* VUODEN 2014 RAJATIETOKIRJA |
Elämä rakastaa sinua
Mona Leo
Imogen Books
Suomennos Klaus Rahikainen
96 s.
Tämä on yksi
suurenmoisimmista kirjoista joita olen lukenut. Sen merkillinen
putkahtaminen julkisuuteen uudelleen juuri tähän maailmanaikaan ei
voinut olla sattumaa. Juuri nyt tätä kirjaa taas tarvitaan ehkä
enemmän kuin koskaan. Suomenruotsalaisen Mona Leon vuonna 1939
kirjoittama teos Livet älskar dig ilmestyi keskelle toisen
maailmansodan ahdistavia vuosia, ja tiivistetty uusintapainos 1970,
josta tämä suomennos on tehty.
Kirja rakentuu
Punaisen Ristin sisarena sodan raunioittamassa Euroopassa
auttamistyötä tekevän Inan kokemuksiin, mietteisiin, näkyihin ja
etsintään, sekä hänen juuri edesmenneen taiteilijaystävänsä Marien
päiväkirjamerkintöihin, joiden kautta muodostuu kuin keskustelu heidän
välilleen – samalla myös kahden maailman välille: ”Marien idealistisen
puhdas maailma ja häntä itseään ympäröivä raaka todellisuus olivat
erilaisia kuin yö ja päivä.” Kirjan teksti on luovan hengen täyttämää,
viisasta, hellää ääntä. Se on ihmeellistä, henkistynyttä kauneutta,
täynnään mitä syvällisintä ohjausta, joka ”ottaa ihmistä kädestä ja
osoittaa tien eteenpäin”. Marie avaa Inalle uuden maailman ja hän
ymmärtää ”sisäisen rauhan elämän todellisena tilana”. (En voi olla
lainailematta tähän adjektiiveja ja katkelmia teksteistä, sillä ne
kuvaavat parhaiten sen ainutlaatuista, lohdullista antia.)
Myös lapsen
viattomuus ja avoimuus sekä äitiyden universaali pyyteettömyys ja
pyhyys ovat kirjan keskeisiä teemoja. ”Jokainen lapsi kanta viestiä
siitä, että Jumala uskoo yhä ihmiseen.” Äidin syli on avoin kaikille,
jotka sitä tarvitsevat. Palvelutehtävään antautunut Äiti-Anna kertoo
kuinka hän antaa heikkojen levätä lähellään kunnes he taas saavat
voimia elää. Tälle parantajien parantajalle kaikki, niin vanhat kuin
nuoret, ovat lapsia joille hellä syli on rakkauden, lohdutuksen ja
vapahduksen tyyssija. Kirjan loppupuolella palataan myös pohtimaan
Jumalanäiti-symboliikkaa, joka tarkoittaa täyttymystä, täysin
henkistynyttä materiaa. ”Neitseellinen syntymä on vertauskuva siitä,
mikä tulee tapahtumaan, kun maailma on vapautunut materian
kurimuksesta.”
Vaikka kirjassa
käsitellään muutamia uskontojen perusteemoja, kuten Kristus ja Neitsyt
Maria, se ei ole opillisessa mielessä uskonnollinen. Erään luvun
huikea, oman olemassaolon totuutta esiin kutsuva motto onkin: ”Älä
etsi uskontoa, ole uskonto.” Myös taiteen olemusta taiteilija-Marie
päiväkirjoissaan pohtii, etenkin vanhaa egyptiläistä ja kiinalaista
taiteen ja hengen liittoa.
Mona Leon teksti
soljuu Klaus Rahikaisen hienona suomennoksena unenomaisista näyistä
sodan karuihin kuviin. Kirja nostaa lukijan jumalten keinuun, joka
heilahtelee äärestä toiseen, pimeydestä valoon, jossa ikuiset totuudet
ja maaelämän karu kauneus sulautuvat tarkoituksenmukaiseksi
kokonaisuudeksi. Joiltain osin kirja tuo mieleen libanonilaisen
runoilija Kahlil Gibranin ylevän kauniit tekstit.
Mona Leon kirjan
voi täydellä syyllä sanoa olevan maailmankirjallisuuden helmi,
kätkössä ollut mutta uudelleen löytynyt. Se on helmi sananmukaisesti
siinäkin mielessä, että se tiivistyy pohtimaan elämän ydinkysymyksiä
epäolennaisuuksia jaarittamatta. Kirjan sanoma puhuttelee ajasta ja
kulttuurista riippumatta, joten sen toivoisi mitä pikimmin tulevan
käännetyksi myös muille kielille, itään ja länteen. Tämä aika
suorastaan huutaa sitä!
Heikki Juutilainen
 |
MONA LEO o.s. Ehrström (1903-1986) varttui vuosisadan alun
Helsingissä. Mona alkoi jo varhain toteuttaa taiteellista
lahjakkuuttaan piirtämällä ja kirjoittamalla. Hänen elämäänsä
värittivät lapsuudesta asti ilo ja suru – veljen kuoltua tytön
tanssiaismekkojen helmoihin ommeltiin mustat surunauhat. Perheen
kesähuvilalla Mona tanssi yksin kalliolla, jonka hän oli nimennyt
Itkuvuoreksi.
Ystävyys Saarisen perheen kanssa Hvitträskissä rohkaisi Monaa ja
johti taideopintoihin Münchenissä. Huonekalujen muotoilijana ja
taidekäsitöiden tuottajana hän valmistautui varsinaiseen
elämäntyöhönsä: Mona toimi kahden vuosikymmenen ajan uraauurtavana
ja arvostettuna nukketeatteritaiteilijana sekä Suomessa että
ulkomailla.
Mona etsi vastauksia suuriin kysymyksiin jo lapsena. Osa koko
elämän ajan kestänyttä totuuden etsintää oli kirja Livet älskar
dig (Elämä rakastaa sinua), jonka kirjoittamisen hän aloitti ennen
talvisotaa vuonna 1939. Kirja julkaistiin välirauhan aikana vuonna
1940. Mona tunsi olevansa yksin ajatuksineen, jotka nyt jatkavat
elämäänsä 111 vuotta hänen syntymänsä jälkeen. |
