Ultran
Norjan kirjeenvaihtaja Maarit Mantila Hansen
Kuka omistaa aivomme?
Osa 2
The
Manhattan Project - atomiajan ihmiskokeet
Luen saamaani kirjettä Norjan
valtion säteilynsuojalaitokselta (Statens strålevern, Norwegian
Radiation Protection Authority). Säteilynsuojalaitos toivoo minun
osallistuvan entisenä aivokasvain-potilaana henkilökohtaiseen ja
kansainväliseen haastatteluun, jolla laitos uskoo voivansa valottaa miten
modernissa yhteiskunnassa erilaiset säteilylähteet vaikuttavat ihmisten
terveyteen, eritoten aivoissa ilmenneihin sairaalloisiin muutoksiin.
Suomessa haastatteluja järjestää Finnish Centre for Radiation and
Nuclear Safety, Helsingissä.
Olen myönteinen haastatteluun, mutta haluan tietää onko Norjan
valtiolla myös kansallista tutkimusta alueelta ja soitan
tutkimusjohtajalle, tohtori Tore Tynesille. Samalla haluan tietää onko
tohtori Tynes tietoinen Norjan valtion hallituksen kommissiosta, joka
parhaillaan tutkii norjalaisiin kohdistunutta salaista säteilytutkimusta.
Kommissiotyöhön on ollut kutsuttuna muun muassa lääkäri Rauni-Leena
Luukanen-Kilde asiantuntijana.
Kyllä, tohtori Tynes oli tietoinen kommisiotyöstä, mutta mihinkään
muuhun kysymykseen hän ei halunnut vastata. Niinpä soitin tohtori
Luukanen-Kildelle, jolta sain paljon konkreettista apua, miten muotoilisin
omat kysymykseni, kun haastattelun aika tulee. Haastatteluun saapui nuori
pakistanilainen lääketieteen kandidaatti. Ennenkuin vastasin hänen
hyvin muotoilemiinsa kysymyksiin halusin tietää kuka oli antanut luvan
juuri minun haastatteluun. Kandidaatti vastasi, että Datatilsynet
(valtiollinen elin, joka valvoo henkilörekistereiden käyttöä) ja Etisk
råd (eettinen neuvos).
Edelleen saattoi kandidaatti informoida minua, että Maailman terveysjärjestö,
WHO, oli päävastuussa tutkimuksesta. Tutkimuksen tarkoituksena on löytää
tekijöitä, jotka vaikuttavat ihmisten terveyteen kun säteilyä levitetään
niin vapaasti mitä nykyään tapahtuu (kotitalouksien ja kommunikaation sähköistyminen).
Norjassa tutkimukseen osallistuu 600 aivokasvain-potilasta, joista
jokaiselle valitaan kontrollihenkilö.
Suuriin ihmisjoukkoihin kohdistuva säteilytys-tutkimus
alkoi toisen maailmansodan aikana Amerikassa salaisella projektilla The
Manhattan Project, jonka tarkoituksena oli selvittää atomisäteilyn
vaikutus elävään ihmiskehoon, eläimiin ja luontoon yleensäkin. Vaikka
projekti käytti sotavuosien aikana yli kaksi miljardia dollaria
yhteiskunnan varoja se säilyi salaisena, muun muassa varapresidentti
Truman ei ollut tietoinen tästä projektista. Projektilla oli kansainvälinen
tutkijakaarti mm. Kanadasta ja Englannista amerikkalaisten tutkijoiden lisäksi.
Sotavuosien aikana sotasalaisuutena pysynyt The Manhattan Project siirtyi
amerikkalaiselle Atomienergiakommissionille vuonna 1946 vain noin vuoden
sen jälkeen kun maailman ensimmäinen atomipommi Trinity räjäytettiin
Alamogordossa, New Mexikossa. Kommissionille siirtymisen jälkeen projekti
alkoi toden teolla ulottaa tutkimukset siviiliväestöön niin Amerikassa
kuin kaiken todennäköisyyden myötä myös ulkomailla.
1990-luvun alussa antoi presidentti Clinton periksi amerikkalaisten
vaatimuksille julkistaa kaikki tieto projektista. Julkinen komitea,
Advisory Committee on Human Radiation Experiments (ACHRE) alkoi työnsä
tammikuussa 1994 tarkoituksenaan tutkia oliko kylmän sodan aikainen
ihmistutkimus säteilyllä epäeettistä. Kaikki olennainen tieto
amerikkalaisen säteilytutkimuksen kulusta ja historiasta löytyy
internetistä osoitteesta: http://tis.eh.doe.gov/ohre/roadmap/achre/intro_3.html
Toisten valtioiden osallistumisesta projektiin voi
vain arvailla ja projektia ei liene lainkaan vielä lopetettu, koska itse
istun täällä Norjan säteilynsuojalaitoksen kirje kädessäni. Näyttää
siltä, että huolimatta suurista aikaa ja rahaa nielevistä töistä,
kuten taistelu maailmanlaajuista terrorismia vastaan, ne eivät
toistaiseksi ole sulkeneet pois suuriin ihmismääriin kohdistuvaa
kallista säteilytutkimusta.
Säteilytutkimusta puolustellaan muun muassa tarpeesta olla ajan tasalla,
mikäli suuria atomikatastrofeja syntyy atomienergiaa käyttävissä
maissa. Täällä Norjassa on Pohjois-Norja erityisessä vaaravyöhykkeessä
entisen Neuvostoliiton atomijätekasautumien johdosta Kuolan niemimaalla.
