Johanna Paungger
ja Thomas Poppe
Kuun vaikutus
Yläkuu kustannus 2008
220 sivua + taulukot
34 e
Kirjan
koko otsikko Kuun vaikutus puutarhassa, terveydessä, maanviljelyssä ja
metsänhoidossa kertoo kaiken oleellisen kirja annista.
Olisiko käytännönläheinen kuutietous tulossa takaisin koska myös Anne
Pöyhösen Yläkuu ja alakuu –kirja ilmestyi pari vuotta sitten. Tai voisiko
kysyä, yrittääkö kansanomainen kuuperinne takaisinpaluuta kunnes se
torjutaan sivistyneistön tieteen panssariohjuksilla?
Paungger ja Poppe ovat tärkeällä asialla. Kuun vaikutukset luonnon
ilmiöihin koskettavat meitä kaikkia ja se voisi kuulua jokamiehen ja
–naisen tietouteen ikään kuin työkalupakin osana toimia kuunvaiheiden
edustaman luonnollisen elämänenergian kierron mukaan. Kirjoittajat ovat
koonneet tietonsa ihmisiltä, vanhemmilta sukupolvilta Tirolista, siis
Itävallan alppiseuduilta ja Etelä-Saksasta ja Sveitsistä. Kuuperinne on
tosin melkoisen yhdenmukaista ja samoja peukalosääntöjä löytyy myös
suomalaisesta perinteestä kuten Kustaa Vilkunansa lukeneet tietävät. Ja
tämä perinne on vanhaa, se ei alkanut talonpoikaiskulttuurista
1800-luvulta vaan palautuu vuosisatoja varhaisempiin aikoihin.
Kirjoittajat edustavat maanläheistä ja kokemusperäistä lähestymistapaa.
Kuunvaiheiden toimivuutta voi itse kukin koetella. Koepalaksi riittää
vaikka oma puutarha, oma kroppa, metsäpalsta tai kaadetut tukkipuut,
joista on määrä kopistella kasaan kesämökki. Perussääntöjä kuunvaiheiden
tarkastelussa on jako kahteen: taivaalla on kasvava ja vähenevä kuu ja
molemmat kuunkierron päävaiheet altistavat luonnon voimien käyttäytyvän
tietyllä tavalla. Kasvavissa vaiheissa vahvistuu se, mikä on alussa,
vähenevissä vaiheissa voi taas poistaa, siivota, karsia, hävittää. Tällä
periaatteella on kauaskantoiset seuraukset vaikkapa puutarhan viljelyssä.
Uusikuu antaa mahdollisuuden aloittaa jotakin alusta.
Ja oma keho tarjoaa kokeilun mahdollisuuksia. Kirjoittajat pitäytyvät
vanhassa opissa siitä, että Kuun sijainti tietyssä eläinradan merkissä
herkistää merkin edustaman ruumiin alueen tai elimen niin, että kirurgiset
operaatiot sillä alueella ovat vaarallisia. Lääkekasvien keräämisessä on
omat sääntönsä ja samoin lääkkeiden nauttimisessa.
Ehdottomasti hyvää ja kestävää Paunggerin ja Poppen kirjassa on se tuki,
minkä he antavat puhtaammalle ja luonnonmukaisemmalle elämäntyylille
kuunkierron mukaan. Tehoviljely, ruumiin vaivojen hoito kovilla lääkkeillä
tai puutarhan kasvien kiihdytys lannoitteilla on osa meidän modernia
syöpäämme, joka leviää holtittomasti kaikkialle, minne ”edistys” saapuu.
Toimiminen luontoa vastaan ja luonnon voittamiseksi kun on länsimaisen
kulttuurin perussanoma. Kuunvaiheiden mukaan eläminen on osa tervettä
pyrkimystä vahvistaa ihmisen juuria luonnon maailmassa, jonne - yllättäen
joidenkin mielestä - ulottuvat myös läheisen tähtitaivaan ilmiöt.
Käytännön elämällä kuunvaiheiden mukaan on tietysti rajoitteensa. Asiat
tehdään virallisen aikataulun mukaan, lääkärit leikkelevät potilaita oman
työjärjestyksensä ja virka-aikansa mukaan; puut kaadetaan tilaustarpeen
mukaan; siivotakin pitää epäsopivina päivinä jos vaimo patistaa. Kaikkea
ei voi sovittaa kuunvaiheiden mukaan, mutta se ei ole tarkoituskaan. Mutta
niin kuin kirjoittajat toteavat, kun tekee asiat luonnon oman virtauksen
mukaan, ne onnistuvat, se tuntuu hyvältä. Eikö se ole suurenmoinen
saavutus?
Voin kuvitella miten kirja vaikuttaa. Osa ihmisistä voi tuntea innoitusta
kirjan sanoman ja ohjeiden seuraamiseen. Kirjan lopussa on sitä varten
vielä vanhanaikainen kuukalenteri eläinradan merkkeineen vuosille
2007-2014. Osa vetäytyy välittömästi tieteellisen panssarinsa suojaan ja
ryhtyy vaatimaan kaksoissokkokokeita tomaattien kasvuvauhdilla erilaisina
istutuspäivinä ja ylipäätään siitä miten se Kuu muka vaikuttaa, vuorovedet
on ainoa asia, johon sen fysikaalinen, mitattava vaikutus yltää. Olipa
jossain lehdessä artikkeli siitä, että Saksassa oli tutkittu eri päivinä
ja kuunvaiheina kaadettujen puuaineksen syiden fysiologisia muutoksia –
yllätys yllätys – eroja ei löytynyt. Mutta kysyä voi, paljastavatko
tieteen menetelmät kaikki tekijät luonnosta vai jääkö sen ulkopuolelle
vaikutusyhteyksiä, jotka myöhemmin löydetään?
Ja kirjassa on yksi yllätys. Siinä puhutaan Kuusta, kuunvaiheista,
eläinradan merkeistä jne., mutta siinä ei käytetä kertaakaan sanaa
”astrologia”. Se on varmasti kirjoittajien tietoinen päätös – pidetäänpä
hevoset ja lehmät omissa karsinoissaan.
Raimo Nikula
Samoilta tekijöiltä ilmestynyt:
Kuun vaikutus
rakentamiseen
