Tuleeko valo Pohjolasta?

Kukaan ei ole niin sokea, kuin se joka ei halua nähdä.
(Jonathan Swift)

Vielä aivan viime aikoinakin olen kuullut rajatiedon väen joidenkin johtohahmojen väittävän, että Valo tulee Pohjolasta ja että Pohjolalla tarkoitetaan tässä yhteydessä Suomea. Näinköhän on? Tarkastelkaamme, onko väite tosi.

Vanha sanonta – kahdeksankymmentä prosenttia Maapallon ihmisistä ei kykene koko elämänsä aikana ajattelemaan edes yhtä ainoata omaperäistä ajatusta – ilmaisee selkeästi, ettei ihminen edes syntyessään ole tabula rasa, puhdas taulu. Mitä todennäköisemmin hänessä ja hänen kauttaan ajattelee ihmisyhteisö koko hänen elämänsä ajan. Tämä tarkoittaa sitä, että ihmispersoona syntyy ihmisyhteisöön, jolla on omat menettelytapansa, perinteensä ja uskomuksensa. Tällä ihmisyhteisöllä on perimätiedon mukainen mielikuva siitä millainen maailma on, mikä elämässä on tärkeää, miten ympäröivä maailma toimii ja mikä kunkin ihmisyksilön paikka tässä ihmisyhteisön mieltämässä maailmassa on.

Kunkin ihmisyhteisön symbolinen maailma on itsensä kaltainen sosiaalinen rakennelma, jonka puitteissa ihmispersoona ymmärtää maailman juuri sillä tavalla kuin asumayhteisö opettaa hänet maailman mieltämään ja ymmärtämään. Toisin sanoen ihmisyhteisö antaa kullekin jäsenelleen viitekehyksen, ajattelu- ja ymmärryspuitteet, joiden mukaan ja joiden puitteissa ihmispersoonan kokemukset tulevat jäsentymään.

Tässä yhteydessä on oleellista ymmärtää, että jokaisen ihmisyhteisön kunkin ihmispersoonan kokemukset eivät ole puhtaita ja arvovarauksettomia elämyksiä. Ne ovat aina yhteisön kollektiivisen ajattelu- ja uskomusjärjestelmän mukaisesti tulkittuja, eivät siis tosia, vaan yhteisön uskomusjärjestelmän muokkaamia ja vääristämiä.

Ihmispersoonan kokemukset sopeutetaan aina ihmisyhteisön uskomuksiin ja arvoihin ja tämä tapahtuu lähes aina ihmispersoonan sitä itse tiedostamatta. Näin yhteisön uskomusjärjestelmä vaikuttaa hyvin voimakkaasti sen kunkin ihmispersoonan kokemukseen ja tapaan kokea.

Ihmisyhteisön symbolinen ajatusmaailma on varsin staattinen, mutta ihmispersoonalla on mahdollisuus kyseenalaistaa se joko osittain tai jopa kokonaan. Juuri tämä symbolisen ajatusmaailman kyseenalaistaminen mahdollistaa ihmisyhteisön ajatus- ja uskomusjärjestelmien muuttumisen ja kehittymisen.

Kristinuskoisissa maissa tietty ihmispersoonan henkinen kokemus osataan yleensä tulkita vain kristinuskon mukaisin mielikuvin, islamilaisissa maissa islamilaisin mielikuvin jne. siitäkin huolimatta, että nämä tulkinnat vääristävät kokijan todellisen ja puhtaan elämyksen aivan täysin.

Totuudenetsijän henkisen kasvun perusedellytys on, että hänellä on kyky tarkastella kaikkia elämän ilmiöitä arvovarauksetta sekä kykyä kyseenalaistaa kaikki asumisyhteisössään pesivät ajattelu- ja uskomusjärjestelmät. Totuudenetsijän tulee kyetä kyseenalaistamaan myös omat ajattelu- ja uskomusjärjestelmänsä sekä oma totuutensa. Vain harva tähän pystyy, sillä oman uskomusjärjestelmänsä ja totuutensa kyseenalaistaminen on perin pelottavaa. Mikäli ihmispersoona ei tähän kykene, on hän niin sanotusti pystyyn kuollut ihmisolento, jonka kautta ajattelee ja toimii hänen asuinyhteisönsä. Tällainen pystyyn kuollut ihmispersoona on yhteisönsä kollektiivisen ajattelun vanki ja sellaisena hän on asuinyhteisönsä kaiken kehityksen este.

Länsimaissa on harjoitettu viimeisten kahdensadan vuoden ajan tieteellistä Raamattu-tutkimusta. Suomessa tämä toiminta aloitettiin toden teolla peräti jo runsaat kaksikymmentä vuotta sitten.

Nag Hammadin koodeksit löydettiin vuonna 1945 ja Kuolleen meren kääröt vuosina 1947-1956. Keski-Euroopassa, Amerikassa ja Pohjoismaissa – Suomea lukuun ottamatta – näistä löydöistä voitiin kunkin maan omalla äidinkielellä lukea julkaisuja jo 50- ja viimeistään 60-luvulla.

Tietääkseni ensimmäinen lähes sensuroimaton suomenkielinen ja suomalaisten tutkijoiden julkaisema teos näistä aiheista on julkaistu vuonna 1999; ja ensimmäinen suomenkielinen, suomalaisten tutkijain kirjoittama – tosin vielä osittain sensuroitu – julkaisu Tuomaan evankeliumista on julkaistu peräti jo vuonna1994!

Kuten totesin, Raamattu- ja Jeesus-tutkimusta on maassamme saanut lähes tosimielessä tehdä vasta runsaat kaksikymmentä vuotta. Nimellisesti Raamattu-tutkimusta on harrasteltu Suomessa jo aikaisemmin, mutta vasta Heikki Räisäsen aloitti varsinaisen todellisen Raamattu-tutkimuksen maassamme.

Raamattu-tutkimusta on tehty teologien toimesta kirkon sisällä. Ensimmäinen suuri ”nokkapokka” kirkon vanhakantaisten fundamentalistien ja kirkon valveutuneempien tutkijoiden välillä käytiin 80-luvun alkupuoliskolla. Keskustelun aallot löivät myrskyisinä. Raamatun selitysopin professori Heikki Räisänen oli menettää työpaikkansa jouduttuaan tuon myrskyn silmään. Vanhakantaiset, kiihkomieliset papit näet agitoivat kirkon maallikkojäsenet kantelemaan Räisäsestä Tuomiokapituliin, halusivat hänet pois viralta, koska mies oli ryhtynyt tuloksekkaasti tekemään hänelle kuuluvaa työtä.

Patavanhoilliset fundamentalistit näet eivät olisi sallineet Raamattua tutkittavan, sellainen kun heidän mielestään oli julkeaa jumalanpilkkaa.

