Ultran Nettikolumni  7/2004

 

Pietarin Kevät kulttuurifoorumi 2004
20.05. – 23.05.04
 
Victoria Rjabuhinan avauspuhe:
Matkalla ’Kolmanteen kulttuuriin’
 

Länsimainen kulttuuri on tapana jakaa  jaksoihin sen mukaan, mikä kulttuurin osa tuona aikana on vaikuttanut eniten ihmisen tietoisuuden syntyyn ja maailmankuvaan. Ensimmäinen kulttuuri syntyi Antiikin Kreikassa ja se oli luonteeltaan humanistista. Toinen kulttuuri, teknis-luonnon-tieteellinen kulttuuri käynnistyi 1600-1700-lukujen vaihteessa ja toi mukanaan mekanistisen maailmankuvan. Kolmas kulttuuri, informaation aikakausi, on vaihe, johon olemme nyt siirtymässä. Sen vaikutusta tietoisuutemme muodostumiseen voidaan vain arvailla, mutta varmaa on, että tulemme elämään enenevässä määrin mielikuvien ja symbolien  maailmassa. Maailmankuvamme muuttuu virtuaalisemmaksi.

Toinen kulttuuri synnytti käsitteen energia, joka tuli tieteelliseen käyttöön n. 150 vuotta sitten termodynamiikan keksimisen myötä. Se synnytti tieteenhaaran, energetiikan, jonka  mukaan kaikki maailman ilmiöt oli ratkaistavissa energia-näkökulmasta käsin. Kaikki oli siis pelkkää fysiikkaa! Jopa nuori Sigmund Freud, Helmholzin fysiologisen koulukunnan kasvatti, yritti luoda psykologian, joka perustuisi mitattavissa olevaan henkiseen energiaan. Tästä ideasta hän myöhemmin luopui, mutta säilytti sanan energia terminologiassaan.  

Energetiikka  tuli Venäjälle samaan aikaan darwinismin kanssa ja siihen suhtauduttiin suurella innostuksella. Esimerkiksi fysiologi V.M.Behterev  johti 23 lakia fysiikasta yhteiskunta-tieteisiin. Positivismi, reduktionismi ja mekanistinen maailmankuva olivat vallalla. Venäjällä se merkitsi psykologian fysiologisen suuntauksen valta-asemaa ja tämä korostui Stalinin valtakaudella, kun Pavlovin fysiologinen psykologia hyväksyttiin ainoaksi psykologian suuntaukseksi maassamme 1930-luvun lopulla. Tutkijoiden tavoitteena on ollut ihmismielen toimintojen palauttaminen fysiologian tasolle, jossa ne olisivat mitattavissa fysiikasta ja sähkötekniikasta peräisin olevin keinoin. Lev Vigotskin ja Aleksandr Lurijan ansiokkaat tutkimukset  ihmisen ja ympäristön väliseen kommunikaatioon perustuvasta psykologiasta unohdettiin vuosikymmeniksi.

Kolmannen kulttuurin avainsana on ´informaatio’. Sanan ’informaatio’ mantranomainen käyttö on levinnyt elämän kaikille alueille. Keskustelu informaatiosta muistuttaa keskustelua, jota käytiin energiasta 100 vuotta sitten. Kumpikin käsite on vaikeasti määriteltävissä ja käsitykset sen sisällöstä vaihtelevat ammattikunnasta toiseen.

Foorumimme käsittelee informaatiota laaja-alaisesti. Filosofi Karl Popperin ontologia, joka on useimpien filosofisten koulukuntien hyväksyttävissä, kertoo, että olemassa oleva muodostuu ’kolmesta maailmasta’. ´Maailma 1’ on fyysinen taso tai voimme kutsua sitä myös luonnoksi, ’maailma 2’ on mielen toimintojen taso ja ’maailma 3’ on kulttuuri-entiteettien kuten kieli, teoriat, tiedot, taideideat, etiikka ja moraali, taso. Informaatio siis esiintyy kaikilla näillä tasoilla. Informaatiolla, samoin kuin energialla, on monia jalousasteita.

Perinteisesti  fyysikko rajoittuu tutkimaan informaatiota maailma 1:n tasolla, fysiologit ja bioenergoinformaation tutkijat voivat ehkä kytkeä mukaan myös maailma 2:n tason, kulttuurin tutkijat ja taiteilijat puolestaan liihoittelevat maailman 3:n tasolla unohtaen  informaation alemmat tasot. Holistinen ihmiskäsitys ja maailmankuva  vaativat kuitenkin kaikkien kolmen tason huomioon ottamista. Vain tällainen näkemys itsemme suhteesta ympäristöömme estää sellaisten ekologisten katastrofien kuin ”hullun lehmän taudin” syntymisen. Hullun lehmän tauti, vai pitäisikö sanoa ”hullun ihmisen tauti”, on malliesimerkki jakaantuneen kulttuurin ongelmista. Biologit ja ravintoasiantuntijat näkivät, että lehmästä, joka on kasvissyöjä, voidaan tehdä kannibaali, kemialliset kaavat kun tukivat tällaista näkemystä. Mutta missä olivat filosofit, kun lehmien ruokareseptejä kehitettiin? Eikö juuri heille kuuluisi tällaisten eettisten ja moraalisten asioiden  esiin tuominen? Ovatko filosofit nyt valveilla, kun kasvien geenejä korvataan eläinkunnasta peräisin olevilla geeneillä?

Kulttuurille on ominaista jakautuminen  osakulttuureihin. Tämä tendenssi on luonnollinen seuraus  kulttuurievoluutiosta. Tutkijat uppoutuvat yhä syvemmälle oman alueensa detaljeihin. Tehokkuusvaatimukset  vievät kehitystä yhä syvemmälle tähän suuntaan. Tutkimustietoa syntyy niin runsaasti, jopa oman erikoisalueen seuraaminen on vaikeaa. Kuilut eri osakulttuurien välillä kasvavat ja syvenevät. Mutta jotakin on tehtävä.

Venäjän tieteissä on ollut aina vahvana myös suuntaus kokonaisuuksien ymmärtämiseen. Erityisesti tässä ovat kunnostautuneet geologit ja geofyysikot. Mainitsen tässä esimerkkeinä vain V.V. Dokutsajevin ja hänen tunnetuimman oppilaansa V.I.Vernadskin  joiden teorioiden innoittaman mm. A.A. Bogdanov ja taloustieteilijä Mihail Buharin  laativat yhteiskunnallisia teorioitaan luonnontieteellisestä näkökulmasta.

Foorumissamme puhuvat fyysikot, geofyysikot, lääkärit, filosofit, antropologit, journalistit, taloustieteilijät, taiteilijat ja monien muiden alojen edustajat informaatiosta. Tavoitteena on, että informaation erilaiset näkemykset ja hahmotukset siirtyisivät horisontaalisesti ryhmältä toiselle. Meillä kaikilla on opittavaa toisiltamme.

Joskus kysymykset ovat tärkeämpiä kuin valmiit vastaukset. Toivon, että Foorumimme herättäisi juuri tällaisia uusia kysymyksiä, jotka johtaisivat uudenlaisiin vastauksiin myöskin vanhoihin kysymyksiin. Muistutan samalla mieliimme Albert Einsteinin lausumat sanat: ”Mielikuvitus on tärkeämpi kuin tieto.”

Toivotan kaikki osallistujat tervetulleiksi! Tervetuloa!

 


Takaisin