Autuaiden Saari
Andrei Pajanne
1000 s.
Kustantaja Imogen Books, 2013
*PAINOS LOPPU*
Uusi kirja ja uusi kirjailija taittavat peistä lukijan kanssa. Kansi
uteluttaa – se tarjoaa palan universumia, sillä päällys kuvaa Plejadien
tähtijoukkoa: NASA , ESA & AURAC /Caltech ja Venuksen syntymää Alexander
Cabanel, 1863. Plejadit ja yleensäkin tähdet ovatkin pääosassa koko
tarinassa. Utuinen kansi ja 1000 sivua – riittäisikö lukijan sisu,
sekoaisiko hän, jaksaisiko lukea kirjan kannesta kanteen?
Rakkauden teema on keskeinen, ja rakkaudesta on kirjoitettu niin kauan,
kuin rakkautta on ilmennyt, aikakauden ja tapojen mukaan. Aina kuitenkin
on ollut olemassa oma, yksityinen rakkaus, kokijalleen ihmeellinen ja
käsittämätön. Siitä juuri Autuaiden saari kertoo.
Missä on Autuaiden saari? Omissa aivoissamme vai meressä? Yhtä kaikki
kirja tarjoaa sukelluksen mystiikkaan, romantiikkaan ja tieteisfantasiaan.
Näkyvä ja näkymätön ovat aina läsnä ja kirja on kuin rakkauskirje. Kaikki
tapahtuu kuin Uniajassa, mieleeni tulikin aboriginaalien Uniaika, jossa he
olivat taitureita.
Kirja alkaa kuitenkin helposti omaksuttavana käsitellen päähenkilö
Andreaksen lapsuutta ja perhettä, jossa poika eli, vanhempia ja sisarta,
joka kuolee ja Andreas suree, että kaikki oli hänen syytään. Andreaksen
maailma sulkeutuu ja muuttuu. Poika ajatteli, että maailmassa oli asioita,
joita ei voinut antaa anteeksi.
Andrea kokeili kaikkia unohduksen tuovia keinoja onnistumatta siinä, mutta
kun Andreas tapasi Merin, rakastettunsa, elämä muuttui. Kysymyksiä jäi
silti. Andreaksen ajatukset kiisivät. Merityttö ja tähtipoika elivät
elämäänsä, ja kirjailija käsittelee syvällisesti mm. lapsettomuutta ja
mitä kaikkea saa aikaan totuus siitä, ettei voi saada lasta. Minne mieli
kääntyy silloin, sen Pajanne tuo esiin.
Kirjan Andreas on universumin etsijä, Autuaiden saaren vanki, joka oli
piirtänyt joskus kartan saarestaan ja nimennyt sen kohdat ja rakentanut
tällä tavalla mielikuvitukselle totuuspohjan.
Meristä tuli meribiologi, Andreas taas syventyi neurologiaan. Yhtymäkohtia
tri Eben Alexanderin kirjaan Totuus taivaasta löytyy myös. Aivot on
tunnettava läpikotaisin. Itse ajattelin, olisiko aivoissa eräänlainen
madonreikä, mikä vie ajatuksia toisiin ulottuvuuksiin.
Meri tekee kaikkensa lohduttaakseen Andreasta, hän kertoo omia
käsityksiään rakkaudesta ja saa lukijan miettimään, miten yksinkertaista
kaikki voi olla, ainakin Merin ymmärryksen mukaan. Rakkaus on tunne, mutta
mikä tekee siitä ainutlaatuisen? Mitä tunteet ovat, sekin on selvitettävä.
Entä sitten eläin? Ovatko sen vietit tunteita? Perusvieteistä huolehtivat
aivojemme sisin ja vanhin osa: matelijan aivot, mutta vietit eivät ole
tunteita. Evoluutiossa emootiot monipuolistuivat. Ja millainen olisi
uhaton maailma?
Autuaiden saari koettelee ymmärrystä, muistuttaa unelmistamme ja
tahtojemme taistelusta. Se tarjoilee meille oman itsensä löytämisen
universumin.
Tuula Pelttari
KUSTANTAJAN ESITTELY:
Andrei Pajanteen
tuhatsivuinen romaani Autuaiden saari on kiehtova kudelma kaikkeuden
historiaa, mytologiaa, elämänfilosofiaa, romantiikkaa ja tieteisfantasiaa.
Romaani kuvaa maailmankaikkeutta, joka on elämänmuotoineen luotu
tavoittelemaan tasapainoa. Yksi kuolevaisista, epätasapainossa elävä
Andreas, etsii tähtien viitoittamalla tiellä kohtaloaan: katoavassa
hetkessä täyttyvää rakkautta. Taivas on jo Andreaksen ulottuvilla, mutta
kadotettuaan rakkautensa mies ajautuu tutkimusmatkalle kosmoksen ja oman
itsensä sisimpään.
Andrei Pajanne
Katso tästä myös kirjan arvostelu Etelä-Suomen Sanomissa >
Lue: Kirjamessujen
tiedote
Katso Pajanteen uusin teos: Nadja -
onnetar
