Pyhyys hengittää Ykseyden oppikirjassa

”Rajatiedon Finlandian” valitseminen oli sittenkin helpompi tehtävä kuin uskoin. Kuvittelin, että toista kuukautta kestäneen luku-urakan jälkeen olisi edessä kova pohdiskelu ja puntarointi – vaan eipä ollut. Jaakko Muhosen Ykseyden oppikirjan hehku on tässä joukossa aivan omaa luokkaansa.

Kääntelin alkuun kirjoja käsissäni, punnitsin ja lehteilin kutakin aikansa. Muhosen hohtavan valkoinen Ykseyden oppikirja toi väistämättä mieleen muutaman muun ”kurssikirjan”, päällimmäisenä Ihmeiden oppikurssin. Kriittisenä lukijana ja ammatikseni vuosikymmeniä kirjoittaneena ihmisenä ehdin epäillä, ettei kauniiden kansien sisältä välttämättä löytyisi mitään uutta. Erehdyin, onneksi, pahan kerran.

Outo olikin tuttu

Muhosen nimi ei vaikuttanut tutulta, siispä googlaamaan: Jaakko Muhonen on julkaissut useita teoksia, puhunut kirjoistaan ja kokemuksistaan muun muassa RTV:n haastatteluissa. Kun klikkasin yhden linkeistä auki, hätkähdin: tämähän on tuttu mies! Olin hänen kurssillaan kolmisenkymmentä vuotta sitten Helsingissä. Muistaakseni kurssin otsake oli nimenomaan Sydäntietoisuus ja aihetta opiskeltiin viikonlopun ajan jossain Erottajan tietämillä.

Lamppu syttyi, ja kuvia alkoi vyöryä mieleen. Luennoitsija oli lämminhenkinen, viisaanoloinen mies, jonka sanoma oli tärkeä. Kuulijajoukko ei välttämättä ollut vielä valmis ottamaan kaikkea vastaan, sillä muistan hämärästi muutamia kommentteja osallistujilta. ”Liian korkealentoista”, oli yksi niistä.

Kyseinen kurssi taisi olla aivan ensimmäinen, jonka Muhonen piti. Ja ensimmäisiä henkisiä oppikursseja, joille osallistuin. Tämän hoksattuani aloin lukea Ykseyden oppikirjaa kokonaan uudesta näkökulmasta.

Ykseys käsitteenä

Yksikään Jumalan luoma olento ei ole koskaan yksin. Paitsi että ihmiset ovat jatkuvassa vuorovaikutuksessa keskenään, sama pätee myös kasvi- ja eläinkuntaan. Tiedetäänhän esimerkiksi puilla olevan sosiaaliset verkostonsa, ja ne auttavat kavereitaan – toisin sanoen ne kommunikoivat keskenään.

Muhonen mainitsee matemaatikko-fyysikko Erwin Schrödingerin yhtälön (lähteet on ujutettu lukijaystävällisesti tekstin sisään, eikä viitteitä tarvitse etsiä, mikä on tässä tapauksessa iso plussa), joka kuuluu: ”Kun fotoni on sellaisessa tilassa, että sitä ei voi mitata, se on henkistä ehdotonta rakkautta. Henkinen rakkaus on kokonainen kvantti/fotoni.” Fysiikan näkökulmasta tämä on kaikkein korkein rakkauden käsite. Ja kun tämä tila toteutuu ihmisessä, tapahtuu transkendentoituminen: ihmisestä tulee yksi. Tällöin mahdollistuu kommunikaatio universaalin Valon kielen avulla.

Monimutkaistako? Ei. Parhaat asiat ovat yksinkertaisia. Kokemus on puhdasta. Ihminen etsii sanoja selittääkseen, eikä se aina ole helppoa. Muhonen on kirjoittanut kirjansa sellaisen Valon virtauksessa, että ymmärrys valuu myös rivien väleihin. Valokehot ja energiayhteydet on kuvattu kerrankin ymmärrettävästi ja silti syvällisesti.

