat määrät
julkaistuja tieteellisiä artikkeleita:
Vuosi Uusia artikkeleita
1982 16
1994 53
2004 214
2008 373
2014 700+
Valtimonkovettumaa käsittelevien artikkeleiden kokonaismäärä the
National Library of Medicine -tietokannassa oli yli 6400 huhtikuussa
2015. 16 artikkelista vuonna 1982 alkanut roima kasvu nykyiseen
6400:aan heijastaa eksponentiaalista tiedon lisääntymistä tästä
laajasta patologisesta prosessista.
Ongelmana on, että tämä ihmishenkiä säästävä aineisto ei näy
lääketieteen kliinisessä praktiikassa, missä sitä kipeästi tarvitaan
suojaamaan ikääntyviä ihmisiä lukuisilta sairauksilta.
Kalkkiutuminen ja verenpaine
Kun valtimot ovat pehmeitä ja joustavia, ne laajenevat ja supistuvat
helposti jokaisella sydänlyönnillä. Kun ne kovettuvat (kalkkiutuvat)
ja menettävät nuorekkaan joustavuutensa, verenpaine kohoaa asteittain.
Näin tapahtuu, koska sydän joutuu lyömään voimakkaammin työntäessään
verta yhä jäykempiin valtimoihin. Sydämestä lähtevän suuren valtimon
(aortta) kalkkiutuminen auttaa selittämään, miksi verenpaine kohoaa
ihmisten vanhetessa. Pitkään kestäneen verenpaineen tunnusomainen
merkki on sydämen vasemman eteisen laajentuminen. Vasen eteinen
työntää veren aorttaan, mistä se sitten jakautuu kaikkialle kehoon.
Aortan jäykkyydestä (kalkkiutuminen) johtuva sydämen työmäärän
lisääntyminen edistää sydäntautia, joka koskettaa yli 5 miljoonaa
amerikkalaista.
Aorttaläpän kovettuminen
Vanhoja ihmisiä kohtaava ongelma on vähittäinen toimintahäiriö sydämen
ja aortan välisessä läpässä, joka avautuu ja sulkeutuu jokaisella
sydänlyönnillä.
Kun aorttaläppä ei sulkeudu täydellisesti, veri syöksyy takaisin
vasempaan eteiseen. Ellei aorttaa vaihdeta/korjata leikkauksella,
ihminen kuolee sydämen vajaatoimintaan.
Täydellinen toipuminen aorttaläpän vaihdosta on vanhoille ihmisille
haasteellista, vaikka uudemmat valtimonsisäiset menetelmät ovat
tulossa käyttöön. Tällöin keinotekoinen läppä ujutetaan aortan kautta
ja ommellaan paikoilleen. Mekaanisen läpän saaneet tavallisesti
joutuvat käyttämään verenohennushoitoa koko ikänsä, mikä aiheuttaa
omat monimutkaiset sivuvaikutuksensa.
Ennen ajateltiin, että aortan kovettuminen johtui elinikäisestä
kulumisesta. Nyt tiedetään, että aorttaläppälehtien kalkkiutuminen on
syynä aorttaläpän pettämiseen syinä krooninen tulehdus,
kohonnut glukoosi, korkea homokysteiini ja alhainen magnesiumtaso.
Sydänvaltimoiden kalkkiutuminen
Ahtaumat sydänvaltimoissa, jotka ruokkivat sydänlihasta, aiheuttavat
vuosittain valtavan määrän sairaalakuluja ohitusleikkausten ja
valtimojen kautta tapahtuvien stenttien muodossa.
Kun kalkkiutunut läppä korvataan avoleikkauksella, kirurgi usein
korvaa saman potilaan ahtautuneita sydänvaltimoja
ohitusleikkauksella.” Tämä ei ole yllättävää, koska sydänvaltimoiden
kalkkiutumalla ja aorttaläpän kovettumalla on usein samat syyt kuten
kohonnut homokysteiini, krooninen tulehdus ja kalkkiutuminen.
