Jokaisella
on suojelusenkeli
Uusi kirja on jatko-osa suuren menestyksen
saaneelle omaelämäkerralliselle Enkeleitä
hiuksissani -teokselle.
Lorna palaa nuoruuteensa Irlantiin ja kertoo,
kuinka enkelit ovat auttaneet ja johdattaneet
häntä. Lorna paljastaa ensi kertaa, miten
kuolleiden rakkaittemme sielut voivat palata
taivaasta avuksemme ja oppaaksemme.
Ultran artikkeli
Teksti Tuula Pelttari
Enkeleiden salaseurat
- Lorna Byrnen uutuus vie enkelten maailmaan
Lornan
kirjoihin tutustuessa joutuu miettimään omaa
ajatteluaan sekä ihmisten ja lukijoiden usein
ristiriitaisia kommentteja - näkemysten ja Lornan
kokemusten epäilijöitä ja puolustajia. Kysymyksiä,
joissa on epäilyn maku, syntyy paljon.
Kun pääsee pidemmälle kirjoissa, on myönnettävä,
että aina on olemassa jokin ihmeellinen juju, että
jaksaa jatkaa lukemista ja ennen kaikkea: haluaa
päästä osalliseksi tästä Lornan ihmeellisestä
elämästä. Elämään jää usko siihen, että pienestä
ihmisestä kaikkine ominaisuuksineen pidetään
huolta.
On oikeastaan turvallista lukea, että enkeleitä on
valmiina auttamassa – on ns. toimettomia
enkeleitä, rukousten enkeleitä, Maaemo-enkeli,
kasvien ja puiden hoivaajaenkeleitä. Lukija saa
myös neuvoja, miten menetellä.
Lorna kertoo monesta meitä ahdistavasta asiasta –
kansainvaelluksista ja onnettomuuksista, mutta
ratkaisun avain on myös käsillä, kunhan vain
opimme rukoilemaan ihmisen ja maailman puolesta.
Kiittäminen ja pyytäminen on asia, jonka pitäisi
tulla tavaksi muun arjen lomassa, kuiskaus riittää
tai sanaton puhe, sillä enkelit ovat kuulolla. On
vain pyydettävä hyvää vilpittömästi. Maailman ja
luonnon monimuotoisuus tuodaan ihmisten
luettaviksi.
Enkelit suostuttelevat Lornaa jaksamaan
Enkelit myös tuntuvat nauravan Lornan epäilyille
joidenkin rankkojen kirjoitustehtävien suhteen,
mutta Jumala ja enkelit suostuttelevat Lornaa
jaksamaan. Jos Lorna tai tyttärensä Megan
marmattavat työtaakan alla, Lorna naurattaa
lukijaa kertomalla, miten enkelit matkivat tyttöä.
Enkelit osaavat pitää hauskaa, hyväntahtoinen ja
rakastava huumori on nyt myös tarkastelun alla.
Monesti enkelit, useimmiten arkkienkeli Mikael,
jättää vastaamatta johonkin Lornan kysymykseen ja
Mikael vain häipyy, mutta ilmestyy pian uudelleen.
Minua huvitti tämä tapa, että ”nalkuttava”,
kysymyksiä lateleva Lorna saa katsoa, miten
Mikael, Hosus tai joku muu enkeli häipyy noin
vain.
Kun oppii näkemään itsensä enkelten silmin,
kysytään huumoria. Suru tai masennus haipuu ja
alkaa nauraa itselleen. Suojelusenkelimme, joita
jokaisella on, saavat avunpyyntöjä ja tuskittelua
kuunneltavakseen, usein olemme kuuroja ja sokeita,
kunnes rauhoitumme. Harva osaa tämän taidon tai
haluaa edes oppia ajattelemaan, millaisia olemme,
kun marmatamme, valitamme ja suremme.
Jumala on luonut ja lähettänyt enkelinsä ihmisen
avuksi, mutta näistä teoista ei välttämättä
kerrota aina julkisesti, jos ei ole näkijöitä tai
kokijoita, jotka alkavat uskoa enkelten maailmaan,
puhumattakaan muusta. Ennen kaikkea on
kummallista, että kun alkaa ajatella syntyjä syviä
ja sitä kuuluisaa vapaata tahtoamme, josta Jumala
Lornallekin muistuttaa enkeleidensä kera,
löytääkin outoja asioita täältä tavallisten
tallaajien maailmasta.
