Sielunvaelluksilla
Irma Ahlgrén
Kustantaja Lilatech, 2014
102 s.
*PAINOS LOPPU*
Henkimaailman opastusta menneiden elämiensä tutkijoille ja toisen
värähtelytason olentojen kanssa matkaajille.
Henkimaailmasta ja omista kokemuksista tulvivat kirjat alkavat olla
täydessä kukassa. Kirjailijalla on paljon sanottavaa, ja hänen
maalauksensa tarinoistaan ryydittävät kirjaa. Nämä ns.
”yö-päiväkirjat” kokemuksista muistuttavat lukijaa jälleensyntymien
virrasta. Ei ole elämää ilman unia – vaikka usein kuvittelemmekin
niin, koska suurin osa ei muista edellisiä elämiään saati näkemiään
unia. Mutta jossakin alitajunnassa nekin piilevät ja odottavat vain
estradia toteutuakseen.
Irma painottaa, miten tärkeätä on suhtautua
positiivisesti sekä omaan itseensä että kanssakulkijoihin. Tiedän,
että vaaditaan paljon, kun aikoo avata omien maailmojensa unet ja
minua hymyilytti Irman käyttämä sana ”unilukkari”. Tarvitsemme
elämäämme erilaisia ihmisiä ja kokemuksia, mutta ennen kaikkea näitä
unilukkareita, jotka herättelevät meitä kertomaan ja tulkitsemaan
unimaailmojamme tai kaukaisten, henkisten avaruusretkien kokemuksia.
Mielenkiintoni Irman teksteihin heräsi, kun
totesin hänen liikkuneen myös minua kiinnostavissa maailmoissa,
kenties mekin olemme kohdanneet. Tarina alkaa luvusta Ovi. Niin totta
on, että kaikki yksilöä rikastuttava ei ole silmin näkyvää, käsin
kosketeltavaa ja fyysisin aistein havaittavaa. Miten tärkeää olisikaan
opettaa ihmisiä avautumaan omista kokemuksistaan ja tunnoistaan, koska
oven aukaistuamme se johtaa niin moninaisille poluille. Mutta joskus
ovi saattaa pysyä kiinni, koska ei ole vielä oikea aika nähdä
oventakuisia asioita.
Irma ihmettelee tuttuja kysymyksiä: kuka minä
olen, mitä selkouneni kertovatkaan, mitä meditaatio on minulle
avannut, kuulemme kuulumattomia ja näemme näkymättömiä, vaistoamme
etukäteen asioita, jotka tapahtuvat lähitulevaisuudessa – tai ovat
tapahtuneet menneisyydessä. Ja mitä lapsemme tai lapsenlapsemme
ovatkaan kertoneet ohimennen olleensa ja eläneensä muualla.
Irma pyytää meitä tarkkailemaan vahvoja puoliamme
ja taipumuksiamme – kenties menneet elämät elämämme pyytävät
huomiotamme. Irman näyt eivät ole tulleet aikajärjestyksessä, vain
regressio-istunnoissa kuljetaan ajassa edeltävästä elämästä
taaksepäin. Muistan erään tanskalaisen regressio-ohjelman, missä
käytiin kirkonkirjojen avustamana eri paikoissa, joskus löydettiin
sopiva kohde, joskus ei.
Irman alkukoti on Siriuksen planeetta ja
matkoillaan Irma tapasi Kryonin ja arkkienkeleitä. Atlantiksellakin
Irma on ollut ja tutustunut Ae Metatroniin, joka oli Atlantiksen
Suuren Pyramidin alla sijaitsevan kirjaston valvoja. Irman retket ovat
huimia, rautakautinen Maa-planeettakin tuli tutuksi, samaten minunkin
unikokemukseni Jukatan ja myös ylipappi. Egyptiä en voinut taaskaan
unohtaa, ja Ptolemaiosten suku tuli esiin - Irmahan oli ollut
Kleopatra.
Sota ilmeni Irman näyissä keltapunaisena
olentona. Pohjois-Amerikka, Lähi-itä, Kanada, Skotlanti, 1800-luvun
Lontoo… lukijalle avautuu monitahoinen maailma.
Irma kehottaa muistamaan toisen värähtelytason
olentoja, vainajien henkiä ja auttamista. Irma tarinoi Apokalyptisestä
ratsastajasta, sieluista ja ennen kaikkea siitä, että eläimilläkin on
sielu. Luonnonhengillä, puiden hengillä ja keijukaisilla on tärkeä
osansa unohtamatta salamantereita, tulen henkiä.
Irma ei ole unohtanut mainita
kalliomaalauksiakaan Astuvansalmella, eikä matkoja ulkoavaruuteen ja
muille planeetoille. Vierailut toisilta planeetoilta kuuluvat Irman
kokemuskenttään myös. Marsista ja Uranukselta vierailtiin maassa.
Joutui Irmakin viimein kohtaamaan ufoja, joita ei pitänyt kovin
todellisina, mutta aito kokemus kasvatti.
Kaikkeen kuuluu myös auttajatoiminta. Paljon
Irmalla onkin asiaa. Kirjan luettuaan tuumii, että maailma ja
universum ovat ylenpalttisia, mutta matkamme toivottavasti kohti
harmonista yhteiskuntaa. Meillä on vielä paljon opittavaa.
Tuula Pelttari
