Ultran Nettikolumni  8/2004

Erkki Lähde luennoi kesän 2004 Ultrapäivillä aiheenaan Luomua metsiin.

ERKKI LÄHDE, Metsänhoidon professori

LUONNONMUKAINEN METSÄNHOITO ON TALOUDELLISTA

 
Viime aikoina on virinnyt kaikkialla kiinnostus metsänhoitomenetelmiin, joilla pyritään jäljittelemään metsäluonnon omaa kehitystä. Uudenlaisia periaatteita edistämään on perustettu erilaisia järjestöjä ja kansanliikkeitä. Euroopassa toimii Pro Silva (Metsän puolesta) järjestö ja Brittein saarilla Continuous Cover Forestry Group (Jatkuvan kasvatuksen metsätalousryhmä). Pohjois-Amerikassa vastaava kehitys on käynnistynyt jonkin verran aikaisemmin. Näitä menetelmiä kutsutaan ekologisiksi, luonnonläheisiksi tai luonnonmukaisiksi. Tavoitteena on kasvattaa metsiä erirakenteisina sekapuustoina. Tällöin samassa metsikössä kasvaa samanaikaisesti kaikenkokoisia ja eri-ikäisiä eri puulajeja. Luonnonmukaisuuden ja monikäytön etujen lisäksi korostetaan erirakenteisten sekametsien ekologista kestävyyttä erilaisia luontaisia, kuten myrsky-, lumi-, sieni- ja hyönteistuhoja vastaan sekä ihmisen aiheuttamia, kuten ilmansaasteita ja niistä syntyvää kasvihuoneilmiötä vastaan.

Huonot kokemukset rakenteeltaan ja koostumukseltaan yksipuolisista metsistä ovat osaltaan vaikuttaneet tämän hetken kehitykseen. Metsänviljely on kallista ja antaa usein huonon tuloksen. Monokulttuurit ovat ekologiselta kestävyydeltään heikkoja ja niiden käyttökelpoisuus monikäyttömielessä on yleensä huono. Puutuotteiden kuluttajat ja sitä myötä niiden ostajat ovat entistä kriittisempiä voimaperäisiä metsänkäsittelyjä kohtaan. On odotettavissa, että avohakkuut jopa kielletään. Niitä käyttäen metsiä on laajoilla pinta-aloilla eri puolilla maailmaa, kehitysapunakin, muutettu rakenteeltaan ja koostumukseltaan yksipuolisiksi.

SUOMI MALLIMAAKSI?

Viime vuosien aikana on Suomessa valmistunut useita metsäympäristöä ja metsänhoitoa käsitteleviä ohjelmia ja suosituksia. Ympäristöministeriön sekä maa- ja metsätalousministeriön lisäksi useat ympäristöjärjestöt ovat tuottaneet omat ohjelmansa. Samoin metsäorganisaatiot ovat toistuvasti uusineet ohjeistojaan ja suosituksiaan. Niissä on se yhteinen piirre, että metsän monimuotoisuuden ja ekologisen kestävyyden määrittely on jäänyt epäselväksi. Ei ole vieläkään oivallettu, että monimuotoisuuden avain on metsikön puuston sisäisessä koon, iän ja koostumuksen vaihtelussa. Erilliset tasaikäiset koivikot, kuusikot ja männiköt tai edes niiden sekoitukset eivät monimuotoisuuden ehtoja täytä. Ne ovat vain nykymetsätalouden tilkkutäkin palasia.

Ympäristönsuojelun piikkiin on lisäksi lueteltu suuri joukko toimenpiteitä, joita ei yksinkertaisesti ole järkevää tehdä edes metsätaloudellisista syistä. Sellaisia ovat esimerkiksi uudistusalojen turha raivaus ja lahopuiden kaataminen. Vain muutama vuosi sitten vannottiin vielä Metsä 2000 ohjelman nimiin. Kun kaikki organisaatiot korostavat ohjelmien ja suositusten jatkuvaa uusimista ja ajanmukaistamista, on odotettavissa vähitellen korjauksia myös metsän luonnonmukaisen monimuotoisuuden ymmärtämisessä.