Psykologinen kuolema

Vihkimykset, universaalit lait ja valoverkon käsite tulevat niin ikään tutuiksi lukijalle. Samoin ajatus psykologisesta kuolemasta, joka kuulostaa hurjalta mutta on kuitenkin tuttu monille.

Minäkin olen kokenut ”Sielun pimeän yön” useammin kuin kerran. Se on raastavaa mutta välttämätöntä. Ihminen käy tietyissä elämänvaiheissa lävitse vihkimykset ja saa niistä halutessaan paljon tärkeää pääomaa. Koska olen itse mystikko, ymmärrän nämä kokemukset tähdellisiksi ja otan ne avosylin vastaan.

Kolmekymmentä vuotta sitten Muhosen kurssilla istuessani Sydäntietoisuuden opin sisältö ei vielä uponnut, vaikka osui ja resonoikin sisimmässäni. Syyn ymmärrän nyt hyvin. Ihminen kykenee ottamaan vastaan asioita vähän kerrassaan. Henkistä kehitystä ei juurikaan voi nopeuttaa. Kurssit voivat olla arvokkaita ja antaa suuntaviittoja, mutta työn tekee sittenkin jokainen itse omassa tahdissaan, oman elämäntilanteensa sallimissa rajoissa ja valintojensa mukaisesti. Henkinen kehittyminen on kuin kukka, jonka terälehdet avautuvat vähitellen, oikealla hetkellä. Jos kukintoa koettaa väkisin avata, se turmeltuu.

Ykseys on astumista puhtaaseen Rakkauden virtaan, Muhonen kiteyttää ajatuksen kirjansa takakannessa. Jotain sangen tavoittelemisen arvoista siis! En ole yleensä harjoitusten ystävä, koska sellaisista muodostuu herkästi rutiini (ja niitä vältän), mutta näihin kansiin kootut harjoitukset resonoivat sitä samaa Valoa, jonka keilassa kirjoittaja on istunut tärkeää teosta luodessaan. Rakkauden virta solisee kutsuvasti taustalla koko ajan.

Loppukaneetti

Muhosen kirjan julkaisija on Sydäntietoisuus, toisin sanoen kaunis kirja on omakustanne, ihastuttava sellainen. Lisäpisteitä tulee riittävän isosta präntistä ja sujuvasta ilmaisusta.

Onneksi omakustanteita nykyään on kohtalaisen helppo saattaa markkinoille. Halpaa se ei tietenkään ole. Ykseyden oppikirja on hintava, mutta se hinta kannattaa maksaa. Tämä kirja on kimmeltävä timantti ja saa kunniapaikan esoteerisen kirjallisuuden hyllystäni.

Omakustannetta ei tule väheksyä, sillä jotain muuta kustannuskanavaa käyttäessään Jaakko olisi todennäköisesti joutunut tekemään myönnytyksiä kirjan sisällön ja ulkonäön suhteen. Nyt se palvelee tarkoitustaan täydellisesti. Lämpimät onnitteluni voittajalle!

Anuirmeli Sallamo-Lavin kommentit kaikista ehdokkaista:

 

Ottaessaan valitsijan tehtävän vastaan Anuirmeli lupasi kertoa kirjoista avoimesti mielipiteensä – joka sittenkin on vain yhden ihmisen mielipide. Tässä hänen huomioitaan ja muistiinpanojaan kaikista kymmenestä Rajatietokirjaehdokkaasta.