Tilanne ei ole Suomen kristillisen kirkon sisällä vieläkään täysin rauhoittunut, mutta uudistusmielisempien piispojen virkaanastumisten myötä ovat alan suomalaiset tutkijat viime vuosina alkaneet uskaltaa kirjoittaa – tosin hyvin varovaisesti – ja vieläpä ihan suomeksi aihepiiriä koskevia julkaisuja.

Jo kymmeniä vuosia ovat kansainväliset Raamattu-tutkijat olleet yhtä mieltä siitä, että Vanhan testamentin tekstejä, sen kutakin kirjaa, on kirjoitettu ja muunneltu useiden vuosisatojen ajan ja että profeettojen kirjat ovat jälkikäteen kirjoitettuja ja jo aiemmin toteutuneita ennusteita. Samoin on tutkijajoukko jo vuosikymmeniä ollut yksimielinen siitä, ettei kukaan apostoli eikä kukaan silminnäkijä ole kirjoittanut Uuden testamentin evankeliumeja. Tekstit ovat parhaimmillaankin viidennen käden tietoa, jolloin ne ovat jo niin paljon muuntuneet, että niiden totuusarvo on olematon. Toisaalta evankeliumit ovatkin kirjoitetut uskonnollispoliittisiksi propagandateksteiksi, jolloin niiden kirjoittajat eivät ole juurikaan lähteittensä totuusarvosta välittäneet. Tärkeintä on ollut saada evankeliumeista mahdollisimman paljon kuulijakuntaan vetoavia (veriset kärsimys-, uhrautumis- ja lunastustarinat, jne.) sekä kilpailijoiden uskonnollispoliittisiin propagandateksteihin nähden ylivoimaisia markkinointivaltteja sisältäviä tarinoita.

Laaja yksimielisyys – harvoja patavanhoillisia fundamentalisteja lukuun ottamatta – on saavutettu myös siitä, että Raamatun kanoninen Johanneksen ilmestys on silkka kirjoituspöytäilmestys; ja että Johanneksen evankeliumi on sujuvaa, mutta täysin totuuspohjaa vailla olevaa fiktiota. Esim. dosentti Kari Kuula kirjassa Johdatus Raamattuun s. 164-168, 241-242, jne.

Tutkijat toteavat, että Johanneksen evankeliumi ja Johanneksen ilmestys ovat teologiskirjallisesti Raamatun Uuden testamentin kirkkaimpia helmiä, mutta valitettavasti silkkaa satua. Näistä tarinoista, kuten myös monista Paavalin nimissä kirjoitetuista kirjeistä suorastaan kumpuaa lukijan silmille esikristillisen ajan gnostilainen uskontofilosofia, johon on vain lisätty Jeesuksen nimi. Epäilevä lukija voi tarkistaa asian dosenttien Ismo Dunderbergin ja Antti Marjasen vuonna 1999 julkaisemasta kirjasta Nag Hammadin kätketty viisaus; luvusta Johanneksen salainen kirja (NHK II, I). Mainitussa teoksessa esitetty Johanneksen salainen kirja on kristillisgnostilainen versio aiemmasta, esikristillisen ajan gnostilaisesta Johanneksen salaisesta kirjasta, jossa tietenkään ei mainita Jeesusta, koska teos oli kirjoitettu jo paljon ennen Jeesuksen syntymää.

Raamatun Uuden testamentin synoptisissa – Markus, Matteus ja Luukas – evankeliumeissa ei Jeesuksen suuhun ole kertaakaan pantu sellaista väitettä, että hän olisi sanonut olevansa Jumalan Poika. Johanneksen evankeliumi sen sijaan pursuaa tällaisia väitteitä. Siksipä Raamatun kanonisesta Johanneksen fiktioevankeliumista ja Johanneksen fiktioilmestyksestä ovatkin muodostetut kauneimmat pyhäkoulusadut ja tulikivenkatkuisimmat – monia mummoja itkettäneet – lahkosaarnaajien puheet. Nämä ovat olleet otollista materiaalia kristillisten epätotuuksien kylvämisessä ja julistamisessa.

Uskallan väittää, ettei yksikään kirkossa käyvä maallikkojäsen todellakaan tiedä, ettei Jeesus ole milloinkaan sanonut: ”Minä olen maailman valkeus; joka minua seuraa, se ei pimeydessä vaella, vaan hänellä on oleva elämän valkeus.”, Joh 8:12; ”Minä olen ylösnousemus ja elämä; joka uskoo minuun, se elää, vaikka olisi kuollut. Eikä yksikään, joka elää ja uskoo minuun, ikinä kuole. Uskotko sen?”, Joh 11:25-26; ”Minä olen tie ja totuus ja elämä; ei kukaan tule Isän tykö muutoin kuin minun kauttani. ”, Joh 14:6. Raamattu-tutkijoiden mukaan nämä kaikki ovat Johanneksen evankeliumin kirjoittajan Jeesuksen suuhun panemia valheellisen sanoja, kuten pääasiassa koko Johanneksen fiktiivinen evankeliumikin.

Uskallan kohdistaa saman väitteen myös suurimpaan osaan maamme rajatiedon väestöä.

Tutkijat toteavat, että Johanneksen evankeliumin on kirjoittanut korkeasti oppinut henkilö, ja vieläpä erittäin hienolla kreikankielellä, koska hän tuntee niin hyvin Vanhan testamentin tekstit sekä kaikki muutkin jumaltarut ja -myytit.

Johanneksen evankeliumin kohta Joh 14:6 on tyypillinen poiminta ikivanhoista mysteerio-opeista: ”Minä On, on Tie, Totuus ja Elämä”. Tämä lause merkitsee sitä, että Ikuinen Itse, todellinen korkein Minuus on yhteyskanava eli tie persoonallisen pienen minän ja Jumalan välillä. Minä On tarkoittaa Ikuista Itseä, joka On. Ikuinen Itse ei ole aika-avaruuden eli ajan ja paikan vanki. Ikuinen Itse On aina tiedostava Todistaja ja Todellinen Jumalan Poika.

Johanneksen evankeliumin kohta Joh 8:12 on samoin poiminta mysteerio-opeista. Ikivanha mysteeriovihkimyksiin kuulunut ilmaisu: ”Minä On, on kaikkien maailmojen Valo; ego, joka seuraa tietä Minuun, ei eksy pimeyteen, vaan hän löytää Elämän Valossa, Minussa, Minä On-tajunnassa”.

Johanneksen evankeliumin kohta Joh 11:25-26 on niin ikään poiminta ikivanhasta mysteeriotiedosta: ”Minä On, on egon ja sielun ylösnousemustila, se on Elämää Valossa. Joka tämän ymmärtää ja samastuu Minä On-tajuntaan ei ikinä kuole, vaan elää ikuisesti Minussa, ikuisessa Minä On-tajunnassa”.

