Kun miehen sydän avautuu
Klaus Rahikainen
173 s.
Kustantaja I Am Books, 2016
Nappiin
osuva on Rahikaisen uusimman kirjan nimi; juuri tällainen vuodatus
siitä syntyy kun mies kerran sydämensä avaa. Herkästi ja
ymmärrettävästi kirjoittaja avaa näkymät sisäisiin ja ulkoisiin
maailmoihinsa. Hän löytää uusia näkökulmia ja kielikuvia
moninaisiin elämän tilanteisiin ja jokaisen sisällä velloviin
pohdintoihin olemassaolon suurista ja pienemmistä kysymyksistä.
Sisäiset pelot, lukittumiset ja varjot sulkevat mielemme monesti
kuin noidankehään, josta vapautuminen on niin suurenmoinen asia,
että tällaiset vilpittömät pyrkimykset lähimmäisten auttamiseksi
ovat aina tervetulleita.
Rahikainen
kirjoittaa: "Monet kehon hauraassa ajallisuudessa kokemamme
pelästymiset ovat pysäyttäneet luomisemme kesken kaiken,
traumatisoineet luomisen pyhän liikkeen pelokkaiksi varjoiksi
meitä ympäröivään energiakehään." Huikean kauniisti sanottu ja
niin totta! Hän puhuu uusin vertauksin esimerkiksi
kuolemanohjelmastamme tai siemenihmisistä ja avaa tällä tavalla
lukijan silmiä näkemään ja oivaltamaan kenties jotain uutta.
Miehen
sydämeltä purkautuvat niin sisäiset hengen harhailut kuin
ihmissuhteiden ristiriidat ja myös maailmanpolitiikan ja
markkinatalouden juonet. Kaikkien vyörytysten keskellä kirjan
sisältö vaikuttaa hiukan jäsentämättömältä, ikään kuin ajatus
hyppelisi "asiasta kolmanteen". Se on kuitenkin pientä pintapölyä
tärkeimpien asioiden kannalta. Kirjoittajalla on selkeät
näkemykset erilaisista vallan käytön muodoista ja pelolla
alistamisesta, joiden ymmärtäminen rohkaisee pysyttelemään omalla
tiellä.
Rahikainen
viittaa myös voimakkaisiin näkyihinsä, joita hän olisi voinut
ruotia hiukan syvemminkin. Kun hän kirjoittaa mm. että "joka kerta
kun olen rohjennut pysähtyä ja kohdata sisäiset demonini, mitä ne
sitten ovat olleetkaan, ne ovat aina antautuessaan antaneet tilaa
suloiselle rauhalle…" jää kaipaamaan selitystä "miten?". Miten hän
on kohdannut demoninsa ja saanut ne antautumaan? Tosin tuo sana
"aina" viittaa siihen, että demonit ovat aina myös palanneet.
Sotien
syitä, suuryritysten diktatuuria, demokratian näennäisyyttä,
paisuvaa pakolaisuutta ja muita maailmanlaajuisia ongelmia
ruotiessaan kirjoittajan näkemys fokusoituu meihin jokaiseen
yksilöinä: jos en herää harhasta vaan katson maailmaa
"kontrolloidun ihmisen pelokkain silmin, ylläpidän juuri
tuollaista maailmaa". Mutta kun avaudun näkemään sisäisen
jumaluuteni, luon "uutta rakkauden ja ymmärryksen maailmaa. Niin
yksinkertaista se on!" Tässä on teoksen punainen lanka.
Tokihan
päivänpolttavat maailmanpolitiikan kriisit painavat myös miehen
sydäntä, ja niitä puretaan näinä aikoina jokaisen oluttuopin
ääressä, mutta selvittäessään Venäjän ja USAn toimien taustoja
Rahikainen jättää turhan puhtaat jauhot Putinin pussiin. Se ei ole
kokonaisuuden kannalta kuitenkaan kovin merkittävää, sillä kaikki
ne hohtavat helmet, joiden luokse hän lukijansa vie, ovat
tuhannesti tärkeämpiä. Oman sisimmän ja siellä piilevien
pimentojen rehellinen ja suora kohtaaminen toimivat lukijalle
malleina omakohtaiseen työskentelyyn kohti vapautta. Harvapa
uskaltaa kaivaa sisimmästään esiin oman "natsin", mutta vain
tunnistaessamme omat mahdollisuutemme pahaan, voimme ymmärtää sen
olemuksen toisissa, ja lähteä tietoisesti kohti muutosta. – Hyvä,
Klaus!
Kirjan
loppupuolella kuljeskellaan vielä siellä ja täällä kirjoittajan
nuoruuden retkillä ja harharetkillä. Ehkä nuokin avautumiset olisi
voinut jäsennellä kirjaan hiukan loogisemmin, ihan lukijan parasta
ajatellen, tai jättää ainakin osan pois. Hiukan sekavaa nimittäin
on avautumisten vyörystä poimia siellä odottavia helmiä, mutta on
se silti vaivan arvoista.
Heikki Juutilainen
KUSTANTAJAN ESITTELY:
”On
määrättömästi kaikenlaisia elämäntaidon oppaita, mutta tämä sinun
kirjoittamasi on erilaista. Syvän henkilökohtaista.” Aino K.
Sama vika
Rahikaisella! Sama unohduksen taakka sydäntä rasittamassa!
Elämä on
ihme. Se haastaa meidät jokaisena hetkenä, aina kun sydän lyö.
Elämä haastaa meidät avautumaan vapauteen ja viattomuuteen,
luopumaan kaikesta sydäntä rasittavasta.
Sydän
pysähtyy kun se ei enää jaksa kantaa taakkojamme, se lyhistyy
menneisyytemme vaivojen alle. Sydän ei kestä enää…
Kun miehen
sydän avautuu kertoo miehestä, joka löysi omasta sydämestään
kaiken elämän lähteen. Se kertoo myös sinusta, sillä sinunkin
sydämessäsi sykkii sama ikuinen elämä, se joka sinä todella olet.
Klaus
Rahikaisen kirja antaa lukijalle syvän ja sielua puhdistavan
vastauksen kaiken luomisen kerran aloittaneeseen kysymykseen: Kuka
minä olen?
