Ultran kirja-arvostelu |
Eva Bell Werber: Mestarin hiljainen ääni Kustannus Oy
Rajatieto 1996 Henkisemmän ihmisminän hyvinvoinnista huolissaan olevia kirjoja ei juuri ilmesty.
Joulukirjojenkin joukossa näyttävin osa ihmisiä koskevista oli keittokirjoja. Oikein
saa etsimällä etsiä sellaista, minkä avulla pystyisi todella hiljentymään ja
puhdistautumaan maallisen melskeen keskellä. Mestarin hiljainen ääni on sellainen kirja. Sen lyhyissä ”sakramenteissa” on toistuvasti sama teema: pyrkimys sisäiseen tasapainoon itsensä kanssa ja kuuntelemaan Mestarin ääntä. Onko Werberin meditaatioiden kautta saamissa ohjeissa sitten kysymys nimenomaan Mestarin Jeesuksesta, vaiko yleensä jumaluuden viisaan äänen välityksestä, lähestymisestä Logosta kohden, sen saa jokainen lukija itse päätellä. Itse koin eräin paikoin ”hiljaisuuteen kehottamisen” tarkoittavan myös kääntymistä oman sielunsa puoleen, joka usein näillä ajan aalloilla keinuessamme tuntuu jäävän peräti irralliseksi käsitteeksi raadollisen ruumiin toiminnoissa. 94 pikkulukua kirjassa muodostavat miltei epätodellisen kauniin kokonaisuuden. Sellaista ei käytäntö tunne, kenties vain korkealle kehittynyt joogi. Mutta ihmiselämällä on kuitenkin aina mahdollisuutensa. Sanotaan, että jos päämäärämme on niin korkealla, ettemme sitä koskaan saavuta, pääsemme kaikista korkeimmalle. Tähän viittaa kirjan Mestarin omakin näkemys: ”Olen juuri alkanut ymmärtää, kuinka vaikeita opetukseni ovat. Niiden kieli on yksinkertainen ja ajatus näyttää selkeältä ja mutkattomalta, mutta on vaikeata ymmärtää missä määrin ne ovat todellisia jokapäiväisessä elämässä. Älä kuitenkaan menetä rohkeuttasi…” Yrittäkäämme siis hiljentyä
Werberin opastuksella. Esko Mustonen
|