VUODEN 2020 RAJATIETOKIRJA	Ykseyden oppikirja, Jaakko Muhonen. Sydäntietoisuus Otin kauniin, valkoisen tiiliskiven hivenen epäillen käteeni. Ykseyden oppikirjasta tuli mieleen IOK ja muutama muukin tärkeä opus… mutta kuinka kävikään, sain tuntea Pyhänhengen läsnäolon. Teos sisältää tärkeitä oivalluksia, on yleisymmärrettävää ja sujuvaa kieltä, ja pränttikin on riittävän suurta, mikä helpottaa lukemista. Muhonen on kirjoittanut kanssaihmiselle tasavertaisena, vihkimykset ja universaalit lait lempeästi lävitse käyden. Besserwisseriys kiertää hänet kaukaa. Tämä yhden miehen matka kolmen psykologisen kuoleman kautta on täynnä mittaamatonta viisautta, Valo kuultaa rivienkin väleistä. Yksi kolmesta kirjasta ylitse muiden, kimmeltävä timantti.
YLEISÖN SUOSIKKI	Hypertodellisuus, Johanna Blomqvist. Basam Books Filosofian tohtori ja fyysikko on kirjoittanut äärimmäisen kiintoisan teoksen kvanttifysiikasta ja ajasta, vapaasta tahdosta, sattumasta ja synkroniteetista. Kirja haastaa lukijansa pohtimaan asioita juuri oikealla tavalla, on voimaannuttava ja vapauttava, aidosti henkisen ihmisen, asiantuntijan ja totuudenetsijän työtä. Tärkeä teos paradigman muutoksen aikana, jota jälleen elämme. Yksi kolmesta loppusuoralle selvinneestä timantista.
	Mitä tapahtuu elämän jälkeen, Saara Nousiainen. Allan Kardecin opin ystävät ry. Nousiaisen teoksen voi lukea elämäkertanakin, mutta ennen kaikkea se on tietokirja elämän ja kuoleman kysymyksistä, meediokyvystä ja Kardecin ajattelusta ylipäätään. Kirja on saanut paitsi kauniin kannen myös huippuluokan suomentajan: Tarja Härkönen osaa asiansa. Vaikka kirja on komea ja suomennos ansiokas – itse asiassa tämä teos on Kardecin ideologiaa valottavista teoksista kaikkein selväsanaisin – kirjoittajan sävy on paikoin niin saarnaava, että sapettaa. Kiinnostava tietopaketti, mutta ei jatkoon.
	Arvoituksia avaruudesta, Närvä Jaakko & Sohlberg Jussi. Gaudeamus Erinomainen tietopaketti, maanläheinen ja yleistajuinen katsaus ufouskomusten ja -kokemusten maailmaan. Monialainen ja asiantunteva kirjoittajakaarti kirjoittaa kaikelle kansalle ja taluttaa lukijansa historian uumenista nykypäivään. Komea populaariteos kuuluu ilman muuta jokaisen rajatiedon ystävän hyllyyn. Ehdottomasti jatkoon.
	Eroon oireista, Maria Nordin. Viisas Elämä Terveys on jokaista kiinnostava asia. En katso, että kirjassa kuitenkaan olisi mitään uutta. Paljon melua tyhjästä siis. Opus on lähinnä kooste eri ajattelijoiden sitaatteja ja hyviksi koettuja konsteja aina hengitystekniikoista alkaen. Kieli on paikoin aika amerikkalaista, ja ammattisuomentajana bongaan anglismien ohella myös puuttuvat suomentajien nimet (Eben Alexanderin huikean modernin klassikon suomentajaa ei mainita). Tuskastuin niin ikään valtavasta määrästä erilaisia harjoitteita, sillä en pidä rituaaleista, vaan minulle parhaat asiat ovat yksinkertaisia. Ei jatkoon.