Outoa omasta mielestäni on se, miten ns.
arvostetut päivälehdet sekä TV1 suhtautuvat
henkimaailmaan tai enkeliuutisiin. Unohdetaan,
että Raamattu on erinomainen rajatiedon kirja ja
esimerkki oudoista tapahtumista. Enkeleitä on
jokaisessa uskonnossa, tahdoimme tai emme.
Lornakin kertoo, miten tärkeää usko on, mutta
ennemmin tai myöhemmin seurannee, että yhä enemmän
ihmisiä etsiytyy taivasmaailman pariin.
Valintammekin korjaavat maailmaa, hiljalleen
opimme valitsemaan paremman vaihtoehdon.
Enkeleitä ei aina erota ihmisestä
Lorna kertoo auliisti myös enkeleiden
ulkomuodosta, heidän pukeutumisestaan ja
siivistään, joista parikin enkelikirjailijaa on jo
aiemmin kertonut. Enkelikoodin kirjailija on jo
kertonut, miten enkelit eivät joskus erotu muista
ihmisistä, enkeli onkin pukeutunut vaikkapa
tavallisen työmiehen, farmarin, puutarhurin tai
kalastajan asuun riippuen kulloisestakin
”työtehtävästä”. Tampereen Koskikeskuksessa
tapasin minäkin vaikuttavan enkelin, jota ei
erottanut muista ihmisistä.
Lorna kertoo ilmatyynyistä, eli enkelit eivät
kosketa maata liikkuessaan, muutenkin koskeminen
on ollut kiellettyä. Nyt Lorna kertoo, miltä
tuntuu kun enkeli koskee kädellään: se valuu
loistavana valona Lornan käden päälle. Siivistä
Lorna kertoo myös erinomaisia huomioita. Saamme
lukea näistä ihastuttavista kokemuksista ja
taivasmaailman väreistä. Vielä enemmän
uteliaisuutta herättävät yksittäisten sulkien
voimat. Lukijalle aukeaa kysymysten ja ihmetyksen
virta.
Lorna kertoo myös hohtavista lapsista tarkoittaen
erityislapsia, joita monet väistävät. Nämä
erityislapset eivät yleensä elä kauan, mutta he
opettavat iloa, rakkautta ja pursuavaa tarmoa.
Jumalan lempilapsena
Lorna oli Jumalan lempilapsi, ja kun enkeli Mikael
otti Lornan sydämestä osasen haltuunsa, Lorna
matkusti ajassa taaksepäin leikkimään Jeesuksen
kanssa, kun tämä oli vielä nuori poika tai joutui
Jeesuksen ristiinnaulitsemisen aikoihin kokemaan
ihmeellisiä asioita. Lorna ei olisi halunnut kokea
Jeesuksen tuskaa, mutta se oli Lornan tehtävä.
Lukijat joutuivat yllättäen pyhiin tapahtumiin ja
suhtautumaan jaettuihin tietoihin.
Koskaan ei ole tarpeeksi tietoa enkeleistä,
koskaan emme lue tarpeeksi heistä. Se, mitä me
olemme nähneet joko vilauksenomaisesti tai
selkeämmin on enimmäkseen oma kokemuksemme,
monelle ikuisesti salassa pidettäviin kokemuksiin
perustuvia – eihän meitä uskottaisi. Mitä enemmän
koet, sitä enemmän joudut epäilyksenalaiseksi ja
sinulle nauretaan. Sinua saatetaan väistellä,
kenties putoat VIP-henkilöiden kutsulistalta tai
naapurikahvitukselta. Pikkujoulutkin ovat vaarassa
– jotenkuten enkeliteema sopisi juhlan henkeen,
mutta enkelit roikkuvat vain ilmoitustaulun
esiintymislistassa tai enkelikiiltokuva on
liimattu ikivanhaan kuusenkoristeeseen. Silti
enkelit eivät kaveria jätä!
Olipa pikkujoulua tai ei, Lorna tietää, että
jokaisella on kaikkialla mukana myös ikioma
suojelusenkeli, joka ei jätä ketään.
Lorna kertoo kirjassaan tietoutta enkeleistä,
sillä nyt oli aika saada tietää enkeleistä
enemmän. Ihmiskunta valaistuu ja oppii muistamaan
enkelit muutoinkin kuin kaupallisuuden myötä. Yllä
kuvatun pikkujouluteeman ympärillä pyörii muutakin
enkelikauppaa, nimenomaan enkelit esikuvinaan.