Huomattava osa metsistämme täyttää vielä sisäisen monimuotoisuuden vaatimukset. Siitä lankeaa kiitos yksityisille itsellisille ja jopa omapäisille metsänomistajille, jotka eivät ole alistuneet ylhäältä komennettuihin kaavamaisiin metsänkäsittelyn malleihin. Suomella olisi siten vielä kohtalaisen hyvä mahdollisuus lähteä kilvoittelemaan puun ostajien markkinoilla todellisella metsän luonnonmukaisuudella ja monimuotoisuudella. Suomen metsätalouden on turha kilpailla markkinoilla massalla ja muilla tehometsätalouden opeilla. Siinä häviävät sekä metsämme että maan talous. Korkea laatu ja monimuotoisuus ovat tulevaisuuden valttikortteja. Nykytodellisuus paljastuu joka tapauksessa ennemmin tai myöhemmin. Menetämme silloin jo nykyiselläänkin heiveröisen uskottavuutemme. Seuraukset ovat vakavia koko talouselämälle. Uskottavuuden palauttaminen ja parantaminen saattaa sen jälkeen olla ylivoimainen tehtävä.

LUONNONMUKAISUUS ON MYÖS TALOUDELLISTA

Ekologisesti kestävässä eli luonnonmukaisessa jatkuvan kasvatuksen hakkuussa, joka voidaan toteuttaa puittain tai esimerkiksi mäntyvaltaisissa metsissä puuryhmittäin, poistetaan ensisijaisesti jo kasvunsa lopettaneita tai lähes lopettaneita ”ylispuita”, ei kuitenkaan kaikkia. Sairaat ja vialliset puut hakataan, mutta pökkelö- ja erikoispuut säästetään. Runsas lehtipuusekoitus on tavoiteltavaa jo yleisistä biologisista ja ekologisista syistä, mutta erityisesti maan taimettumiskunnon ylläpitämiseksi. Hakkuussa ja korjuussa käytetään normaaleja kasvatushakkuun menetelmiä. Tekniikassa on paljon kehittämismahdollisuuksia, kun nimenomaan halutaan säästää jäävää puustoa vaurioilta. Tähänastiset kokemukset osoittavat, että sekä hakkuu että korjuu ovat teknisesti helpompia ja taloudellisesti edullisempia jatkuvan kasvatuksen hakkuussa verrattuna tasarakenteisena kasvatuksen alaharvennuksiin.

Jatkuvan kasvatuksen kaltaisten eli luonnonmukaisten menetelmien käyttöönotto merkitsisi radikaalia vähennystä avohakkuiden määrässä sekä niistä aiheutuvissa monissa taloudellisesti tuottamattomissa ja ympäristönsuojelullisesti haitallisissa toimenpiteissä. Uudistamisongelmat ja –kustannukset sekä samoin taimikonhoito-ongelmat ja –kustannukset vähenisivät huomattavasti. Sama koskisi myös ensiharvennusta. Nykyinen tasarakenteisen puuston uudistamista seuraava pitkä, jopa 30 – 70 vuotta kestävä vähäpuustoisuus- ja vajaatuottoisuusvaihe poistuisi. Korjuukustannukset osittain vähenisivät, osittain kohoaisivat. Avohakkuuvaiheessa tasarakenteisen puuston korjuukustannukset ovat tietenkin pienimmillään, mutta sitä seuraa pitkä tuottamaton ja vain kustannuksia aiheuttava vaihe. Tärkeä myönteinen vaikutus jatkuva kasvatusta käytettäessä on, että metsä säilyttää koko ajan toimintakuntonsa ja on jatkuvasti käytettävissä monikäytön tarpeisiin. Samalla sen kaupanteon ja taloudellisen takuun arvo säilyvät koko ajan mahdollisimman korkealla tasolla.

Luonnonmukaisessa erirakenteisessa sekametsässä kaikki kasvutekijät (ravinteet, vesi, valo, hiilidioksidi ym.) ovat sekä maassa että ilmassa eli juurten kärjistä latvaan asti täysipainoisessa ja tehokkaassa käytössä. Tasarakenteisessa ”puupellossa” vain osa kokonaiskapasiteetista on eri vaiheissa käytössä. Joustavuus on erirakenteista sekametsää kasvatettaessa yksi tärkeimmistä eduista. Hakkuun voimakkuutta ja ajoitusta voidaan muuttaa taloudellisen tai ekologisen tilanteen niin edellyttäessä. Metsän peitteellisenä säilyttäminen luo edellytykset sellaisten eläin- ja kasvilajien säilymiselle, jotka vaativat elinpiiriltään koko ajan runsasta puustoa eli ehjää metsäekosysteemiä.

Takaisin