Ultran Nettikolumni 6/2005 |
|
Ultran Nettikolumni 6/2005 |
|
|
Moderni Enneagrammi -
Victoria Rjahubina Enneagrammin taival länsimaiseen tietoisuuteen alkoi viime vuosisadan alussa, kun venäläinen esoteerikko G.I.Gurdjieff esitteli sen perusteita Moskovassa ja Pietarissa pitämillään kursseilla vuosina 1915 - 1917. Hän kertoi löytäneensä yhdeksänkulmaisen Enneagrammi-kuvion sufilaiselta veljeskunnalta matkoillaan Uzbekistaniin ja Afganistaniin, missä sitä perimätiedon mukaan on käytetty monenlaisiin tarkoituksiin vuosisatojen ellei peräti vuosituhansien ajan. Nykyaikaisen terminologian mukaan Ennegrammi-kuviota voidaan kutsua ”sumean logiikan prosessoriksi”, sen avulla voidaan esittää erilaisten asioiden yhteyksiä ja riippuvuuksia toisistaan joustavasti ilman kaksiarvoisen logiikan rajoituksia. Tällä ”sumeudella” voidaan saavuttaa suuri etu psykologiassa, joka nykyisin on valitettavan voimakkaasti painottunut sellaisiin tutkimuksiin, joiden tuloksia voidaan ilmaista numeroilla. Kulttuurimme suosii numeroilla ilmaistavia tuloksia ja niistä numeroina saatavia analyysejä ja erittelyjä. Tässä numeroiden tulvassa ilmiön kokonaisuus näyttää usein unohtuvan. Enneagrammin tie Gurdjieff ei käyttänyt Enneagrammia persoonallisuustypologian luomiseen, vaan tämän suunnan käynnisti chileläinen psykologi ja esoteerikko Oscar Ichazo 1960- luvulla. Hän oli tutustunut Gurdjieff ’n kirjoituksiin ja tämän oppien harjoittajiin jo 1940-luvun lopulla. Ichazo matkusti itään samoille alueille kuin Gurdjieff aikoinaan ja keräsi aiheeseen liittyvää tietoa. Hän liitti Enneagrammi-tietoon piirteitä perinteisistä viisaudenopeista; mm. kabbalistisen filosofian symbolin ”Elämän Puun” vaikutus näkyy hänen luomuksessaan. Ichazo otti mukaan myös vanhan käsityksen ihmisen perusheikkouksista, ”kuolemansynneistä”, joita esimerkiksi keskiaikainen runoilija Dante kuvaa tuotannossaan. Dante kuvasi seitsemän kuolemansyntiä, Enneagrammi - typologiaan tarvittiin näiden seitsemän lisäksi kaksi, kullekin persoonallisuustyypille omansa. Ichazo lisäsi kuolemansyntiluetteloon pelon ja petoksen, jotka nekin ovat Danten kuvaamia mielentiloja. Enneagrammin ja modernin psykologian kohtaaminen Voimaikkaimmin Enneagrammin tuomiseen modernin psykologian piiriin on vaikuttanuta Claudio B. Naranjo. Tämä Yhdysvalloissa vaikuttava psykiatri, antropologi ja kultturologi osallistui Ichazon Chilessä pitämään Enneagrammi-koulutukseen 1970- luvun alussa. Naranjo yhdisti länsimaisen syvyyspsykologian ja psykiatrian tietämystä Enneagrammi-tietouteen ja loi näin ihmisen mielentoimintojen kokonaisuutta kuvaavan dynaamisen mallin perustan. Hän laajensi peroonallisuustyyppien kuvausta ja loi siihen ihmisläheistä terminologiaa. Nykyinen Enneagrammi nojaa voimakkaasti freudilaisesta koulukunnasta eronneen psykoanalyytikko Karen Horneyn ihmisen kolmeen selviytymismalliin perustuvaan persoonallisuustypologiaan, joka on helposti laajennettavissa yhdeksän tyyppiä käsittäväksi typologiaksi.
Moderni Enneagrammi Enneagrammi (’ennea’ on kreikkaa ja merkitsee yhdeksää) muodostuu yhdeksänkulmaisesta kuviosta, jonka kärkipisteet ovat ympyrän kehällä (kuva 1). Kärkipisteet on numeroitu yhdestä yhdeksään. Ne kuvaavat persoonallisuustyyppejä ja niiden yhteyteen on liitetty epiteetit, jotka mahdollisimman hyvin synnyttävät mielikuvan kyseisestä persoonasta. Epiteettien synnyttämä mielikuva on tärkeä siksi, että henkilö voisi tuntea tyypin omakseen ja samaistua siihen. Tämä antaa asianomaiselle mahdollisuuden tiedostaa omat piirteensä, vahvuutensa ja heikkoutensa ja suuntautua henkiseen kasvuun. Persoonallisuustyyppien nimikkeistö on perinteisesti ollut melko tylyä; niitä ovat laatineet yleensä lääkärit omasta näkökulmastaan omiin käyttötarkoituksiinsa. Jos henkilö esimerkiksi löytää itsensä freudilaisesta typologiasta ja havaitsee olevansa vaikkapa ’anaalinen’ tai ’fallistinen’ tyyppi, niin se ei varmastikaan kannusta asianomaista perehtymään syvällisemmin omiin erityispiirteisiinsä. Paljon vetovoimaisempi ei ole Erich Frommin nimeämä ’nekrologinen’- tyyppikään, vaikka hänen näkemyksiään muuten leimaakin syvä humanismi. Enneagrammin nimikkeistöä laadittaessa on menneisyyden kokemuksista otettu oppia; olen modernia Enneagrammia Venäjän oloihin sovittaessani miettinyt huolellisesti sanojen synnyttämiä mielikuvia. Tämän tyyppisissä psykologisissa pohdinnoissa on meillä Venäjällä pitkät perinteet, vaikkakin ne viime vuosikymmeninä ovat jääneet fysiologisen psykologian varjoon. Enneagrammin dynaamisuus ilmenee ns. persoonan siirtymisessä Enneagrammissa. Tämä tapahtuu kahdesta syystä: stressissä, jolloin yksilön sisäiset ristiriidat vahvistuvat tai kasvaessa, jolloin sisäiset ristiriidat pienenevät ja henkilön mielentoiminnot harmonisoituvat (kuva 2). Enneagrammi- teoriaa tunteva voi näiden tietojen perusteella hallita elämäänsä entistä paremmin.
