Näe metsä puilta
– Esseitä, kolumneja ja pakinoita matkan varrelta
Erkki Lähde
225 s.
Kustantaja Arator, 2016
Silloin
kun kotimainen paperiteollisuus ajautui kriisiin, alkoi ilmiö
kiinnostaa minuakin. Tutkittuani asiaa harrastuspohjaisesti,
ilmeni pian että syyt ja seuraukset ovat paljon enemmän menneen
virheratkaisuissa, eli käytännössä 60-luvun
talousmetsäajattelussa.
Piti mennä
melkein vuosikymmen eteenpäin, kunnes Ultran myyntipöydällä näin
ensimmäisen Erkki Lähteen kirjan. Lähde on toiminut
Metsäntutkimuslaitoksen metsänhoidon tutkimusosaston professorina
vuodesta 1980, ja jäi eläkkeelle vuonna 2002. Hän on käytännössä
puhunut tästä asiasta koko ammattiuransa ajan – ollen koko ajan
metsäyhtiöille se huutavan ääni erämaassa – ja jatkanut aihetta
eläkekirjailijana. Ihmeellistä, että en aiemmin ollut miehestä
kuullut, mutta ilmeisesti hän on vaikuttanut pienissä
ammattipiireissä, ja alan ammattilehdissä, johon harvemmin eksyy.
Yhtä kaikki, Näe Metsä Puilta on sarja hänen kirjoituksiaan,
pakinoita ja kolumneja eri vuosilta, joita on ilmestynyt
erinäisiin metsänhoitoalan julkaisuihin.
Niiden
sanoma on hyvin selvä. Talousmetsäajattelu ei ole ainoastaan
kaventanut luonnon monimuotoisuutta, vaan kun sellukeisarit ja
heitä myötäilevät metsälaitokset ovat ohjanneet metsänhoitoa tähän
suuntaan, on metsänomistajalle aiheutunut mittavia
hukkaprosentteja. Sahoja on suljettu vaneripuun kadotessa, omaa
huonekaluteollisuutta ei ole ja rakennuspuu pitää käytännössä
tuottaa ulkomailta. Kun lopulta brasilialainen eukalyptus
syrjäytti kotimaisen kuusipuun paperipuuna niin laadun kuin
tuottavuudenkin kannalta, ajautui kriisiin koko metsäsektori, ja
vanhat sellupatruunat katosivat hissuksiin eläkkeelle
ymmärtäessään viimein mittavan kokoluokan virhearvionsa. Samalla
kaikki nämä vuodet Lähde on varoittanut kehityskulusta sormi
pystyssä, ollen lähinnä rahanhimoisten metsäjättien kiusankappale.
Miksi Erkki
Lähdettä ei ole koskaan kuunneltu? Hän on ollut lähinnä
yksinäinen susi ammattikollegojensa parjaamana ja valtapolitiikan
karsastama, vaikka hänellä on olleet parhaat tutkimusnäytöt siitä,
että päin mäntyä mennään. Asiaan saattaa vaikuttaa sekin, että hän
ei ole osannut hankkia ystäviä esimerkiksi
luonnonsuojeluyhdistyksiltä koska on kritisoinut näitäkin siitä,
että he ovat keskittyneet yksittäisten suojelualueiden
perustamiseen varsinaisen metsänsuojelun kustannuksella. Niinpä
metsänsuojelu onkin ollut yksittäisiä metsäsaarekkeita – toisinaan
suoranaisia epäpaikkoja – keskellä monikymmenhehtaarisia
hakkuuaukeita, joissa koneellinen puunkaato myllää tanhuat
maaperää ja pohjavettä myöten.
Näe Metsä
Puilta on kiinnostava kirja, ja kirjoitus toisensa perästä se
alleviivaa sanomaansa. Näkee miten herkeämättä Lähde on yrittänyt
valistaa lyhytnäköisiä metsäjättejä ottamaan järjen käteensä, ja
kirjoitellut lyhyesti ja vuoroon pitkästi eri ammattilehtiin
pelastaakseen mitä pelastettavissa on – turhaan. Kotimaiset
metsämme - ja sen myötä koko luonto –on häpeällisessä tilassa. On
kuitenkin sanottava, että jos viralliset tahot ovat karsastaneet
tätä tuomiopäivän profeettaa, niin kaupunkilaistuneet
metsänomistajat 2000-luvun alussa ryhtyivät avoimeen kapinaan
talousmetsäajattelua vastaan. Luonto onkin aavistuksen elpynyt,
kiitos Lähteen kaltaisten kansankynttilöiden, jotka ovat voineet
vaikuttaa yksityisiin metsänomistajiin ns. alakautta eli
kyökinoven puolelta.
Nykyisin
talousmetsät ymmärretään mittavan kokoluokan virheeksi.
Valitettavasti suomalaiseen mentaliteettiin kuuluu myös, että
vaikka asia myönnetään virheeksi periaatteellisella tasolla,
käytänteet eivät muutu. Metsäpohjia lannoitetaan edelleen, soita
kuivataan metsäpohjiksi ja metsiä harvennetaan aidon talousmetsän
ehdoilla, ja edelleen istutetaan taimikoita luonnollisen kasvun
sijaan, ja virhettä aiotaan näemmä toistaa vielä seuraavaankin
puupolveen.
Omasta
puolestani en voi kuin toivoa, että jossakin kohtaa Erkki Lähteen
aatokset löisivät itsensä lävitse laajemmissakin piireissä, ja
erityisesti niissä piireissä, jotka näistä asioista päättävät.
Tässä mielessä suositan tätä kirjaa ehdottomasti yleissivistyksen
nimissä, jotta näkee missä mennään metsäsektorin osalta. Kirjan
paras anti on kumminkin sen kirjoitustyylissä, joka ei ole
syyllistävä, kauhukuvia maalaileva eikä sen lukemisesta tule paha
olo, ja turhautunut raivo, vaan asenne on kuitenkin loppujen
lopuksi positiivinen tulevaisuudennäkyineen.
Jukka Nieminen
KUSTANTAJAN ESITTELY:
Kovaa
faktaa ihmisistä ja luonnosta herkän pehmeällä fiktiolla
terästettynä!
Syväekologiassaan professori Erkki Lähde ottaa tiukasti kantaa
länsimaisen ihmisen piittaamattomuuteen ja lyhytnäköisyyteen
ahneeseen toimintaan. Sen seurauksena tulevaisuutemme on vakavasti
uhattuna. Avarana ajattelijana ja keskustelijana tunnettu Lähde
esittää kirjassaan nykymenolle parempia vaihtoehtoja. Hän tuo
rohkeasti esiin myös nykytieteen hyljeksimiä aineettomia
ulottuvuuksia. Metsän ja luonnon elämänvoimien tutkiminen on ollut
erityisesti hänen sydäntään lähellä ja mielenkiinnon kohteena.