Halutaan ostaa enkeliaiheisia kortteja,
rintamerkkejä, kaulakoruja, kiiltokuvia. Sitten
muotiin tulivat enkelipatsaat ja muut aiheet. Pian
puutarhoissa solisi vesi enkeleiden ympärillä ja
muitakin uskonnollisia patsaita ilmaantui. Ihmiset
halusivat ajatella, että kotona, pihalla tai
parvekkeella olisi enkeli.
Koulutuksemme on yhä kesken
Lornan kirjoissa tuodaan esiin enkeliryhmiä ja
paljoutta tehdään tiettäväksi. Jotkut haraavat
tätä näkymää vastaan. Oltiin totuttu enimmäkseen
kahteen jokea ylittävään lapseen ja
suojelusenkeliin. Maisema oli rajattu yhteen
enkeliin eikä mielikuvitus ollut myöskään tottunut
enempiin enkeleihin ja missä kaikkialla heitä
olisi. Ne, jotka olivat nähneet enemmän,
pysyttelivät yhä hiljaa, mutta kuitenkin enkelien
lukumäärästä oltiin uteliaita.
Lornan näkemät enkelimäärät tulivat ajan myötä
tutuiksi, ihmisten koulutus oli määrätietoista ja
lukihäiriöinen Lorna sinnitteli eteenpäin ja
lopulta hänen piti kirjoittaa ei vain yksi kirja,
vaan useita kirjoja. Uusimman kirjansa myötä
hänelle annettiin kirjoittamista varten
apuvälineitä, hän saattoi sanella kirjansa ja
opettajaenkelit olivat hänen tukenaan. Lorna myös
kertoi, että hänen jälkeensä tulee
enkelikirjailijoita, koulutuksemme on yhä kesken.
Vaikka katolinen kirkkokin myi enkeliaiheitaan,
muukin maailma taipui enkelien teemaan ja
muistutti tällä tavalla enkeleistä. Lorna opetti,
miten pyytää jotakin enkeleiden kautta, ja pian
lukuisat enkelikuvat ja patsaat tekivät
tehtävänsä, kun ihmiset innostuivat ostamaan
niitä. Joka kerran kun joku kulki patsaan tai
kuvan ohi, iskostui enkeli entistä enemmän
mieliin.
Meitä autetaan
Jumala ei siis ole meitä hylännyt, vaan Hän auttaa
tarpeen tullen. Lorna on yksi lenkki, jonka kuuluu
muistuttaa suojelusenkeleistä ja valottaa elämän
henkistä todellisuutta. Enkelten kosketus
-kirjassa on 35 lukua, ja niiden myötä saamme
kokea ikimuistoisia enkelihetkiä. Lorna ei saanut
kokea kaikkea ihmeellistä yhdellä kertaa, mutta
matka lapsuudesta nykyhetkeen on antoisa ja lisää
uskoamme ja halua rukoilla. Olemme valmiita
ymmärtämään, vaikka nykymaailma heittääkin varjoja
vaelluksellemme. Kaikki liittyy kaikkeen.
Minua ilahdutti havainto, miten enkelit
esittelevät eläin- ja kasvimaailmaa. Moni
enkelinetsijä huomioi, miten muutama
enkelikirjailija toi esiin eläinten ja kasvien
olemassaolon ja tarkoituksen, mutta Lorna oli
vielä vaiti. Nyt Lorna kertoo, miten
rakastetuimmat eläimemme odottavat meitä
taivaassa, Jumala nostaa nämä vastaanottamaan
saapuvia.
Kasvit juttelevat keskenään, ja lukija saa
opastusta puiden ja kasvien ihmeellisyyksin.
Meille neuvotaan, että jos istuttaa puita, pyri
istuttamaan nuori puu vanhemman läheisyyteen,
jotta vanhempi puu pystyy tukemaan ja neuvomaan
nuoren puun kasvua. Jokainen meistä tarvitsee
tukea. Näin puutarhasta huokuu rauha ja onni,
välittäminen.
Kasvavan lapsen vierellä pitää olla joku vanhempi
tasapainon saavuttamiksesi. Lapsemme ovat
muodostumassa kännysukupolveksi, joka on helppo
unohtaa – ovathan he viimeinkin hiljaa. Ajantaju
kuitenkin katoaa ja niitämme sitä mitä olemme
kylväneet.
Nautitaan enkeleistä, tarinoista. Sielumme ei pian
osaa olla ilman rukousta. Meillä kullakin on oma
tiemme, tehtäväpolkumme. Aseet vaikenevat, kun
rukous puhuu.