Kalkkiutuminen jouduttaa merkittävästi valtimoplakkien muodostumista,
jotka ahtauttavat ikääntyvien ihmisten sepelvaltimoita. Kalkkiutumista
esiintyy 90 prosentilla sepelvaltimotautia
sairastavista potilaista.
Kliinisesti verisuonien kalkkiutuminen hyväksytään nykyään arvokkaana
sepelvaltimotaudin ennusteena. Silti useimmat kardiologit käyttävät
sitä vain diagnoosimarkkerina (sepelvaltimokalsiumin pistemäärätesti)
sen sijaan, että he suoraan hoitaisivat perussyytä,
kalkkiutumissairautta.
Mikä aiheuttaa valtimoiden kalkkiutumisen?
Monien tunnettujen riskitekijöiden, jotka ovat valtimonkovetustaudin
taustalla, on osoitettu edistävän kalkkiutumista. Näitä ovat kohonnut
LDL-kolesteroli, kohonnut homokysteiini, diabetes, munuaissairaus,
krooninen tulehdus ja hapettumisstressi.
Edelleen kalkkiutumista edistäviä tekijöitä ovat myös alhainen
magnesium (luonnollinen kalsiumkanavasalpaaja), hormoniepätasapaino ja
veren liikakalsium (johtuen kilpirauhasen ylitoiminnasta).
Aliarvostettu merkittävä syy verisuoniston kovettumisessa
ikääntyessämme on kuitenkin riittämätön K-vitamiinin saanti.
Kuten seuraavasta saatte lukea, veren alhaisesta K-vitamiinitasosta
johtuen verisuonen seinämässä oleva proteiini sitoo kalsiumin
valtimoihin, sydänläppiin ja muihin pehmytkudoksiin.
Kalsiumin estäjä tarvitsee K-vitamiinia
Matriisin gla-proteiini on on K-vitamiinista riippuvainen proteiini ja
sen täytyy karboksyloitua toimiakseen oikein. Heikko Kvitamiinitila
johtaa inaktiiviseen karboksyloitumattomaan matriisin
gla’han, mikä aiheuttaa kalsiumin keräytymisen pehmytkudoksiin.
Matriisin gla-proteiinin jääminen karboksyloitumatta on
valtimonkovettumataudin, sydänkohtauksen ja munuaistaudin riskitekijä.
Otsikkona vuoden 2008 tutkimuksessa, jossa tarkasteltiin
sydänverisuonien kalkkiutumista, on Matrix Gla-Protein: The
Calcification Inhibitor In Need Of Vitamin K.
Matriisin gla-proteiini vuoraa verisuoniston seinämiä ja
verenkierrossamme oleva K-vitamiini ohjaa sen toimintaa. Kun
K-vitamiinitasot ovat alle optimaalin, matriisin gla-proteiini
mahdollistaa kalsiumin soluttautumisen pehmytkudokseen samalla tavalla
kuin kalsiumin imeytymisen luustoon. Kuullessasi termin
“valtimonkovettuma” se voi sananmukaisesti merkitä sitä, että
aikaisemmin joustavat verisuonet muuttuvat jäykiksi (kalkkiutuneiksi)
luumaisiksi rakenteiksi.
K-vitamiinitason ollessa optimaali, matriisin gla-proteiini aktivoituu
ja estää kalsiumin pääsyn valtimoihin, sydänläppiin ja muihin
pehmytkudoksiin.
Toisin sanoen K-vitamiini toimii säätelijänä. Kun K-vitamiini
“käynnistää” matriisin gla-proteiinin, se estää kalsiumin pääsyn
pehmytkudokseen. Kun K-vitamiinia on riittämättömästi, matriisin
gla-proteiinikytkin on “off”-asennossa ja kalsium soluttautuu nopeasti
pehmeisiin kudoksiin.