Johanneksen evankeliumin kohta Joh 8:28 on sekin tyypillinen poiminta ikivanhoista mysteeriokulteista: ”Minä On, on se joka Minä On”. Tämä ilmaisu tarkoittaa: Ikuinen Itse on yhtä Jumalan kanssa. Tästä samasta mysteeriolähteestä on ammennettu ilmaisu, jota on käytetty Vanhan testamentin Pentateukissa eli Toorassa: Moos 3:13-14; kun taasen Moos 3:16 kuvaa pienehköä tulivuoren purkausta sekä tämän tulivuoren vuorenhenkenä palvottua Jehovah’ia eli Jahvea. Moos 13:21-22 kuvaa Moosekselle entuudestaan tutun tulivuoren purkausta: päivällä näkyi selvästi tulivuoren suitsuttama savu ja yöllä tulivuoren purkausaukosta suihkuava palava kaasu sekä sula magma näkyi kauaksi hohtavana tulipatsaana. Näiden selvästi näkyvien merkkien mukaan oli helppo suunnata kulkunsa.

Johanneksen evankeliumin kohta Joh 10:9 on suora lainaus mysteerio-opeista: ”Minä On on Ovi”. Tämä tarkoitta: vain Ikuisen Itsen eli ihmispersoonan Korkeimman Minän kautta ego eli persoonallinen minä voi päästä Jumalan kanssa vuorovaikutukseen.

Johanneksen evankeliumin kolmas lukukin on puhdasta fiktiota. Joh 3:1-21 on jälleenruumiistumisopista taitavasti muunneltu fiktiivinen tarina.

Johanneksen evankeliumin kohta Joh 3:12-21 on sekin lähes suoraa lainausta ikivanhoista kulteista: ”Ruumis ei koe ylösnousemusta, mutta sielu ja henki nousevat ylös, sillä ne ovat lähtöisin korkeammista maailmoista. Hengen ikiaikainen koti on Jumalan luona taivaissa”.

Jeesus ei ole tehnyt mitään niitä tekoja, jotka mainitaan Johanneksen evankeliumin luvuissa 4-17, nämäkin luvut ovat Johanneksen evankeliumin kirjoittajan puhdasta fiktiota, kuten luvun 19 Jeesuksen suuhun pannut sanat. Luvut 20-21 ovat jälleen silkkaa fiktiota, samoin luku 1, tosin Joh 1:23 osoittaa, että Jeesus oli essealainen, kuten Johannes Kastajakin. Eräät essealaiset elivät luostariyhteisöissä, eräät elivät tavallista elämää kylissä ja kaupungeissa ja eräät essealaiset elivät luolissa tai teltoissa erämaassa. Sekä niitä erämaassa eläviä saarnaajaessealaisia, jotka julistivat kovaan ääneen pelastumistien kulkemisen tarpeellisuutta että kiertäviä essealaissaarnamiehiä, jotka julistivat pelastumissanomaa lauhkeammin, kutsuttiin huutavan ääneksi erämaassa. Johannes Kastaja oli erämaassa asuva kovaääninen julistaja ja Jeesus oli kiertävä lauhkeapuheinen uskontofilosofi. Kiertelevien saarnaajien lisäksi essealaiset olivat hyvin tunnettuja ennustus- ja parantajataidoistaan.

Veden muuttaminen viiniksi Galilean Kaanaan häissä, Joh 2:1-11, näyttäisi olevan suora lainaus Dionysoksen häissä tapahtuneesta veden viiniksi muuttamisesta. Esimerkiksi Räisänen, Tuhat ja yksi tulkintaa, luova näkökulma Raamattuun, s. 50.

Dionysos on yksi jumaltarujen kuvaama kuoleva, ylösnouseva ja jälleenruumiistuva lunastajajumala joka lienee ollut yksi esikuva Jeesus-kulttia rakennettaessa. Muut esikuvat näyttäisivät olleen fryygialaisten Sabazius ja zarathustralainen Mithra. Mithra on ilmeisesti vaikuttanut eniten Jeesus-kulttia rakennettaessa, sillä Awestassa ja sen lukuisissa selitysteoksissa Mithran sanotaan syntyneen joulukuun 25 päivänä paimenten valvoessa kedolla ja ihmetellessä taivaallista valoilmiötä sekä enkelten ylistyslaulua juuri syntyneelle Vapahtajajumalalle. Mithran sanotaan istuneen pöydän päässä viimeisellä aterialla, ristiinnaulitun ja ylösnousseen kolmantena päivänä kuolleista, astuneen ylös taivaisiin; ja että hän on tuleva viimeisellä tuomiolla tuomitsemaan sekä eläviä että kuolleita.

Nykytutkijat ovat varsin yksimielisiä myös siitä, että synoptisissa evankeliumeissa Jeesuksen sanomaksi väitetty ilmaus Ihmisen Poika ei sekään ole alun perin sisältynyt synoptisiin evankeliumiteksteihin, vaan että se on teksteihin lisätty myöhempinä vuosisatoina, kuten niin monet muutkin lisäykset ja muutokset. Esim. Uro, R. ym. Nasaretilaisen historia, s. 175

Raamattu-tutkijat ovat tulleet johtopäätökseen, että Vanhan testamentin tekstit sisältävät aineksia vanhoista myyteistä ja jumaltaruista ja että kutakin Vt:n kirjaa on toimitettu useaan otteeseen vuosisatojen saatossa. Mikään Vt:n sisältämä profeettain kirja ei ole kyseessä olevan profeetan kirjoittama, vaan ne on jälkikäteen toimitettu ja yhä uudelleen toimitettu useiden kirjoittajain toimesta. Vt:n profeettojen ennustukset ovat Raamatulle tyypillisiä jälkikäteen kirjoitettuja ennustuksia jo toteutuneista tapahtumista. Mooseksen kirjat näyttäisivät pääosin pohjautuvan vanhoihin myyteihin ja jumaltaruihin. Esim. professori Martti Nissinen teoksessa Johdatus Raamattuun, 2003, s. 15-25, 63-65.

Raamattu-tutkijat toteavat, että Uuden testamentin, Ut:n, kirjoitukset pohjautuvat pääasiassa Vanhan testamentin, Vt:n, teksteihin. Vanhassa testamentissa ei viitata Jeesukseen. Vt toki tuntee Messias-kuninkaan odotuksen, joskin se on, ikään kuin ohimennen, vain muutamassa kohdassa Vt:ssä mainittu. Niissä kohdissa mainittu Messias on poliittinen hallitsija, jonka aikana Israel vapautuisi valloittajien hallinnasta. Kristittyjen korostama kuvaus kärsivästä Jahven palvelijasta ei alun perin ole lainkaan ennustus, vaan tulkinta Israelin kansan kärsimyksistä. Muun muassa professori Räisänen sanoo: ”Tulkitessaan Jeesuksen Vt:n lupausten täyttymyksenä kristityt joutuvat selittämään myös lupaukset aivan uudelta kannalta. Vanhoja tekstejä tulkitaan radikaalisti uudelleen uusien kokemusten valossa. Jos ilmoitus on se, mikä todistaa Jeesuksesta Kristuksesta, Vt olisi siis loogisesti rajattava ilmoituksen ulkopuolelle. Vaikka tällainen ratkaisu olisi periaatteessa mahdollinen, se olisi käytännössä kiusallinen: alkukristityt pyrkivät Jeesuksesta todistaessaan liittymään Vt:iin, joka heille oli periaatteessa Jumalan ilmoitus.”

