Ultran Nettikolumni  8/2006

Kalervo Koskela

Syvä kokemus on lähempänä ydintä kuin uskonto ja tiede

R. Dawkinsin taannoinen vierailu on kirvoittanut muutamia ihmisiä reagoimaan hänen esiintuomiin ajatuksiinsa.

Eräs asia on kiinnittänyt huomiota, eli tässä on vastakkain asetettu tiede ja uskonto/uskonnollisuus. Mielestäni se onkin oikea asetelma, koska molemmat ovat mitä suurimmassa määrin ihmisen rakentamia tulkintakokonaisuuksia. Molemmat toimivat käsitteistöjen, hierarkioiden ja argumentaatioiden maailmassa.

Kokemuksella, tieteellä ja uskonnoilla on yhteinen, horisontaalinen kenttänsä, mutta vain kokemuksella on syvyysulottuvuutensa.

Tieteen ja uskontojen ulottumattomissa on ihmisen kokemus tyhjyydestä, rakkaudesta, syvyydestä, kaikkeudesta, ykseydestä. Ihmisen mieli ja sanat eivät voi kuin valjusti yrittää muodostaa kuvaa totuudesta ja silloinkin ajaudumme nyrjähtäneisiin tulkintoihin ja käsitteisiin. Onko mielemme evoluutio etäännyttänyt meidät yhä kauemmaksi totuudesta vain luodakseen yhä harhaisemman ja vivahteikkaamman näytelmän?

Käsitteellistäminen ja hierarkisointi on hyvin toimivaa tässä todellisuudessa, jossa elämme, mutta koska meillä ei ole tiedon perimmäistä seinää, emme oikeasti tiedä, missä kuljemme tietomme kanssa. Siksi tämän maailman dawkinsien olisi syytä olla paljon nöyrempiä, paljon viattomampia ja paljon huvittuneemmin itseensä suhtautuvia.   

Tiede on levittänyt horisontaalista hiekkalaatikkoamme yhä suuremmaksi pystymättä vastaamaan edelleenkään yhteenkään vertikaaliseen kysymykseen. Tosin pöyhkeimmät ’mieli-insinöörit’ uskovat löytäneensä vastauksia elämän arvoitukseen, koska he ovat niin ihastuneet välineeseen eli mieleen, ajatteluun. Nöyrä tiedemies taas näkee ajattelun välineenä, ei tienä totuuteen. Eihän tiede ole tuonut kaikkein perimmäisintä totuutta yhtään lähemmäksi. Nykyajan ihminen on yhtä hämmentynyt elämän edessä kuin muinainen paimentolainen.

Jumala ja Paholainen katselivat ihmistä, joka löysi jotakin kaunista autiomaassa. ”Ah ”sanoi Jumala Paholaiselle, ”nyt kun ihminen on löytänyt totuuden, sinulla ei ole mitään tekemistä. ”Päinvastoin,” vastasi Paholainen, ”aion auttaa häntä organisoimaan totuuden!”

Kuten edellä mainittiin, uskonnot ja uskomukset ovat useimmiten lähteneet aidosta syvästä kokemuksesta. Sen sijaan, että uskonnot olisivat rohkaisseet ihmisiä kokemaan, ne ovatkin luoneet uskonKÄSITYKSIÄ, jähmettäneet kokemisen uskonkappaleiksi. Kaiken kaikkiaan uskonnot ovat sortuneet samaan mielen/ajattelun ylivaltaan kuin tiedekin usein, eli uskonnot ovat paremminkin ihmisen mielen rakennelmia ja massojen liikuttajia kuin aidon kokemisen kanavia. Kuitenkin useimpien uskontojen sisällä on ’totuuden kokemista’, mystistä ’uskonnottomuutta’.

Aidossa ykseyden kokemuksessa ihminen on kaikki ja ei mitään. Syvä kokemus synnyttää ilon ja rakkauden. Se on meidän kaikkien ihmisten yhteinen ’pyhä paikka’, johon ei mielellä/ajatuksilla eli tieteellä ja uskonnoilla ole pääsyä. Syvää kokemusta ei voi mitata, jakaa osiin, kirjoittaa opinkappaleiksi.

Alla oleva kuvio pyrkii yksinkertaisesti kuvaamaan ydintä, rakkautta, kokemista ja tulkintaa. A kuvaa puhdasta totuutta, rakkautta. B on syvä mielen, ajatusten ulkopuolella oleva kokemus ytimestä. C on se tulkinnan tila, jossa tiede ja uskonnot operoivat. Huomattavaa on, että itsekin sorrun tulkintaan kuvaamalla näitä asioita. Mutta tämän kirjoituksen tarkoituksena on olla oppaana siihen asti, kunnes heität tämänkin kirjoituksen pois tarpeettomana.

Takaisin