Vuoden 2008 tutkimus osoittaa siis, että matriisin gla-proteiini
toimii selvästi “kalsiumin estäjänä, joka tarvitsee K-vitamiinia”.
Mitä tapahtuu, kun K-vitamiinia ei ole?
Tuore tutkimus antoi todellista näyttöä siitä, mitä vanheneville
ihmisille tapahtuu, kun heiltä poistetaan K-vitamiini. Warfarin on
verenohennuslääke (marevan), jonka toiminta on vastakkainen
K-vitamiinille. Tätä lääkettä on myyty Coumadin-kauppanimellä useita
vuosikymmeniä.
Tutkijat olivat kauan sitten tietoisia, että warfarinin käyttäjät
kärsivät nopeutuneesta valtimonkovettumasta, mutta vasta hiljattain on
tullut vaihtoehto, jolla suuren riskin potilaita voidaan suojella
valtimotukoksilta, kuten iskeemiseltä aivohalvaukselta.
Vuonna 2015 julkaistussa tutkimuksessa, jossa arvioitiin 451
mammografiaa käyttävän naisten valtimoiden kovettumista. Vain yhden
kuukauden tai useampien kuukausien warfarinhoidon
jälkeen valtimoiden kalkkiutuminen lisääntyi hämmästyttävät 50
prosenttia hoitamattomiin naisiin verrattuna. Kun nämä naiset
arvioitiin uudelleen viiden vuoden kuluttua, valtimonkalkkiutumat
olivat lisääntyneet lähes kolminkertaiseksi!
Mikä on matriisin gla-proteiini?
Varhaiset elämänmuodot ovat lähtöisin kalsiumia sisältävistä meristä,
jotka tarvitsivat alkukaintaisia organismeja estämään laajaa kalsiumin
kiteytymistä eläviin pehmeisiin kudoksiin.
Huomattava kalsiumia estävä mekanismi tapahtuu aktivoimalla matrix
gammacarboxyglutamic acid -niminen mekanismi, yleisemmältä nimeltä
matriisin gla.
Matriisin gla-proteiinin toiminta perustuu sen karboksyyliryhmään.
Matriisin gla’ssa on tapahduttava karboksylaatio, jotta se toimii
kunnolla.
K2-vitamiinin läsnäollessa matriisin gla-proteiini karboksyloituu,
mikä merkitsee, että se käynnistyy ja ehkäisee kalsiumin
soluttautumisen.
Kun K2-vitamiinia on riittämättömästi, matriisin gla karboksyloituu
riittämättömästi eli on “off” asennossa, mikä merkitsee, että se ei
kykene estämään kalsiumin soluttautumista pehmeisiin
kudoksiin.
Jotta voimme pitää kalsiumin estäjämatriisin glan jatkuvasti
karboksyloituneena, meidän on huolehdittava K2-vitamiinin
säännöllisestä saannista. Tämä tapahtuu helposti yhdellä
päiväannoksella oikean muotoista K-vitamiinia.
Tämä uusi ihmiskoe antaa selkeän näytön siitä, kuinka nopeasti
kalkkiutuminen tapahtuu, kun keho - warfariinin (K-vitamiinin
antagonisti) vaikutuksesta - tyhjentyy K-vitamiinista.
Mitä tapahtuu kun K-vitamiinia annetaan sen puutoksesta kärsiville
potilaille?
Munuaistautipotilaat pidetään hengissä kolmella dialyysihoidolla
viikossa. Vaikka dialyysin käyttö on pidentänyt lukuisten ihmisten
elämää, se aiheuttaa tuhoisia sivuvaikutuksia pitkällä aikavälillä.
Yli 50 prosentilla dialyysipotilaista esiintyy verisuonien
kalkkiutumista, joka on sydän- ja verisuonitaudin pääasiallisin syy.
Sydäntautien osuus on noin 50 prosenttia kaikkien näiden potilaiden
kuolemista.