Vt:n teksteistä ovat Ut:n, kirjoittajat irroittaneet sanoja ja lauseita niiden omista asiayhteyksistä ja muodostaneet väkivaltaisesti niistä uusia, omien tarkoitusperiensä mukaisia Ut:n tekstejä. Esim. professori Heikki Räisänen kirjassaan Tuhat ja yksi tulkintaa, luova näkökulma Raamattuun, s. 43.

Nimitykset Sana, Kristus, hallitsijat ja vallat ovat tulleet ikivanhoista mysteeriouskonnoista esikristilliseen gnostilaisuuteen ja sieltä edelleen niin Johanneksen evankeliumiin kuin Paavalin jälkeen hänen nimissään kirjoittavien kristinuskon teologien kirjoituksiin.

Kristillisen kirkon teologipapit ovat, Raamattu-tutkijoiden päätelmien mukaan, sijoittaneet tavallisen ihmisen, rakkaudenopettaja Jeesuksen, näitten mystisten ja korkeiden olentojen – Kristus, Sana – paikalle, esim. Joh 1:1-5, jne.

Esikristillisten gnostilaisten käsitys luomistapahtumasta:

Kuvatessaan todellista Jumalaa ja hänen ikuista valtakuntaansa, esikristilliset gnostilaiset korostivat, että Kaikkeuden Isä, Näkymätön Neitseellinen Henki, on sanojen sekä inhimillisen käsityskyvyn tavoittamattomissa.

Isän ajatuksesta syntyy feminiininen Barbelo eli Kaitselmus eli Pyhä Henki, joka luo Isän luvalla muita ikuisia olentoja. Nämä olennot ovat abstrakteja ominaisuuksia kuten totuus, viisaus, turmeltumattomuus, jne.

Barbelo pyysi Näkymättömältä Neitseelliseltä Hengeltä eli Kaikkeuden Isältä Alkutiedon. Kun Näkymätön Henki eli Kaikkeuden Isä suostui, ilmestyi Alkutieto ja asettui Kaitselmuksen rinnalle. Tämä Alkutieto on peräisin Näkymättömän Neitseellisen Hengen Ajatuksesta eli Barbelosta eli Pyhästä Hengestä.

Alkutieto ylisti Kaikkeuden Isää ja Hänen täydellistä voimaansa Barbeloa, koska juuri Barbelon avulla Alkutieto oli syntynyt.

Tämän jälkeen Kaitselmus eli Barbelo pyysi antamaan itselleen Turmeltumattomuuden. Kaikkeuden Isä suostui Barbelon pyyntöön ja niin Turmeltumattomuus ilmaantui ja asettui Kaitselmuksen eli Ajatuksen eli Pyhän Hengen ja Alkutiedon rinnalle. Sitten Turmeltumattomuus ylisti Näkymätöntä Henkeä eli Kaikkeuden Isää ja Barbeloa, sillä Barbelon avulla sekä Turmeltumattomuus että Alkutieto olivat syntyneet.

Seuraavaksi Barbelo pyysi Kaikkeuden Isää antamaan itselleen Ikuisen Elämän. Kaikkeuden Isä suostui ja niin Ikuinen Elämä ilmaantui ja asettui Pyhän Hengen eli Kaitselmuksen eli Barbelon, Alkutiedon ja Turmeltumattomuuden rinnalle. Sitten Alkutieto, Turmeltumattomuus ja Ikuinen Elämä ylistivät Näkymätöntä Henkeä ja Barbeloa, sillä Barbelon avulla he olivat syntyneet.

Nyt Barbelo pyysi antamaan itselleen Totuuden. Näkymätön Henki suostui ja niin Totuus ilmaantui ja asettui omalle paikalleen muiden ikuisten olentojen, Kaitselmuksen, Alkutiedon, Turmeltumattomuuden ja Ikuisen Elämän rinnalle. Ja niin nämä ikuiset olennot ylistivät Näkymätöntä Henkeä ja Barbeloa, sillä Barbelon avulla he olivat syntyneet.

Ja niin tämä on kaikkeuden Isän luona asuva ikuisten olentojen viisiluku, eli ensimmäinen Ihminen, Näkymättömän Hengen kuva. Viisilukuun kuuluvat Barbelo, joka on myös Kaitselmus ja Ajatus; Alkutieto; Turmeltumattomuus; Ikuinen Elämä ja Totuus.

Tämä siis on ikuisten olentojen androgyyninen viisiluku eli ikuisten olentojen kymmenluku joka on Kaikkeuden Isä.

Puhtaassa Valossa, joka ympäröi sekä Kaikkeuden Isää että Barbeloa, Näkymätön Neitseellinen Henki katsoi Barbeloon eli Pyhään Henkeen ja Barbelo katsoi Näkymättömän Neitseellisen Hengen Puhtaaseen Valoon. Ja niin tuli Barbelo Kaikkeuden Isästä raskaaksi. Tämän seurauksena kaikkeuden Isälle syntyi kirkas kipinä autuuden kaltaisessa Valossa. Syntynyt kipinä ei kuitenkaan vetänyt vertoja Kaikkeuden Isälle ja Hänen suuruudelleen. Tällä tavalla syntyi Äiti-Isän ainoa Poika, joka yksin on Kaikkeuden Isän jälkeläinen, Näkymättömän Hengen, Kaikkeuden Isän, Puhtaan Valon ainoa Poika. Ja Näkymätön Henki iloitsi suuresti ilmestyneestä valosta, joka oli syntynyt ensimmäisenä hänen ja Kaitselmuksensa voimasta eli Barbelosta eli Pyhästä Hengestä.

Näkymätön Henki voiteli Pojan Kristuksen voitelulla. Näin Pojasta tuli täydellinen eikä häneltä puuttunut mitään Kristuksen ominaisuuksista sillä Näkymätön Henki oli voidellut hänet Kristukseksi. Kaikkeuden Isän vuodattaessa öljyä Poikansa ylle tämä seisoi Hänen edessään. Tultuaan voidelluksi Poika ylisti Kaikkeuden Isää ja täydellistä Kaitselmusta, sillä Kaitselmuksen Ja Kaikkeuden Isän avulla hän oli ilmaantunut.

Nyt Poika pyysi antamaan itselleen työtoverin, Järjen. Kaikkeuden Isä suostui ja niin Järki ilmestyi ja asettui Kristuksen rinnalle ja ylisti sekä kaikkeuden Isää että Barbeloa. Kaikki nämä syntymät ovat tapahtuneet hiljaisuudessa.