Enneagrammi ja syvyyspsykologia Psykoanalyytikko Freud, joka esitti mielen dynamiikan koostuvan mielen kategorioiden id:n, egon ja superegon keskinäisestä vuorovaikutuksesta, ei itse onnistunut luomaan persoonallisuuden dynaamista mallia. Siihen eivät ole pystyneet myöskään hänen oppilaansa. Freudin ideaa mielen struktualisoinnista on arvosteltu hänen oppilaidensa piirissä, koska ei ole nähty mahdollisena, että kaikkia kolmea muuttujaa voitaisiin käsitellä saman aikaisesti. Seurauksena tästä pirstoutumisesta olisi faktorianalyysin kaltainen mielen staattinen malli, joka on vieras psykoanalyysin dynaamisuuden vaatimuksille. Ennegrammiin liitettynä Freudin idea kuitenkin toteutuu; yhdeksän persoonallisuustyyppiä esittävät juuri id:n, egon ja superegon keskinäistä vuorovaikutusta. Siirtyminen Enneagrammissa tarkoittaa mielen stabiilisuutta lisäävän mielentoiminnan osan suhteellista vahvistamista (kasvupiste) tai heikentämistä (stressipiste). Näin freudilainen mielendynamiikka tulee esiin Enneagrammi-analyyseissä automaattisesti ja rajoituksitta. Enneagrammin nerokkuus ilmenee sen kyvyssä kuvata persoonallisuus dynaamisena, millä tahansa mielentoimintojen tasolla ongelmaa lähestytäänkin. Tähän perustuu myös se hämmästyttävä piirre, että kaikki merkittävät typologiat ovat siirrettävissä Enneagrammiin, joskin ne esittävät vain osaa siitä, mihin Enneagrammi pystyy. Näin on myös C.G. Jungin typologian kohdalla. Se sovittuu Enneagrammiin, mutta hänen typologiansa kahdeksan tyyppiä eivät kata sitä täydellisesti. Jungin persoonallisuus typologia on staattinen, mikä on sen suuri heikkous. Myös Karen Horneyn typologian perustyypit ja niihin pohjautuvat laajennukset on siirrettävissä suoraan moderniin Enneagrammiin. On perusteltua puhua, että Enneagrammi on ’psykologian Mendeljevin taulukko’, siihen sopii kaikki loogiset mielentoimintojen suhteisiin perustuvat persoonallisuustyypit. Enneagrammin edut verrattuna muihin koulukuntiin Enneagrammi on ainoa psykologinen typologia, joka kuvaa ihmisen kokonaisena ja dynaamisena. Enneagrammi kuvaa siis monimutkaista kokonaisuutta, mutta paradoksaalista on, että sen periaatteen oppii nopeasti ja sitä on helppo käyttää. Se on myös erittäin käytännöllinen. Enneagrammi-metodista tulee helposti osa havainnointiamme ja se puolestaan johtaa käyttäjänsä henkiseen kasvuun. Enneagrammi käytännössä
Enneagrammille löytyy runsaasti sovelluskohteita
inhimillisen viestinnän ja vuorovaikutuksen piirissä. Opittuamme tuntemaan
itsemme, me helposti tunnistamme kumppanimme ja osaamme sovittaa sanamme ja
käyttäytymisemme tilanteen mukaan. Tämä kohentaa elämämme laatua, sillä
ongelmamme ovat useimmiten seurausta heikoista vuorovaikutus- ja
kommunikointitaidoistamme. Modernin Enneagrammin tulevaisuus Enneagrammi on jo löytänyt moniin psykologisiin sovelluksiin. Kuitenkin moni ammattipsykologi edelleen pitäytyy jähmeissä, ihmismielen osatoimintojen analysointiin keskittyneissä oppisuunnissa. Heiltä, kuten monelta tieteenharjoittajalta on jäänyt huomaamatta, että monet monimutkaiset teoriat kristallisoituessaan muuttuvat selitysmalleiltaan yksinkertaiseksi: näin kävi mm. Mendeljevin alkuaineiden jaksottaisen järjestelmän sekä Einsteinin energiakaavan tapauksissa. Tämä sama piirre on Ennegrammilla; se yhdistää monia psykologisia koulukuntia havainnolliseksi, helppokäyttöiseksi ja arkikokemusta tukevaksi instrumentiksi. Tämä on hyvä kasvualusta Enneagrammin käytön lisääntymiselle.
Artikkelin kirjoittaja Victoria Rjabuhina on psykologi, terapeutti ja teatteriohjaaja. Hän opettaa moderniin Enneagrammi-teoriaan perustuvaa inhimillistä viestintää ja vuorovaikutusta valtion kulkulaitosjärjestelmien yliopiston psykologian osastossa Pietarissa. Victoria toimii Enneagrammi-kouluttajana myös Suomessa. Hän on kehittänyt erikoiskursseja mm. terapeuteille, taiteilijoille jne. Victorian sähköposti: energy@unitel.spb.ru
|