Eräässä tutkimuksessa arvioitiin MK7-muotoisen K2-vitamiinin
vaikutuksia eri annoksilla valtimonkalkkiutumisen markkereihin, muun
muassa matriisin gla-proteiinien karboksylaatioon (aktivointiin).
MK-7 (menaquinoni-7) on erityinen K2-vitamiinin muoto, koska se pysyy
aktiivisena kehossa vähintään 24 tuntia.
Perustasoisesti dialyysipotilailla oli 4,5-kertaa korkeampi
karboksyloitumaton matriisin gla verrokkeihin verrattuna. Sitten
heille annettiin 45 mcg, 135 mcg ja 360 mcg MK-7:ää kuuden viikon
ajan.
Tulokset mitattiin karboksyloitumattomana glana ja muina systeemisinä
(koko kehoa koskeva) kalkkiutumisyksikköinä. Muistanette, että kun
matriisin gla on karboksyloitumaton, se mahdollistaa ympäröivän
kudoksen kalkkiutumisen.
Kun MK-7 -muotoista K2-vitamiinia annettiin, karboksyloitumaton
gla-matriisi alenin 36,7 prosenttia 135 mcg:n ryhmässä, 61,1
prosenttia 360 mcg:n ryhmässä. Ryhmässä, joka sai 36 mcg päivässä
MK-7:ää, edullinen vaste oli merkittävät 93 prosenttia.
Kun K2-vitamiinin antaminen näille dialyysipotilaille lopetettiin,
karboksyloitumattoman matriisin gla-proteiini lisääntyi merkittävästi,
mikä osoitti, että nämä korkean riskin yksilöt altistuivat uudestaan
vakavalle verisuonien kalkkeutumiselle.
Riittävän kalsiumin saannin tärkeys
Kalsiumilla on lukuisia elämää ylläpitäviä prosesseja. Niistä tärkein
on elektrolyyttinen tasapaino, jota tarvitaan oikeaan sydänrytmiin.
Jos kalsium loppuisi verenkierrosta, ihminen voisi kuolla akuutista
rytmihäiriöstä johtuvaan sydänkohtaukseen.
Terveessä kehossa 99 prosenttia kaikesta kalsiumista on
varastoituneena luustoon, missä se muodostaa tukirakenteen.
Lisäkilpirauhaset säätelevät tarkasti verenkiertoon pääsevän kalsiumin
määrää.
Luustossa K2-vitamiini aktivoi proteiineja, jotka sitovat kalsiumia.
Paljon K2-vitamiinia saavilla väestöillä on vähän osteoporoosia.
Luutiheyden ylläpitämiseen tarvitaan noin 1200 mg kalsiumia päivässä
ravinnosta ja ravintolisänä. Ehdotamme noin 700 mg kalsiumia päivässä
ravintolisänä naisille ja noin 500 mg päivässä miehille. Useimmat
ihmiset saavat lopun kalsiumista ravinnosta.
K-vitamiinin kolme muotoa
Tämän kaiken tiedon ja alhaisen hinnan perusteella on järkevää ottaa
ravintolisää, joka sisältää kaikkia K-vitamiinimuotoja.
Käyttökelpoisimpia K-vitamiinin muotoja ihmisen terveydelle on kolme:
• K1-vitamiini. K1-vitamiinia, joka tunnetaan myös fylloquinonena,
esiintyy kasveissa ja osa siitä muuttuu kehossa K2:ksi. Tätä muotoa
pidetään vähiten tehokkaana, koska se on riippuvainen muuttumisesta
aktivoituneeksi K2:ksi, jotta se estäisi merkittävästi kalkkiutumista.
Tästä huolimatta on julkaistu tutkimuksia, jotka osoittavat
K1-vitamiinin nauttimisen vähentäneen sairastumisriskiä.
• K2 (MK-4). MK-4:ää on lihassa, munissa ja maitotuotteissa. Se on
eniten tutkittu K-vitamiinin muoto luuston terveyden säilyttämiseen.
Se imeytyy nopeasti kehoon.