Ajatus eli Barbelo eli Pyhä Henki tahtoi luoda jotain Näkymättömän Hengen sanalla. Ja niin hänen Tahtonsa sai hahmon ja ilmaantui Järjen ja Valon eli Kristuksen kanssa ylistäen Kaikkeuden Isää. Tahdon ilmaantumisen jälkeen Ajatus loi Kaikkeuden Isän sanalla Sanan, joka sai hahmon ja ilmaantui Tahdon, Järjen ja Valon rinnalle.

Näkymätön Henki katseli, kun Hänen eteensä asettuivat Ajatus, Ikuinen Elämä, Valo, Järki, Tahto ja Sana sekä neljä voimaa, Ymmärrys, Armo, Käsityskyky ja Järkevyys. Ja niin Kaikkeuden Isä loi Ajatuksen, Ikuisen Elämän, Valon, Järjen, Tahdon ja Sanan sekä Ymmärryksen, Armon, Käsityskyvyn ja Järkevyyden avulla Kaikkeuden.

Ensimmäisen ikuisen valon, Harmozelin kanssa ovat muut ikuiset olennot Armo, Totuus ja Muoto. Toisen ikuisen valon, Oroiaelin, kanssa ovat muut ikuiset olennot Äly, Käsityskyky ja Muisti. Kolmas ikuinen valo on Davithe ja hänen kanssaan ovat muut ikuiset olennot Ymmärrys, Rakkaus ja Havainto. Neljäs ikuinen valo on Eleleth ja hänen kanssaan ovat muut ikuiset olennot Täydellisyys, Rauha ja Viisaus.

Ja niin Kaikkeuden Isän tahdosta perustettiin Kaikkeus. Kun kaikkeuden Isän tahto oli ilmaantunut, tuli Järjen Alkutiedosta esiin täydellinen Ihminen, ensimmäinen ilmestys ja totuus. Kaikkeuden Isä antoi hänelle nimeksi Geradama ja asetti hänet ensimmäisen ikuisen valtakunnan hallitsijaksi Kristuksen ja Harmozelin kanssa ja antoi hänelle älyllisen ja voittamattoman voiman.

Sitten kävi niin, että yksi ikuisista olennoista, Älyn Viisaus, alkoi ajatella itseään sekä mietiskellä Näkymätöntä Henkeä ja Alkutietoa. Älyn Viisaus halusi tuoda itsestään esiin jotain näiden luonteista ilman Näkymättömän Hengen hyväksyntää sekä ilman, että olisi kysynyt edes puolisonsa suostumusta. Näin Viisaus, joka ei löytänyt miehistä kaksoispuoliskoaan eikä siis saanut tämän suostumusta ja hyväksyntää, vaan hän pohdiskeli myös ilman Näkymättömän Hengen hyväksyntää ja, kuten sanottu, täysin miehisen olemuspuolensa tietämättä. Ja niin Älyn Viisaus lopulta antoi ajatukselleen muodon.

Mutta Älyn Viisaudessa oli voimaton voima ja sen takia Älyn Viisauden ajatus ei jäänyt puhtaaksi ajatukseksi. Ja niin Älyn Viisaudesta ilmaantui esille jotakin epätäydellistä, muodoltaan aivan erilaista kuin mitä hän itse oli. Tämä oli seurausta siitä, että hän oli luonut ilman puolisoaan, ilman miehistä kaksoisolemuspuoltaan. Älyn Viisauden voimattoman voiman vuoksi hänen ajatuksensa luomistyön tulos ei ollut äitinsä olemuksen kaltainen, se oli olemukseltaan aivan toisenlainen, aivan jotakin muuta.

Kun Älyn Viisaus tarkasteli luomistyönsä tulosta ja pohdiskeli tätä katsellessaan mitä oli tahtonut luoda, muuttui luomistyön tulos olemukseltaan ja sai leijonakasvoisen käärmeen muodon. Olennon silmät olivat kuin liekehtivät vasamat, jotka loistivat huikaisevaa valoa. Tämän nähdessään Älyn Viisaus heitti luomistyönsä kammottavan tuloksen pois luotaan; hän heitti sen ikuisten olentojen asuinpaikkojen ulkopuolelle jotta kukaan kuolematon ei sitä näkisi. Älyn Viisaus teki näin, koska hän oli tehnyt luomistyönsä tietämättömyyden vallassa.

Ja niin Älyn Viisaus päätti ympäröidä epämuotoisen ja epätäydellisen luomistyönsä tuloksen valoisalla pilvellä ja hän asetti pilven keskelle valtaistuimen jotta kukaan ikuinen olento, paitsi hän itse, ei näkisi tätä hänen lumistyönsä mieletöntä ja hirveämuotoista tulosta. Ja niin Älyn Viisautta kutsutaan kaikkien ”elävien äidiksi”.

Ja Älyn Viisaus antoi luomistyönsä tulokselle nimen Demiurgi ja niin tuli Demiurgista ensimmäinen väärin luotujen ”elävien ihmisten” hallitsija. Demiurgi otti äidiltään, Älyn Viisaudelta, suuren voiman ja muutti pois äitinsä luota, lähti pois sieltä missä oli syntynyt.

Ja niin Demiurgi alkoi hallita ja valmisti itselleen muita ikuisia olentoja kirkkaan tulen liekillä mikä on edelleen olemassa. Demiurgi yhtyi omaan mielettömyyteensä, joka oli hänessä itsessään, ja synnytti itselleen valtiaita. Ensimmäisen nimi on Jehovah eli Jahve, toinen on Harmas, kolmas on Kali-Umbri, neljäs on Jabel, viides on Adonai, kuudes on Sebaoth, seitsemäs on Kain, kahdeksas on Abrinse, yhdeksäs on Jobel, kymmenes on Armupiel, yhdestoista on Melkhir-Adonai ja kahdestoista on Belias.

Ja niin Demiurgi asetti seitsemän planeetan hallitsijoiksi seitsemän kuningasta, yhden kutakin planeettaa varten ja lisäksi hän asetti viisi kuningasta syvyyden kuilun hallitsijoiksi. Demiurgi antoi näille hallitsijakuninkaille osan tulestaan, mutta hän ei antanut heille valon voimaa, jonka oli saanut äidiltään Älyn Viisaudelta. Demiurgi oli näet tietämättömyyden sokaisema.

Kun valo sekoittui pimeyteen sai se pimeyden loistamaan, mutta kun samalla pimeys sekoittui valoon himmensi se valon, eikä se enää ollut valoa eikä pimeyttä. Ja näin Demiurgista tuli heikko ja hänessä oleva mielettömyys teki hänestä röyhkeän. Ja niin Demiurgi väitti: ”Minä olen Jumala, eikä muita Jumalia ole!” Demiurgi ei tuntenut voimaansa eikä paikkaa josta oli lähtenyt sillä hän oli tietämätön ja sokea.

