Pistis Sophia
– Gnostilainen käsikirjoitus 300-luvulta
Seppo Aalto, Jouni Marjanen (toim.)
424 s.
Kustantaja Aatma, 2013
38
e
Jeesuksen opetuksia
ylösnousemuksen jälkeen
Kristillinen
gnostilaisuus esiintyi 100-luvun ensimmäisellä puoliskolla Syyrian
Antiokiassa ja Egyptin Aleksandriassa ja levisi nopeasti eri puolille
Rooman valtakuntaa. 300-luvulla kristinuskon saatua virallisen aseman,
alettiin sitä vainota, ja 500-luvulla se katosi Välimeren alueelta
kokonaan. Kuitenkin gnostilaisia mysteereitä siirtyi myöhemmin esim.
osaksi vapaamuurariutta.
Ennen Nag Hammadin kirjaston löytämistä 1945 Pistis Sofian ohella
tunnettiin vain kaksi muuta gnostilaista koodeksia. Pistis Sofia on niistä
laajin ja sen tekstit edustavat gnostilaista aatevirtausta, jonka mukaan aineellisen maailman ja ihmisen aineellisen kehon on luonut
luojajumala eikä korkein Jumala. Ihmisen sisällä on kuitenkin korkeimpaan
Jumalaan yhdistävä henki ja ihmisen tehtävänä on pyrkiä takaisin
korkeimman Jumalan yhteyteen. Pistis Sofiassa Jeesus opettaa oppilaitaan:
kahtatoista apostolia, Magdalan Mariaa — jonka asema on keskeinen —,
Jeesuksen äitiä ja Betanian Marttaa, vuoropuheluina ylösnousemuksensa
jälkeen yhdentoista vuoden ajan. Jeesus kuvaa kuinka 24 Valon
mysteerin ymmärtäminen auttaa ihmissieluja tiellä totuuden ja
Valon alueille ja kertoo, ettei ole olemassa korkeampia mysteereitä
kuin nämä, jotka johtavat sielut Valojen Valoon. Kirjassa on myös H. P.
Blavatskyn — teosofisen tutkijan — laatima Pistis Sofian kommentaari ja
avainkäsitteiden hakemisto.
