Takakansi
tietää kertoa, että tässä kirjassa kohtaavat mystiikka, henkinen
kasvu, arkitodellisuus ja tieteisfantasia. Kertomus kaivautuu
takertumisen ja luopumisen sekä ihmisyyden ja jumaluuden välisiin
ristiriitoihin. - Minulla ei oikeastaan ollut ennakko-odotuksia kirjan
suhteen. Olin lähinnä utelias.
Luettuani
kirjan, mieleeni tulvi monta ajatusta ja tuntemusta. Kirjalla oli
sanoma, minullekin. Silti se jätti myös avoimia kysymyksiä.
Ymmärsin, mutta en siltikään aina heti ymmärtänyt. Jouduin toisinaan
miettimään, millä tietoisuuden tasolla, minkälaisessa selvänäön tai
selvätietoisuuden tilassa tai missä fyysisessä paikassa Nadia kussakin
kuvatussa kirjan kohdassa oli. Mihin päättyi ajatus ja mistä alkoi
todellisuus? Ja mikä sitten oli todellisuutta? Tai mihin päättyi
Nadian elämä – vai päättyikö se? Tarinan seuraaminen ja kokonaisuuden
ymmärtäminen vaati syventymistä lukemaan myös rivien väleistä.
Naya – Daya?
Sanat nousevat alati esiin kirjassa. Vasta lähempänä kirjan puoliväliä
ne saavat täydellisen selityksen. Sitä ennen alitajuntani oli
kuitenkin jo mieltänyt ne vastaamaan Yiniä ja Yangia.
Epäonni on Naya, onni Daya. Naya luo olemattomuutta ja Daya
olemassaoloa. Tietoisuus ja tunteet ilmenevät aina ja kaikkialla.
Olemattomuus ja olemassaolo sisältävät sekä tyhjyyden että täyteyden,
joten mikään ei jää niiden ulkopuolelle. Maailmojenpyörä, Naya-Daya.
Ykseys ja maailmojensielu. Kaksi pisaraa, jotka kiertävät toisiaan
ikuisessa sopusoinnussa. Molemmat kokevat ja tuntevat toistensa
aiheuttaman vastavoiman ja epätasapainon. Tasapainon ne kokevat
sulautuessaan yhdeksi.
Nadian mielestä
ulkopuolella oli maailma, jonka hän uskoi luoneensa ja josta hän oli
vastuussa. Hän näki, että ajatukset, joihin me keskitymme ja joille
annamme energiaa, luovat todellisuuttamme. Nadia näki myös, että
jokainen Luojan luoma on osa samaa ykseyttä ja tietoisuutta.
Olemme kaikki yhteydessä samaan Lähteeseen tai jumaluuteen. Jumala
kokee itsensä kauttamme, jokaisen elämänmuodon kautta, joten jokainen
meistä on pohjimmiltaan Jumala. On kunnioitettava ja rakastettava
jokaista elävää olentoa kuin itseämme. Nadia ymmärsi olevansa
jumalatar.
Syvällä
alitajunnassa elävät virtaukset ohjailevat maailman tapahtumia omalla
salatulla tavallaan, kohtalon ja sattuman kautta. Nadian kyky liikkua
syvyytensä eri kerroksissa avasi hänelle kyvyn nähdä maailman
tapahtumia, omia ajatuksiaan. Mutta se ei tehnyt hänestä syyllistä
kärsimykseen eikä kuolemaan. Nadia näki, että epäonni on sattumaa ja
onni hänen tarkoituksellisia tekojaan. Tasapaino oli syy siihen, miksi
jotain oli ja jotain ei ollut.
Minusta tuntui,
että Nadian ihmiselämä oli suurelta osin pelkkää menetystä. Aina, kun
onni kolkutti ja toi tullessaan jotain ihanaa, saapui pian suuri suru
ja menetys. Yksi toisensa perään. Se ahdisti minua. Eikö Nadia koskaan
saisi nauttia onnestaan? Huolimatta siitä, että Nadian valo oli läsnä
vielä hänen fyysisen kuolemansakin jälkeen, minä jäin janoamaan vielä
lisää iloa ja valoa.
Kirjan viesti
on, että kuolemassa sielu palaa ykseyteen. Vaikka valaistunut näkee
elämän ykseyden kautta, se ei voi välttyä epäonnen aiheuttamilta
tunteilta. Sekä epäonnen että onnen tuottamat tunteet on koettava ja
hyväksyttävä. Niistä on päästettävä irti, koska luopuminen on ainoa
tie tasapainoon.
Nadia ei ollut erillinen olento vaan kaiken läpäisevä tietoisuus.
Jokainen elämys, suloinen tai kivulias, oli koettava kokonaan tai ei
lainkaan. Oli otettava riski ja antauduttava kivulle.
Jokainen ihminen
kohtaa sekä onnea että epäonnea. Joskus niitä on vaikea erottaa
toisistaan. Se mikä aluksi tuntuu epäonnelta, voi osoittautua
myöhemmin onneksi. Ja päinvastoin. Jos ajattelet vain omaa onneasi ja
epäonneasi, tulet lopulta onnettomaksi.
On myös osattava tarttua hetkiin, nauttia siitä mitä on tässä ja nyt.
Kun tartumme hetkiin, elämme koko ajan ikuisuudessa. Valosi on aina
läsnä kaikessa, mitä teet.
Kirsi Lohtaja
KUSTANTAJAN ESITTELY:
Nadia,
onnetar on ihmistä luotaava romaani takertumisesta ja luopumisesta.
Andrei
Pajanne, jonka teos Autuaiden
saari nousi sanomalehtien kriitikkojen rankkauksessa vuoden
2013 vaikuttavimpien lukuelämysten joukkoon, on kirjoittanut uuden
yllätysromaanin. Edeltäjänsä tavoin Nadia, onnetar ylittää
kirjallisuuden lajien, tieteiden ja uskontojen rajat. Sekä
aikuisille että nuorille kirjoitetussa romaanissa kohtaavat
mystiikka, henkinen kasvu, arkitodellisuus ja tieteisfantasia.