	Kissa kehrää ykseyttä, Klaus Rahikainen & Kari Jokinen. IamBooks Tässä törmätään diktaattorin tehtävän suurimpaan hankaluuteen: kirjat ovat niin erityyppisiä, että pitäisi olla kaksi tai jopa kolme eri kategoriaa. Kissa kehrää ykseyttä on ihana opus, siihen asettuu kuin riippumattoon. Viisaat, pienet pohdinnat ja arkiset havainnot saavat lisäpontta ja suloisuuden tuntua Jokisen ihanista kissakuvista. Tämä aikuisten satukirja tekee mieli jättää näkyville, selailtavaksi. Ansaitsee erityisen kunniamaininnan, vaikkei voittokirjaksi nousekaan.
	Moderni esoteerisuus ja okkultismi Suomessa, Tiina Mahlamäki & Nina Kokkinen. Vastapaino Aatesuunnat, vaikkapa spiritualismi ja teosofia, ovat saaneet akateemiset tutkijat heräämään Suomessakin. Eikä ihme, sillä elämmehän henkisyyden uutta renessanssia! Tämä upea kirja on painavaa asiaa, mutta tehty niin leppeällä ja populaarilla otteella, ettei lukija puudu. Esoteeriset liikkeet ja virtaukset sekä esoteerisuus yhteiskunnassa ja kulttuurissa käsitellään kattavasti ja kiinnostavasti. Tämä on tärkeä kirja ja vakuuttava paketti kaikessa perehtyneisyydessään. Mahlamäki ja Kokkinen ovat tehneet kulttuuriteon, josta kiitän lämpimästi. Ehdottomia suosikkejani!
	Päivä Roswellin jälkeen, Philip J. Corso. Readme.fi Ällistyttävässä järkäleessä presidentin neuvonantajana toiminut upseeri paljastaa pitkään salattua tietoa tunnetusta Roswellin tapauksesta. Suomentaja Janne Luukkonen on tehnyt melkoisen työn. Liitteessä E teoksen sanasto on listattu esiintymisjärjestyksessä, ja kääntäjä on saanut toimia terminluojanakin. Hattua täytyy nostaa. Hän toteaa puheenvuorossaan kääntämisen olleen ”uskomaton seikkailu, paljon enemmän kuin pelkkä käännöstyö”. Kirja on vaikuttava, mutta liian tekninen ja puiseva makuuni. Siispä ei jatkoon.
	Salattu Raamattu, Pertti Vehreävesa. Basam Books Innostun: tuttu kirjan nimi, olen kuullut tämän jo vuosia sitten, mutta tekijä onkin ihan toinen. Yhtä kaikki odotukset ovat korkealla. Selailen teosta, joka vaikuttaa kiehtovalta kokonaisuudelta, mutta käykin puuduttavaksi lukea. Kokonaisuus on sirpaleinen ja toisteinen. Tulee pettynyt olo siitä, että on pettynyt. Seitsemän kultaista lampunjalkaa, värit ja chakrat tulevat vastaan vähän siellä sun täällä. Kunnolliset lähteet puuttuvat, ja kirjasta jää harmillinen mutuilun tuntu. Mistä olisi voinut tulla upea metaforinen tutkimusmatka ja silmien aukaisija, hengen herättelijä, jää pinnalliseksi raapaisuksi. Tai sitten tekijään iski marssiväsymys, sillä alusta välittyy into ja loppu on huolimaton, jopa Swedenborgin nimi on kirjoitettu väärin. Harmi!
	Totuus on korkein hyve; Pekka Ervastin elämäkerta, Erik Gullman. Ruusu-Ristin Kirjallisuusseura ry. Huolellisesti ja intoutuneesti kirjoitettu elämäkerta, josta välittyy kuva aidosta mystikosta. Ervastin näyt ja muut ylimaalliset kokemukset tuovat mieleen Swedenborgin tai Blavatskyn. Kuolemanjälkeisten tilojen tutkiminen on tärkeä teema. Kieli on viehättävän vanhahtavaa. Matti Koskisen ja Rauno Rinkisen epilogi on hyvin tärkeä, teosofian ydinsisältö välittyy harvinaisen selkeästi. Ihminen on aina kiinnostava, tämä on mahtava kirja mahtavan elämäntyön tehneestä miehestä. Yksi kolmesta timantista.