• K2 (MK-7). MK-7:ää on fermentoiduissa soijapavuissa ja
fermentoiduissa juustoissa. Erityiseksi tämän muodon tekee se, että se
pysyy aktiivisena kehossa yli 24 tuntia. Tämä on ratkaisevaa, kun
suojaudutaan kalkkiutumiselta, koska ilman K2:ta matriisin
gla-proteiinit menettävät tehonsa nopeasti.
Liittovaltio sanoo, että aikuiset tarvitsevat vain 90-120 mcg
K-vitamiinia päivässä.100-102 Vaikka tämä on riittävä oikeaan veren
hyytymiseen, nykyisen tutkimuksen mukaan määrä ei ole riittävä
estämään verisuonien kalkkiutumista.
Kalsiumin täydentäminen kohtuullisilla päiväannoksilla ei jouduta
valtimojen kalkkiutumista. Syynä on, että keho säätelee veren
kalsiumpitoisuutta tarkasti ja suurin osa nautitusta kalsiumista
varastoituu luustoon. Verenkierto on kalsiumin suhteen ensisijalla,
mikä merkitsee, että jos ravinnon kalsium tai ravintolisäkalsium
poistetaan, lisäkilpirauhaset sieppaavat kalsiumia luustosta veren
kalsium- ja elektrolyyttitasapainon ylläpitämiseen.
K-vitamiini on kalsiumia säätelevä ravinne. Oikein täydennettynä
K2-vitamiini aktivoi matriisin gla-proteiineja pehmeissä kudoksissa
pitämään kalsiumin poissa. Toisaalta K2-vitamiini aktivoi kalsiumia
sitovia proteiineja luustossa luuston tiheyden ylläpitämiseen.
K-vitamiinin puutteessa pehmeisiin kudoksiin kehittyy luumaisia
rakenteita. Varhaiset patologit olivat hämmentyneitä löytäessään
kovettuneita valtimoita, joiden he odottivat olevan pehmeitä ja
joustavia. Vuonna 1863 Rudolf Virchow, joka tunnetaan patologian
isänä, kuvasi havaitsemiaan verisuonimuutoksia “luutumina”, ei
pelkästään kalkkiutumina.
Nämä nykyisten löytöjen vahvistamat havainnot osoittavat selvästi
K-vitamiinin tehon tai sen puutteen säätämään, säilytämmekö vahvan
luutiheyden ja pehmeät joustavat kudokset vai saammeko osteoporoosin
sekä verisuonien kalkkiutumisen.
Voidaanko kalkkiutuminen pysäyttää?
Useimmat aikuiset todennäköisesti kärsivät jonkin asteisesta
kalkkiutumisesta, koska K-vitamiinin saanti pysyy epideemisen
alhaisella tasolla länsimaisissa yhteiskunnissa. Osa meistä on
vakavasti kalkkiutuneita johtuen sairauksista, jotka vaativat
dialyysiä tai warfariinia tai olemme antaneet veren homokysteiinin,
LDL:n tai glukoosin olla liian korkealla liian
kauan.
Niinpä kysymys kuuluu, onko mitään, mitä voimme tehdä pysäyttääksemme
kalsiumin kertymisen valtimoihimme, sydänläppiimme, rauhasiimme ja
muihin pehmeisiin kudoksiimme?
Löysimme vuonna 2007 julkaistun eläintutkimuksen, joka osoittaa, että
K-vitamiini suurina annoksina saattaisi tehota. Tutkimuksen tekijät
kirjoittivat: “Olettaen, että valtimonkalkkiutumat ennustavat
sydäntauteja, valtimonkalkkiutumien väheneminen saattaa auttaa
pienentämään kuolemanriskiä ihmisillä, joilla on krooninen
munuaistauti ja sepelvaltimotauti.”
Tutkimus koski neljää rottaryhmää, joiden ruokavalio sisälsi
warfariinia. Sillä aiheutettiin kalsiumkertymiä verisuoniin. Tämä
ruokavalio sisälsi myös pienen annoksen (normaalia) K1-vitamiinia,
jolla varmistettiin, että eläimillä ei ollut K-vitamiinin puutosta.