Ja niin kukin hallitsija teki itselleen seitsemän voimaa ja kukin voima teki itselleen seitsemän enkeliä kunnes enkeleitä oli 365. Ja niin Demiurgi antoi hallitsijoittensa luomille voimille ja serafeille osan tulestaan ja siksi hän hallitsi heitä. Kirkkauden voiman vuoksi, jonka hän oli saanut äidiltään, Demiurgi kutsui itseään Jumalaksi; ja niin Demiurgi ei ollut kuuliainen paikalle, josta oli lähtenyt.

Ja niin julisti Demiurgi kaikille hallitsijoilleen ja voimilleen ja enkeleilleen: ”Minä olen kiivas Jumala, eikä muita jumalia ole minun rinnallani!”; ja kaikkein kiivaimmin Demiurgin kanssa Jehovah eli Jahve toisteli näitä sanoja.

Ja niin alkoivat hallitsijat Demiurgin johdolla luoda Aurinkokuntamme planeetoille, myös Maan päällä olevien aiempien jumalallisten ihmisten joukkoon, ihmisiä, jotka olivat luonnottomia ja rumia, ja näitä ihmisiä kutsuttiin hebroneiksi. Näillä hallitsijoitten luomilla ihmisillä ei ollut itsessään jumalallista kipinää kuten jumalallisilla ihmisillä oli. Hebronit kutsuivat Jahvea ja muita hallitsijoita jumalikseen ja palvoivat näitä jumalinaan. Ja niin nämä Herbronit elivät ja toimivat ryöväreinä, palkkamurhaajina ja palkkasotureina jumalallisten ihmisten keskuudessa sillä he olivat tietämättömiä, luojiensa kaltaisia, eivätkä tunteneet todellisia jumalallisia totuuksia..

Edellä esittämäni esikristillisten gnostikoitten käsitys luomistapahtumasta on vääristynyt muunnos ikivanhasta luomiskertomuksesta.

Vielä noin 220 000 vuotta sitten Atlas-Osiris toi kotiplaneettamme ihmiskunnalle oikean tiedon Maapallon ja sen ihmiskunnan luomistapahtumasta; vieläpä koko Maailmankaikkeuden synnystä. Valitettavasti tuon ajankohdan jälkeen on Maapalloa koetellut lukuisa joukko luonnonkatastrofeja, joiden seurauksena on suuri osa Maan väestöstä ja oikean luomistapahtuman käsittävästä perimätiedosta tuhoutunut. Viimeisten vuosituhanten aikana tapahtuneet luonnonmullistukset ovat omalta osaltaan järkyttäneet planeettamme väestöä ja jättäneet oman, tosiasioita vääristäneen, jälkensä luomistapahtumasta kertovaan taruun.

Aikain saatossa on ikivanha kertomus Maan ihmisen luomisesta muunnettuna sijoitettu alkuperäisen ja oikean luomiskertomuksen tilalle.

Olen esittänyt alkuperäisen, oikean, Maailmankaikkeuden syntytapahtuman kirjassani Tie henkiseen kasvuun. Kirjassani Maan valtiaat, I osa sekä tässä kirjassani olen esittänyt oikean Maapallon ja Maan ihmisen luomiskertomuksen.

Ikivanhassa ihmisen luomiskertomuksessa todetaan, että Maailmankaikkeuden Luoja lähetti useassa erässä suuren joukon Poikiansa, täydellisiä Jumalihmisiä – jotka olivat puhdasta Maailmankaikkeuden Luojan Jumalenergiaa eli Jumalan Henkienergiaa – , alemman värähdetason maailmoihin edistämään sekä valvomaan Maailmankaikkeuden Luojan luomistyön toteutumista.

Nämä Jumalan Pojat ovat ihmissukuisen olennon kaikkein korkeimpia henkirakenneosioita eli Ikuisia Itsejä. Jumalan Poika eli Ikuinen Itse ei voinut työskennellä Maailmankaikkeuden kokonaisrakenteen alemmilla värähdetasoilla ilman asianmuakaisia suojarakenteita. Siksi Ikuinen Itse loi Itsensä suoja- ja toimintarakenteistoksi alemman henkirakenneosion sekä Kristus-tason sielurakenneosion; ja lopulta alemmat sielurakenneosiot – kausaali-, mentaali ja emotionaalisen kehon – sekä fyysis-eetterisen kaksoiskehoston.

Ihmissukuisen olennon Ikuinen Itse On Jumalan Poika. Alempi henkirakenneosio on feminiininen Jumalan Pojan Henki. Kristus-tason sielurakenneosio on ihmisolennon puhtain sielurakenneosio eli Kristus.

Ikuinen Itse eli Jumalan Poika ja Jumalan Pojan Henki ovat ihmissukuisen olennon puhtaimman sieluosion eli Kristuksen vanhemmat.

Maa-planeetan ihmissukuisen olennon kokonaisenergiarakenteiston muuntuneesta, ajan myötä vääristyneestä, käsityksestä ovat esikristillisen ajan gnostikot omaksuneet virheellisen käsityksensä koko Maailmankaikkeuden synnystä, koko Olevaisuuden luomiskertomuksesta.

Toisin sanoen sekä Raamatun, esikristillisen ajan gnostikoiden että kristillisen kirkon Maailmankaikkeuden luomistapahtumaksi kuvattu tapahtuma onkin itse asiassa Maapallon ihmissukuisen olennon ikivanhan luomiskertomuksen vääristynyt luomistarina; ei siis lähelläkään todellista Maailmankaikkeuden syntykertomusta.

Mistä johtuu nykyään rajatiedon kentässä ilmenevä Jeesus-kanavoinnin kiihkeä kausi? Johtuuko se valistumattomuudesta sekä siitä sikiävästä tietämättömyydestä ja taikauskosta?

1800- ja 1900-luvulla esiintyi viljalti ”Neitsyt Maria ilmestyksiä”. Nyt, 1900- ja 2000-luvun vaihteessa ja sen jälkeen on alkanut ”Jeesus-kanavoinnin” ja ”Jeesus-ilmestysten” boomi. Mitä nämä ilmiöt merkitsevät?

Näyttäisi siltä, että kummassakin tapauksessa on kyse epävarmuudesta, tyydyttämättömistä tarpeista, persoonakohtaisesta hädästä ja tietämättömyydestä kumpuava yksilökohtainen sosiaalinen planetaarinen draama. Aiemmin – kristillisen kirkon jumalalliseksi neitsyeksi sepittämästä – Neitsyt Mariasta ja nyt aiempien lunastajajumalien verhoon kristinuskon pappien toimesta puetusta Jeesuksesta etsitään apua ja tukea luomaan uskoa ja toivoa persoonakohtaisen mielen kaaokseen.

Jeesusta, Magdalan Mariaa ja Johannes Kastajaa asuttaneet sielut ovat juuri tällä hetkellä inkarnoituneina fyysisiin kehoihin Israelissa. Siellä he jälleen pyrkivät julistamaan rauhan ja rakkauden sanomaa.