Lisäksi Norjassa pelätään Pietarin ja Baltian maiden atomireaktoreita.
Suureen yleisöön kohdistuva tiedonanto on vähäistä täällä
Norjassakin. Aftenpostenista voi kuitenkin lukea pienen ilmoituksen
elokuun 2002 lopulla, että radioaktiivista vuohen maitoa joudutaan
kaatamaan maahan 30.000 litraa. Ilmoituksessa ei anneta tietoja mistä
vuohien laitumille radioaktiivinen saaste tänä vuonna on ilmestynyt.
Saastemäärien sanotaan nousevan syksyisin laitumilla. Vuohia pitäville
talonpojille saasteinen vuohenmaito on taloudellinen menetys ja vuohet on
ruokittava uudelleen, jotta maitoa taas voisi myydä. Tänä vuonna oli
vuohenmaidossa cesium 137 yli 50 becquerellia litrassa, joka teki maidosta
sopimattoman ihmisravinnoksi. Vuohenmaidon cesium mittaukset ovat osa
valtiollista säteilyn kontrolliohjelmaa Norjassa.
Historiallisesti voidaan siis väittää, että tämän
päivän radioaktiiviset mittaukset vedestä, maaperästä ja ravinnosta
perustuvat neljä-, viisi-, ja kuusikymmentälukujen salaisiin,
radioaktiivisilla aineilla tehtyihin ihmistutkimuksiin, Manhattan
Projektiin ja sen alaprojekteihin.
Sodan aikana 1940-luvulla projekti työskenteli vain atomipommin
valmistuksen ja sen käytön yhteydessä. Vähitellen kävi ilmi, että
uraanikaivoksissa työskenteleville työntekijöille kuin myös
atomipommin valmistukseen osallistuneelle laboratoriohenkilökunnalle
ilmaantui suuria terveydellisiä haittoja säteilyn vuoksi. Säteilyn
luonnetta ja vaikutustapaa ihmiskehoon ei tunnettu lainkaan.
Tässä vaiheessa kiinnostuivat lääketieteen edustajat projektista,
koska huomattiin, että radioaktiivisia aineita voitaisiin käyttää myös
lääketieteellisessä tutkimuksessa ja hoidossa. Tutkimuspiireissä
keskusteltiin josko lääketieteellinen radioaktiivinen tutkimustyö pitäisi
olla yleisesti tiedostettua ja julkista, mutta tutkimukset päätettiin
Amerikan valtion turvallisuuden takia pitää kuitenkin salaisina.
Projektin kuluessa kolmenkymmenen vuoden aikana ruiskutettiin
radioaktiivisia aineita kuten plutoniumia, uraania ja poloniumia eläimiin
, ihmisiin ja luontoon ilman, että koehenkilöiksi suostuneet tiesivät
aineiden vaarallisuudesta. Tutkimuksia tehtiin Chicagon Yliopistossa,
Berkeleyssa Kaliforniassa, Columbian Yliopistossa New Yorkissa sekä Los
Alamosissa New Mexikossa. Tutkimuksia johti USA:n armeijan yli-insinööri,
kenraali Leslie Groves.
1990-luvulla ovat USA:ssa alkaneet oikeudenkäynnit
ja syöpää sairastavat potilaat, jotka tietämättään joutuivat säteilyn
uhreiksi, tekevät USA:n valtiolle rahallisia korvausvaatimuksia.
Norjalainen Rolf Langen työskenteli kokkina amerikkalaisessa
atomi-tutkimuslaitoksessa Amchitka-tukikohdassa Alaskassa vuosina 1969-73
ja sairastui syöpään lopetettuaan työskentelyn tukikohdassa. Langen on
saanut 150.000 dollaria Amerikan hallitukselta korvauksena menetetystä
terveydestä. Odotetaan, että 25.000 amerikkalaista saavat rahallisen
korvauksen säteilyvaurioiden vuoksi.
Norjan valtion hallituksen kommissiotyö ,
Granskningskommisjon vedrørende medisinsk forskning på mennesker uten
deres samtykke, Institutt for Sjørett, ( luvattoman lääketieteellisen
ihmistutkimuksen tutkimuskommissio, Oslon yliopiston merioikeuden
instituutti ) saa työnsä päätökseen heinäkuussa 2003. Kommissio
tutkinee suoria Manhattan Projectin vaikutuksia, radioaktiivisen säteilyn
vaikutuksia ihmisten terveyteen.
Voidaanko näissä salaisissa ja luvattomissa säteilytutkimuksissa
löytää sitten mitään puolusteltavaa. Toivoa sopii, että
tarkastuskommissioiden työskentelyn tuloksena löydetään mittausarvoja,
jotka ovat vaarattomia ihmisille, luonnolle ja eläimille. Saattaa olla
niinkin, että evoluution kehittyessä ihmiset joutuvat tulevaisuudessa
alttiiksi korkeammille avaruussäteilymäärille ja olisi hyvä tietää,
minkälaisia muutoksia säteilyn ansiosta elävässä elämässä tulee
tapahtumaan.
Kuka omistaa aivomme Osa I
Salaista, suuriin ihmismääriin kohdistunutta LSD- kokeilua myös
Skandinaaviassa. Maarit M.Hanssen.
Julkaistu Ultran nettikolumnina 10/02
Osa III
Mind control uudella vuosituhannella - Mikrosiruimplantit, mind control ja
kybernetiikka
kirjoittanut Rauni-Leena Luukanen-Kilde, erikoislääkäri, Norja
Ilmestynyt Ultra-lehdessä 4/2003.
|