Rotat jaettiin useaan ryhmään, joista seuraavat neljä ryhmää
muodostivat kokeen pääosan:
Ryhmä 1: jatkettiin warfariinia sekä normaalia K1-ruokavaliota;
Ryhmä 2: lopetettiin warfariini, mutta jatkettiin normaalia
K1-annosta;
Ryhmä 3: lopetettiin warfariini, mutta käytettiin K1-vitamiinia
suurina annoksina.
Ryhmä 4: lopetettiin warfariini, mutta lisättiin K2-vitamiinin MK-4
-muoto suurina annoksina.
Ensimmäisten kuuden viikon aikana warfariinilla ja normaalilla
K1-vitamiinilla kaikkien eläinten valtimonkalkkiutumat lisääntyivät
merkittävästi.
Suuria annoksia K1- tai K2 (MK-4) -vitamiinia saavissa ryhmissä
valtimoiden kalkkiutuminen ei vain pysähtynyt vaan aikaisemmin
kertynyt valtimonkalkkiutuma väheni 37 prosenttia kuuden viikon
jälkeen. 12 viikon kuluttua valtimonkalkkiutumakertymät olivat
vähentyneet 53 prosenttia.
Myös kaulavaltimon ahtatuminen pysähtyi suuria K1- ja K2- vitamiinia
saavien ryhmän jäsenillä.
Tämä tutkimus antaa kiintoisaa näyttöä siitä, että warfariinilla
aiheutettu kalkkiutuminen voidaan parantaa ottamalla suuria
K-vitamiiniannoksia.
Monista muuttujista johtuen on vaikea arvioida vastaavaa ihmisten
annosta, jolla rottien valtimokalkkiutuma pysähtyi. Ravinnon määrään
ja eläinten kehonpainoon perustuen vastaava
annos ihmisille K2 (MK-4) -vitamiinia on noin 52 000-97 000 mcg
päivässä (eli 52-97 mg päivässä).
Koska K-vitamiinin päiväannossuositus on vain 90-120 mcg, tässä
rottatutkimuksessa käytetty K-vitamiiniannos saattaa tuntua erittäin
suurelta. Kuitenkin Japanissa K2-vitamiinin MK-4 - muoto on hyväksytty
lääkkeeksi osteoporoosiin ihmisillä ja päiväannos on 45 000 mcg (45
mg), jolla ei ole raportoitu olevan toksisia vaikutuksia.
Useimmat Life Extensionin jäsenet ottavat yhdistelmää, josta saa 1 000
mcg K1-, 1 000 mcg K1 (MK-4)- ja 200 mcg K2 (MK-7) -vitamiinia.
Nämä ovat suuria annoksia ravintolisäteollisuuden standardeihin
verrattuna ja voitaisiin väittää, että näiden päiväannosten ottaminen
pitkähkön ajan saattaisi pysäyttää valtimonkalkkiutuman, mutta lisää
tutkimuksia ihmisillä tarvitaan tämän toteamiseksi.
Jotkut jäsenet ottavat nyt suurempia K-vitamiiniannoksia tavoitteena
pysäyttää pehmeiden kudosten kalkkiutuminen.
Systeeminen kalkkiutuminen
Sydänverisuonet ovat erityisen alttiita kalsiumin keräytymiselle.
Kalkkiutumista havaitaan kuitenkin yleisesti iholla, munuaisissa,
jänteissä, rauhasissa ja muissa pehmeissä kudoksissa sairauden ja/tai
vanhenemisen seurauksena.
Kuinka K-vitamiiniravintolisää otetaan oikein Julkaistun tieteellisen
kirjallisuuden katsauksessa ikääntyviä ihmisiä neuvotaan ottamaan
kaikkia kolmea K-vitamiinilajia eli K1, K2 (MK-4) ja K2 (MK-7).