Mikä vapauttaisi turvautumasta voimattomiin taikauskon luomiin olentoihin, jumaltarujen kertomiin lunastajajumaliin? Mikäpä muu kuin oikea tieto ja oikean tiedon sisäistäminen!

Todellisen totuudenetsijän luettavaksi aivan välttämättömät – suomalaisten kirjoittajien suomeksi kirjoitetut – MUST-kirjat ovat tällä hetkellä:

1. Hannele Koivunen: Madonna ja huora

Kirja kuvaa selkeästi kristinuskoon liittyvien kirjoitusten vuosisatojen saatossa tapahtunutta tarkoitushakuista muuttelemista. Kirja osoittaa tutkimustyön tuloksena Maria Magdaleenan olleen Jeesuksen puoliso. Kirja paljastaa myös sen, että opetuslasten tavoittamattomissa oleva Magdalan Marian ymmärrys ja viisaus yltivät opetuslapsien ymmärrystä ja tajunnantiloja korkeammille tasoille ja että sen vuoksi vielä 1100-luvulle saakka kristillisten oppien parissa Magdalan Mariaa nimitettiin apostolien apostoliksi; ja että vasta sen jälkeen hänestä alettiin kristinuskon kirjoissa, tekstien puitteissa, rakentaa syntistä naista ja huoraa. Samalla Neitsyt Mariasta alettiin, samaisissa kirjoissa, muokata – vanhojen jumalatartarujen esikuvien mukaista – ikiaikaista neitsyttä ja jumalatarta. Kirja tuo selkeästi esiin sen, että Neitsyt Maria-kultti pohjautuu ikivanhoihin jumalatartaruihin, samoin kuin syntisen naisen katumuskultti jolla Magdalan Maria on sittemmin leimattu sekä myös Jeesuksen lunastajajumala-kultin. Kirjassa kuvataan ansiokkaasti kuinka esikristillisen gnostilaisuuden kirjoitukset on ajan mittaan muutettu liittämällä niihin alati enemmän kristinuskon nimiä ja tapahtumia. Näistä mainittakoon esikristillinen – esikristillinen tarkoittaa aikaa ennen Jeesuksen toimintakautta – Poimanders-teksti, josta on miltei vain nimiä muuttamalla toimitettu kristillisgnostilainen Marian evankeliumi; ja josta edelleen, parisataa vuotta myöhemmin, on toimitettu viljalti muokattu kristillisgnostilainen Pistis Sofia ja Eenokin kirjat – jotka nykyään, surullista kyllä, ovat nousseet suorastaan huuhaahurmoskirjallisuudeksi joissakin henkisen kasvun ryhmissä – joissa asiat ovat jo merkittävästi enemmän vääristellyt ajamaan kristinuskon johtohahmojen valheellisia tarkoitusperiä.

2. Kari Kuula, Martti Nissinen, Wille Riekkinen: Johdatus Raamattuun, 2003.

Kirja kertoo sekä Vanhan testamentin että Uuden testamentin vuosisatoja kestäneestä toimitustyöstä ja siitä kuinka tekstejä on tarkoitushakuisesti valittu ja ennen muuta siitä, että Raamatun Uuden testamentin tekstit on toimitettu tarkoitushakuisesti Vanhan testamentin tekstien pohjalta, jotta kirjoitukset kävisivät toteen periaatteella. Kirjoittajat osoittavat, että Vanhan testamentin Mooseksen kirjat, ja muutkin, pohjautuvat vanhoihin jumaltaruihin ja myytteihin. Tutkijat osoittavat sen, että Raamattu niin Vt:n kuin Ut:kin osalta ovat vain yhtä ja samaa, Maapallolla iät ja ajat jatkunutta jumaltarujen jatkumoa, ei mitään muuta. Tosin fundamentalistisen luterilaisen on mahdoton tätä ymmärtää ja sulattaa. TOTUUS on liian pelottava kohdattavaksi sellaisessa persoonallisen minän maisemassa, jossa valhe on koko persoonahistorian ajan pesinyt ”totuutena”.

3. Risto Uro, Outi Lehtipuu: Nasaretilaisen historia, 1997.

Kirja esittelee, toki perin varovaisin ilmaisuin, Jeesus-tutkimuksen kansainvälisiä tuloksia. Lukijalle ei kuitenkaan voi jäädä epäselväksi, että esimerkiksi evankeliumit ovat kristinuskon pappien tarkoitushakuisesti toimittamia tarinoita kristinuskon Jeesuksen Kristus-myytin tukemiseksi. Muun muassa Johanneksen evankeliumi todetaan puhtaasti pappien toimitustyön tulokseksi vailla historiallista alkuperää ja että vain 18 % Raamatun esittämistä, Jeesuksen suuhun pannuista lausumista näyttäisivät olevan todellisuuspohjaisia Jeesuksen sanomisia.

Kirjassa esitetään tutkimustuloksia siitä, kuinka Raamatun Uuden testamentin kirjoituksia on aivan ratkaisevalla tavalla muuteltu ja lisäilty vuosisatojen saatossa pyrkimyksenä pönkittää kristinuskon johtohahmojen valheellisia oppeja.

4. Ismo Dunderberg, Antti Marjanen: Nag Hammadin kätketty viisaus, 1999.

Kirja esittelee suomalaiset, tosin hieman sensuroidut käännökset eräistä Nag Hammadin kirjoituksista, muun muassa suppean gnostilaisen version Jeesuksen kaksoisveljen Tuomaan evankeliumista, jne. Kirjassani Maan valtiaat, II osa on tarkoitukseni esitellä mahdollisimman täydellinen suomennosversio alkuperäisestä arameankielisestä Tuomaan evankeliumista.

5. Kari Kuula, Wille Riekkinen: Paavalin jalanjäljissä, 2002.

Tässä julkaisussa kirjoittajat paljastavat miten Paavalin kirje Korinttilaisille on Raamatussa vääristelty, jotta naisen asema seurakunnassa saataisiin mitätöidyksi ja jotta sekä nainen että seksuaalisuus saataisiin kristikunnassa tuomituksi synnilliseksi. Samalla osoitetaan, että Paavalin nimissä on kirjoitettu myöhempien kristinuskon pappien toimesta enemmän kirjeitä, kuin Paavali itse konsanaan oli kirjoittanut, jne.

6. Heli Sarre: Kaloista vesimieheen. Sarre kertoo suorasanaisesti ja kaihtelematta kristinuskon johtohahmojen harjoittamasta verisestä, raadollisesta ja vallanhimoisesta toiminnasta ajanlaskumme kahden vuosituhannen kuluessa. Kirkko tuhosi kaiken aiemman sivistyksen, lakkautti koulut ja yliopistot. Tiede taantui kristinuskon ensimmäisen 17 vuosisadan aikana kivikauden aikaa vastaavalle tasolle. Vain kirkon perustamissa luostarikouluissa voitiin kirkon johtohahmojen valvonnassa opiskella. Vain kirkon opin mukaisia kapea-alaisia ja tiedosta sensuroituja ajatuksia sai esittää, jos esitti muunlaisia ajatuksia oli edessä kuolemantuomio. Ei ihme, että kristinusko valtasi länsimaissa jalansijaa niinkin räjähdysmäisesti. Uskonnon levittäjät saivat vapaasti ryöstää, tappaa ja vallata vieraiden maiden väestön maa-alueet.

