Lahjomaton Heikki Huuhaa

Heikki Huuhaa tapasi kaverinsa Kalle Kahjon Äklö-marketin parkkipaikalla.
- Moro Heikki, kuis kolisee. Mä näin Mantra-lehdessä sun kirjoittaman pakinan. Huhujen mukaan sun piti lopettaa koko pakinointi, oox sä muuttanut mieles vai oliko huhut disinformaatiota?
- Joo, pitihän mun se homma lopettaa. Olin ajatellut julistautua pyhimykseksi ja vakavoittaa imagoani, mutta taloudelliset seikat pistivät jatkamaan kirjoitushommaa.
- Jaa, tarjosko Mantra-lehti lisää liksaa vai?
- Ihmeitä voi tapahtua, mutta ei sentään semmoista. CIA otti yhteyttä, kun huhu Heikki Huuhaan pakinoinnin lopettamisesta oli kantautunut sinne asti. Tarjosivat ruhtinaallisen liksan jos jatkaisin pakinointia. Pakinani aiheuttavat kuulema sopivasti hämmennystä ja romuttavat rajatiedon uskottavuutta, joten maksavat ministerin kuukausipalkan kokoista korvausta per pakina, hyvä diili.
-Jees, se selittääkin ton sun tuliterän Mersun, tosi reiluja ne siellä CIA:ssa. Mutta eix sulla ollu kans ongelmia sensuurin kans, Mantra-lehtihän ei oikein enää suostunut kaikkia sun juttuja julkaseen. Mitens se pulma on ratkennut?
- No CIA maksaa Mantra-lehdelle ministerin vuosipalkan suuruista korvausta per pakina, että suostuvat julkaisemaan niitä. Mun ansiosta Mantra on nyt valtakunnan äveriäimpiä lehtiä. Päätoimittaja Pentti Presidentti onkin hakenut mulle Ultra-neuvoksen arvonimeä. Hei kato, tuolla on pingviinejä, ne on aika harvinaisia näillä leveysasteilla, söiskö ne pullanmuruja?
- Oox sä dorka ihan pihalla, ei pingviinit pullaa mössötä. Mä nakkaan katiskan tohon suihkulähteeseen, niin pyydetään niille kalaa.

Syötettyään pingviinit kaverukset lähtivät Heikin Mersulla liikenteeseen. Nipin napin he välttivät vaaratilanteen kun kolmion takaa vierivä jättiläisdonitsi oli törmätä heihin.
- Huh, läheltä piti. Kuulitko kun pölysokerin kappaleet napsahteli pelteihin, kirosi Heikki.
- Joo, vastuutonta päästää jättiläisdonitseja vierimään liikenteen sekaan. Tästä tulee kyllä leipomon kanssa muutakin kinaa kuin taikinaa. Kaverukset jatkoivat matkaa ja hetken ajon jälkeen he huomasivat drive-in hampurilaispaikan luona vanhan tuttunsa, Sidix-nimisen humanoidin, ufoaluksen.
- Katos Kalle, toihan on Sidixin kärry. Muistakko, se on se humis sieltä Punx-planeetalta, tullut näköjään Maahan hampurilaiselle, mennäänkö juttusille? Kaverukset menivät tervehtimään Sidixiä.
- Kato Heikki ja Kalle, vanhat kohmot, miten hurisee? Rupes vähän hiukoon matkalla ja ajattelin tulla nappaamaan Maan erikoisen; Big Mac ja six pack, ja taas jaksaa. Mutta Heikki perkule, sun "Astraali-Anssi" -palstasi Mantra-lehdessä on ollut pitkään harvoja puhtaan kosmisen tietouden kanavia Maassa ja nyt kuulema olet myynyt itsesi CIA:lle. Eihän sun juttuihin voi enää luottaa, kun koko Mantra-lehden toimituskuntakin ajelee CIA:n sponsoroimilla Mersuilla, ei olis sustakaan uskonut, manaili Sidix.
- Relaa Sidix. Mä oon oikeesti vähän niinku kaksoisagentti. Otan kyllä fyrkat CIA:lta, mutta oon edelleen hyvisten puolella. CIA kun ei hoksaa pakinoihini kätkettyä syvempää merkitystä, vaan raukat luulevat että kyseessä on vain räävitön pilkanteko. Välitän siis kosmista totuutta täysin entiseen tapaan, nyt vaan saan siitä tanakasti tuohta.
- Makeeta Heikki, potkit systeemiä nilkkaan ja kuitenkin ne maksaa viulut, tuohan osoittaa jo aitoa selkärangatonta punx-henkeä. Rahat pois -meininki on aina aitoa, se kun tulee suoraan sydämestä. Mä jo ehdin pelätä että susta on tullut desantti tai joku muu hyypiö, mutta eihän sua Heikki voi lahjoa. Mutta nyt ihan toiseen asiaan; mullahan on tuolla kotiplaneetalla se "Para Pistolx" -niminen bändi. Et viittis vähän kehua meidän uutta levyä Mantra-lehdessä, niin mä järkkään sulle paikan VIP-aitioon meidän keikalle ja pari koria shamppanjaa.
- No pistä vielä illalliskortti johonkin hyvään mestaan, niin homma hoituu, totesi Heikki.

Paluu luetteloon