Koska K-vitamiini on rasvaliukoinen, sen ottaminen päivän rasvaisimman
aterian yhteydessä parantaa merkittävästi imeytymistä verenkiertoon.
Monet jäsenet kysyvät, miksi he eivät voi ottaa vain K2- vitamiinin
MK-7 muotoa sen pitkäaikaisten vaikutusten vuoksi kehossa ja koska
sillä on osoittautunut olevan voimakkaita kalsiumia estäviä
ominaisuuksia. Vastauksemme on, että K1- ja MK-4 vitamiinimuodoilla on
saatu vaikuttavia tuloksia muissa tutkimuksissa, joten on parasta
ottaa yhdistelmää, joka sisältää kaikkia kolmea K-vitamiinimuotoa.
Kuten jo mainittiin, K2-vitamiinin MK-4 -muotoa on Japanissa käytetty
reseptilääkkeenä suurina annoksina osteoporoosin hoidossa.
Koska K1- ja MK-4 -vitamiinit ovat huokeita, on järkevää yhdistää ne
pitkäaikaisvaikutteiseen MK-7 -muotoon ehkäisemään ja mahdollisesti
pysäyttämään niin paljon verisuonien kalkkiutumista kuin mahdollista
ja samalla luuston vahvistamiseen.
Miksi lääkärit suhtautuvat varauksella K-vitamiiniin
Vuonna 1999 eräs tieteellinen neuvonantajamme suositti minulle, että
ikääntyvien ihmisten tulisi ottaa K-vitamiinia ravintolisänä.
K-vitamiini tunnetaan veren hyytymisvitamiinina, koska sen merkitys
veren hyytymisessä on ratkaiseva.
Aluksi olin huolestunut, koska epänormaali hyytyminen verisuonissa
(veritulppa) on johtava kuolinsyy ikääntyneillä. Veritulppa on usein
syynä sepelvaltimotukkeumasta johtuviin sydänkohtauksiin ja
aivohalvauksiin.
Saatetaan ajatella, että suurempien K-vitamiiniannosten ottaminen
lisää veritulpan riskiä. Tällä huolella ei kuitenkaan ole
todellisuuspohjaa. Syynä on se, että hyytymisproteiinien
kyllästämiseen tarvitaan vain pieniä määriä K-vitamiinia.
Kun hyytymisproteiinit ovat täysin K-vitamiinin kyllästämiä, silloin
suurempi K-vitamiinin määrä ei aiheuta veritulppariskin lisääntymistä.
Väärinkäsitys K-vitamiinin merkityksestä veren hyytymisessä on
osaltaan jyrkästi lisännyt verisuonien kalkkiutumisesta johtuvia
sairauksia. Julkaistujen tutkimusten suuri määrä on osoituksena siitä,
että yleisimmät ikääntyviä ihmisiä kohtaavat rappeutumissairaudet
voitaisiin ehkäistä ottamalla riittävästi K-vitamiinia.
Valtavirran lääkärit eivät vieläkään ymmärrä K-vitamiinin ratkaisevaa
merkitystä sydänläppien, valtimoiden sisäseinien ja muiden pehmeiden
kudosten kalkkiutumisen ehkäisyssä, kun samalla pidetään kalsium
luustossa, missä sitä tarvitaan.
Silmiä avaavat uudet tutkimukset osoittavat, kuinka tärkeää on
optimoida K-vitamiinin saanti suojaamaan pehmeitä kudoksia
kalkkiutumiselta.
Tämän tiedon saattaminen lääkäriyhteisön käyttöön on kiireellinen.
Näin ei ehkä tapahdu kovin pian, koska K-vitamiinia myydään huokeana
ravintolisänä eikä kalliina reseptilääkkeenä.
Pidemmän elämän puolesta
William Faloon
Lähde: Life Extension, April 2015
Julkastaan Life ExtensionR luvalla, www.lef.org
Suomennos Jussi Yli-Panula