Kaikki mainitut kirjat ovat jo tällä hetkellä lainattavissa kirjastosta.

Hannele Koivusen Madonna ja huora on kansanomaistettu versio hänen Maria Magdaleenaa käsittelevästä väitöskirjastaan. Hannele Koivunen on Vantaan kirjastotoimen johtaja ja oto. uskontotieteilijä. Madonna ja huora oli kirjallisuuden Finlandia-palkinto ehdokkaana.

Wille Riekkinen on Kuopion hiippakunnan piispa ja Helsingin yliopiston Uuden testamentin eksegetiikan dosentti.

Kari kuula on Helsingin yliopiston Uuden testamentin eksegetiikan dosentti ja johtava suomalainen Paavali-tutkija.

Martti Nissinen on Helsingin yliopiston Raamatun ja muinaisitämaisen kirjallisuuden professori.

Ismo Dunderberg, Antti Marjanen ja Risto Uro ovat Helsingin yliopiston Uskontotieteen laitoksen dosentteja.

Heli Sarre on rajatiedon kentän parissa toimiva kirjailija ja luennoitsija.

Suomen fundamentalistisesta luterilaisuudesta ja takapajuisesta lainsäädännöstä johtuen maassamme ei juurikaan ole voitu julkaista Raamattu- ja Jeesus-tutkimusta käsittelevää kirjallisuutta. Vasta 1990-luvun puolivälistä lähtien – professori Heikki Räisäsen 80- ja 90-luvun julkaisuja lukuun ottamatta – ovat tutkijat, kansainväliseen käytäntöön nähden tosin perin varovaisin ilmaisuin, uskaltautuneet julkaisemaan aihepiiriä koskevia tutkimustuloksia myös suomeksi.

Tämä liene syynä siihen, että sekä kirkkouskovaisten että niin sanotuissa henkisen kasvun yhteisöjen keskuudessa on nyt noussut hirveä meteli ja vastustus tällaisten tutkimustulosten julkistamisesta. Mistä tässä ilmiössä on kysymys? Syynä on pelko, pelko tutustua aineistoon, joka saattaa osoittaa heidän uskomusjärjestelmänsä perustuvan pappien sepittämiin valheisiin. Kyse lienee pelosta, että koko henkilökohtainen uskomusjärjestelmä romahtaa ja että yksilökohtaiselta elämältä poistuu tuttu ja turvallinen perusta.

Ihmismieli on herkkä ja helposti hajoava. Mikäli ihmispersoona on koko ikänsä uskonut SOKEASTI Raamattuun ja Jeesukseen Lunastajajumalana – kuten papit ovat meitä pelotelleet uskomaan – on pappien aiemmista puheista poikkeava tai sen jopa kyseenalaistava tieto todellinen uhka näiden omaa ajattelu- ja asioiden tutkimiskykyä vailla olevien ihmispoloisten mielenterveydelle. Näin voi hyvinkin tapahtua, kun ihmispersoonan koko uskomusjärjestelmä osoittautuu valheeksi hänen perehtyessä uuteen tutkimustietoon kristinuskosta. Siksipä tällaiset ihmispersoonat tekevät kaikkensa torjuakseen oikean tiedon. Aiempien kristinuskon johtohahmojen ja pappien tavoin he ovat valmiita vaikka minkälaisiin hirmutekoihin jatkaakseen elämistään valheessa ja estääkseen Totuuden Valon paljastamasta heidän naiiviuttaan ja absurdiuttaan.

Minulta on kysytty, että mistä on kyse nykyisessä Jeesus-boomissa? Ikävä kyllä on totuuden nimissä sanottava, että kyseessä näyttäisi olevan sekä myrobien harjoittaman harhaohjelmoinnin (= myrobit huijaavat ihmispersoonan egoa harhaohjelmointien sisältämillä humpuukitarinoilla) että persoonakohtaisen mielen yhteistyön tuottamat harhat. Tämä sopii hyvin myrobien suunnitelmiin. Se on oivaa jatkoa raadollisten uskontojen synnyttämiselle ja niiden tuottamille tuhoille: juutalaisuus, kristinusko ja islamilaisuus sekä niiden aiheuttamien sotien ja Maapallon tuhoamiskierteen jatkamiselle. Tällaisten sanomien viestittäminen orjikseen ottamiensa kanavien kautta on myrobijoukoille tyypillistä ja hyvin tärkeää jottei TOTUUS näiden taikauskojen valheellisuudesta tulisi julki. Tämä mahdollistaa myrobijoukoille Maan väestön helpomman hallinnan ja orjuuttamisen.

Kuvaan tulevassa kirjassani – Maan valtiaat, II osa – muun muassa myrobien 30 miljoonaa vuotta kestänyttä planeettamme väestön keskuudessa harjoittamaa mielenhallintatoimintaa sekä sen tuottamia surullisia seuraamuksia Maapallolle ja sen väestölle.

Ei ihme, että niin monet teologian opiskelijat, ja jopa papit, ovat viime vuosina eronneet kirkosta oivallettuaan, että Raamattu on nykytutkimusten valossa lähes kokonaan puhdasta fiktiota ja uskonnollispoliittista propagandaa.

Kuinka valistunutta on rajatiedon väki ja erityisesti niin sanottu henkisen kehityksen kenttä? Näyttäisi siltä, että tietämättömyys – eli tiedon puute tosiasioista – rajatiedon väen parissa on varsin monien kohdalla vieläkin suurempi, kuin konsanaan tavallisten kirkkouskovaisten parissa.

Hämmästyttävän suuri joukko rajatiedon väestä omaa vielä pyhäkouluaikojen naiivin uskomuksensa Raamatusta sepitettyihin pyhäkoulusatuihin. Kovin moni ihan tosissaan luulee, että Raamatun tarinat Jeesuksesta ovat totta. He uskovat ennen muuta juuri noihin täysin valheellisiin Johanneksen evankeliumin ja Johanneksen ilmestyksen fiktiotarinoihin! Nämä taikauskoiset, valheessa elävät ihmiset uskovat ja uskottelevat olevansa vieläpä hyvin henkisiä!

Voidaanko tällaisen tilanteen vallitessa todeta muuta kuin, että Suomessa vallitsee suuri henkinen pimeys.?! Miten sitten Valo voisi tulla Pohjolasta tai ainakaan Suomesta?!

Toivottavasti mahdollisimman moni rajatiedon kentän ihmispersoona lukee edellä esittämäni MUST-kirjat ja pohtii mielensä avaruudessa niissä paljastettuja Raamattu- ja Jeesus-tutkimustuloksia.

Takaisin