Heikki Huuhaa selvänäkijällä
Heikki Huuhaa tapasi kaverinsa
Kalle Kahjon eräänä maanantaina.
- Moro Kalle. Mitens menee? Olin viikonloppuna Mantra-lehden avoimien ovien
päivillä, sua ei siellä näkynytkään. Kas kun jätit niin mielenkiintoisen session
väliin.
- No, oli vähän pakko. Olin putkassa ja siellä oli suljettujen ovien päivä,
joten en päässyt mukaan. Mutta ex sä ollut kans siellä Mantra-päivillä toissa
viikolla. Mulle ilmesty pari enkeliä ja ne kerto olevansa sen tapahtuman suojelusenkeleitä.
- Jassoo, no mitäs enkelit muuten haasteli?
- No ne kerto lähteneensä puntikselle lauantai-iltana, kun Mantra-päivillä
oli niin rauhallista. Enkelit lähti pahaa aavistamatta naapurigalaksiin sinisille
enkeleille ja sillävälin joku porukka oli vetänyt hirveet sikalärvit siellä
kotitalousoppilaitoksen rannassa. Tiäx sää siitä mitään?
- Öh tuota... en kyllä muista panneeni merkille mitään tuollaista, kertox
ne mitään nimiä, keitä siinä porukassa oli?
- Niillä on kuulemma vaitiolovelvollisuus. Olivat vaan sunnuntaiaamuna tulleet
takas duuniin ja kironneet kun näkivät krapulaisten zombieiden ryömivän koloistaan.
Olivat valittaneet, ettei maan jengiin voi ikinä luottaa. Tosin ei näihin
kanavointeihinkaan aina voi luottaa, josset säkään huomannut mitään tavallisuudesta
poikkeavaa, vaikka olit paikan päällä.
- Ei todellakaan ole mitään muistikuvaa sellaisesta, ehkä enkelit oli erehtyneet.
Nyt mulla on vähän kiire, on aika selvänäkijälle, nähään myöhemmin.
Heikki Huuhaa astui sisään kuulun
selvänäkijän Seija Sopulin vastaanotolle. Hän ihmetteli, miksi Seija suihkutteli
deodoranttia ympäriinsä ilmaan.
- Henkeni haisee, selitti Seija.
Istunto alkoi. Seija kertoi, että hän vajoaa transsiin ja on henkien kanavana,
eikä itse muista jälkeenpäin mitään koko tilaisuudesta.
- Kuulostaa tutulta, mullekin käy joskus niin. Voinemme aloittaa. Ensimmäinen
kysymykseni koskisi rakkaussuhteita, onko mitään näkyvissä?
- Omm.. omm.. näen että sinun tapauksessasi olisi parasta harrastaa ensin
vain pitkiä terapiahoitosuhteita.
- No sehän kiva. Mitens työelämä. Oon kyllästynyt duuniini sääasemalla, jossa
mittaan ilmanpaineita ilman paineita. Voisinko joskus vaikka elättää itseni
kirjoittamalla?
- Nöf... henget puhuvat... koska nykyiset julkaisusi Mantra-lehdessä perustuvat
parin kolmen perusvitsin eri variaatioiden kierrätykseen, ei kannata päivätyötä
jättää, ellei halua nälkätaiteilijaksi. Tietysti voit pyrkiä myös paaviksi,
siinä hommassa ei lievä aivokuolleisuus haittaa.
- Joo, pappiskutsumuksen sain jo rippileirillä. Isäni tosin halus musta mielisairaanhoitajaa,
toisin kuin huoltopoliisi, joka halus musta potilasta edellämainitulle. Ammatinvalinta
on kovaa teineille. Mitens toi henkinen elämä?
- Auuts... henget huokaavat... lukekaa Aku Ankasta vain kuvat, menkää pörssikursseille,
löydä itsesi ennen poliisia... Herra armahda!!
- Just noin mäkin olin aatellut. Seuraava kysymys olisi...
- Ptruu ptruu... ei enää, heitin henkeni ulos ovesta, ne saivat paniikkihäiriöoireita,
löytävät kyllä ulos ilman henkiopasta. Koska sessio keskeytyi, en veloita
mitään. Jos haluatte joskus kokeilla uudestaan, niin tässä kortissa on kilpailijani
puhelinnumero. Jumala siunatkoon sinua poikaseni ja Suomen kansaa sekä Ku
Klux Klaania, näkemiin.
Heikki tapasi Kallen, joka oli
odottanut läheisessä kahvilassa.
- Mitäs se näkijä sulle kerto, tuleex susta koskaan mitään?
- No joo, se oli sitä samaa; musta tulee rikas ja kuuluisa ja löydän nätin
muijan. Eiköhän mennä bingoon, voidaan voittaa nallekarhu.
- Joo, tai kahvetta.
Pakinoitsija etsimässä inspiraatiota